Runoja ja ajatuksia. Runollisia ajatuksia. | Thibaud McMong

// Tämä on Thibaud McMongin yksityinen henkilökohtainen runopäiväkirja. Tänne julkaisen canonmaisesti Titon ajatuksia peliin liittyvistä tapahtumista ja niihin liittyvistä tunteista.

Runot eivät ilmesty kronologisessa järjestyksessä. Jokaisen runon eteen on merkitty päivämäärä.

20.7.2020

"Olen tehnyt paljon virhelyöntejä,
mutta oppinut samalla paljon ihmisyydestä.

Vahva tunne tuo Viha.
Sen kourissa kauneinkin sielu on varsinainen sika."

~ T.M.

3.10.2020
"Minä muistan. Minä muistan sen ensimmäisen kerran, kun painoit punaiset kiharasi vasten rintakehääni. Olisin ehkä tuntenut niiden kutittavan, ellei sydämeni olisi takonut niin lujaa, että koko kehoni tuntui halkeavan siitä voimasta.

Minä muistan. Minä muistan sen ensimmäisen kerran, kun tunsin sydämeni värisevän räjähdysvalmiina. Ensin pelästyin, mutta sitten tajusin, että Rakkaushan se vain siellä."

~ T.M.

27.7.2020

"Ensimmäistä kertaa elämässäni,
koston rummut päässäni lyövät.
Harmaat pilvet ympäröivät.
Suuressa salissa kaikki syövät.

Eilinen on kaikilta unohtunut,
mutta minä olen yhä tuohtunut.
Toisin kuin kaikki ehkä odottivat,
sinusta en luopunut.

Et ole nyt täällä.
Järjelläni ja sydämelläni on taistelu päällä.
Tämä oli päätökseni vaikein,
vaikka sinun kanssasi maailma on oikein."

~ T.M.

21.9.2020

"Luottamuksein sinuun on luja.
Kanssas sun, ei pelota mua edes Iskunkiertokuja.

Chopre, Ackerhogan, Blackburn,
kaikki yrittävät viedä mua luotas sun.

Tunteinani koettelen,
mutta, loppujen lopuksi, heidän mielipiteillään aamiaisleipäni voitelen."

~ T.M.

1.9.2020

"On paljon asioita, joita en tässä maailmassa ymmärrä,
mutta minä en pelkää.

Sillä sinä olet maailmani."

~ T.M.

28.6.2020

"Silmieni edessä liisi haisku.
Ikuisesti korvissani soi tuskanhuutojesi kaiku.

En tiedä, mitä on tämä vaino.
Sydämessäni on vuoksesi paino.

Anna minä autan.
Turvallisuudentunteesi palautan.

Huolesi kuuntelen,
kipusi pois suutelen."

~ T.M.

22.8.2020

"Katettu silta.
Huutamatta en olla malta.
Mikä on tämä tunne?

Ajatukseni päivän aikana kuljeksi.
Tuntuu kuin, silmien räpäytyksien välissä punainen vaihtuisi mustaksi.

Valitsenko? Vai silmänikö ummistan?
Siltikin, silmäluomien takaa ihastuksen tunnistan.

Punainen siintää horisontilla,
mutta musta on samalla tontilla.
Kaukana on lähellä,
mutta lähellä, on lähellä.

Kumpa voisin vain astua sivuun,
mutta luutakomerossa sydämeni helähti nauruun, riemuun.
Asetit minulle haasteen,
joka luultavasti johdattaa minut hirteen."

~ T.M.

28.8.2020

"Mitä sinä teet?
Minne outo poika meet?
Vietkö ystäväni pahuuteen?
En tiedä, oletko minulle mieleen.

Kumpa vain tietäisin aikeesi.
Ovatkohan herkkä kohtasi polvitaipeesi?
Taistelustrategiaa suunnittelen,
rökitysmetodeja mielessä pallottelen.

Hämäytitkö minut?
Maksanko pottuina potut?
En tiedä mitä tapahtui,
mutta jokin välillämme muuttui.
Jos mitään koskaan olikaan.
Nyt sinusta en ole moksiskaan."

~ T.M.

30.6.2020

"Onneksi tänä vuonna en valmistautunut Velhomaailman Ihmeisiin Perehdyttävään -tutkintoon,
kun tuvanjohtajamme eksyi putkistoon.

On huvittava tilanne,
mutta muut tuvat, korviltani suljen ivanne.
Puuskupuhit ilman kaitsijaa,
ovat silti yhtenäistä porukkaa mahtavaa.
Harvoin kahinat tuvassa raikaa,
riitapukarit yleensä kättä paiskaa.

On olomme huoleton,
niin kauan kuin tupaamme johtaa professori Lacethorn.
Isällinen, äidillinen, pullantuoksuinen,
on tuvanjohtajamme korvaamaton.

Välillä ehkä käymme putkistoissa,
mutta meidän tarinammepa muistetaan kirjoissa.
Hälläväliä muiden antama arvostus,
olen ylpeästi Puuskupuh."

~ T.M.

2.7.2020

"Uuden nimen opin hiljattain,
on se: Illian.
Ranteesi tuntui pieneltä kädessäin,
kun mukanani sua revin mennessäin.

Mikä on tämä koira?
En nyt oikein tilanteen pointtia tavoita.
Repi vaatteetkin oksat, puskat, orjantappura
ja nyt puussakin roikkuu hirtetty puhpallura.

Kohtaammekohan järvellä kelpien?
Mitä jos laitettaisiin sen kanssa telmien!
Mutta haihtuikin nopeasti jännityksen hohde.
Löytyikin rannalta Agatha Chopre."

~ T.M.

15.10.2020

"Sinä pelotat selkäpiitäni,
koska sinä saat minut pelkäämään itseäni.
En koskaan muista kokeneeni tämänkaltaista vihaa.
Kuin olisit edessäni vain mätkittävää lihaa.

Sinä makaat kivuissasi jaloissani,
enkä minä edes takeltele hätääntyneenä sanoissani.
Ole hiljaa,
tai kohta kasvat viljaa.


Ei sisälläni asu hirviö,
ei sieluani kalva tärviö.
Sinä minut sotket,
jotain pahaa, luvatonta, piilotettua sisälläni kosket."

~ T.M.