Phobos Huxley

Phobos Anthousa Huxley | 13v (28.2.)

♀ | 3lk Korpinkynsi | Puoliverinen | Pan

Status: Kadonnut

Sauva: Saarnipuinen, ytimenä yksisarvisen jouhi. 12 '', kankea

Phobos on hento, vaaleapiirteinen tyttö. Pian kasvupyrähdyksen jälkeen käy selväksi, ettei Phobos tule jäämään lyhyeksi; Phoboksen arvioidaan kasvavan ainakin 180cm pituuteen. Phobos ei ole sirorakenteisin, omaten vahvat hartiat, vaikka vartalon linjat ovat sulavia ja saavat aikaan siromman illuusion.

Blondit, pitkät hiukset ovat usein takussa, jätettyinä avoimiksi pipon alle, harvemmin laitettuna mitenkään erikoisesti. Jo lapsena opittu tapa tehdä kukkakruunuja on muuttunut minimalistisemmaksi, ja usein Phobos poimii kesällä kukkasen tai kaksi, kiinnittäen ne hiuksiinsa kunnes taas muistaa ottaa kuivahtaneet kukat pois vaaleiden lettien ja takkujen seasta. Tytön silmät ovat todella vaaleanvihreät, luoden vaikutelman unenomaisesta, sumeasta katseesta. 

Phobos ei ole erityisen tarkka ulkonäöstään, jättäen meikkaamisen ja muun vasta myöhemmille ikävuosille. Phobos suosii pukeutumisessaan pehmeitä, mukavan tuntuisia kankaita, suosien laventelin ja vaaleanpunaisen sävyjä. Phobos pukeutuu miltei aina erilaisiin hameisiin, joihin rakennetta tuo niiden alle laitetut tyllihameet. 

Phoboksen faceclaim on Anastasia Tsilimpilou.

SKasvot vastaavat kuitenkin aina omaa ikäluokkaa, ja Phoboksella on edelleen kasvoissa lapsenpyöreyttä ja pehmoisuutta, joka sulaa vuosien myötä pois. 

Phobos on jo niittänyt koulussa mainetta vähintäänkin outona ja filosofisena lapsena. Phoboksella on aina ollut taipumusta unohtua omiin päiväuniin ja ajatuksiinsa, mutta iän myötä tästä on tullut yhä hajamielisempi, istuen tuntejakin vain miettien asioita läpi. Phobos on kuitenkin melko sosiaalinen, keskustellen ihmisten kanssa rohkeasti, joskin usein keskustelukumppani tulee työnnettyä pois Phoboksen omilla sanoilla, jotka häilyvät jossain pikkuvanhan, sekopäisen ja filosofisen rajamailla. 

Phobos tuntuu ottavan kaiken kovin avoimesti vastaan, haluan koittaa uusia asioita, vaalien elämässä kokemuksia. Phoboksella on vähintäänkin kieroutunut suhde kuolemaan, joka samalla ajaa passiiviseen itsetuhoon niin velhosavukkeiden kuin korkeilla silloilla tasapainottelun muodossa, mutta samalla ajatuskin saa Phoboksen menemään täysin lukkoon. 

Phobos on lehmänhermoinen, olettaen kaiken olevan kehu tai neutraali, vaikka tyttöä sanottaisi hulluksi päin naamaan; toistaiseksi ainoa tapa, mikä saa Phoboksen kierrokset koholle ja tytön uskomattoman raivon valtaan, on epäoikeudenmukaisuus, erityisesti mikäli siihen liittyy tietyn puhdasverisen suvun edustajat. 

Phobos käy läpi menettämisen traumaa kouluaikanaan, ja on tästä syystä välillä hyvin herkässä, itkuisessa mielentilassa. 

  

Phobos Anthousa Huxley syntyi helmikuun lopulla yksinhuoltajaäidilleen Poppy Huxleylle. Poppy on Orphina-taiteilijanimellä tunnettu velho-punk-artisti, joka nosti kytkintä miltei heti Phoboksen synnyttyä; Poppy on aina ollut Phobokselle etäinen, ja vaikka Poppy aidosti rakastaa tytärtään, on Phobos ollu pitkälti omillaan ensimmäiset kymmenen ikävuottaan, joka on ajanut ikävän railon äidin ja tyttären välille. Phoboksen isästä ei ole tietoa, Poppy itse muistellen tämän olevan vain joku satunnainen mahdollisesti keikkapaikan takahuoneessa vastaan tullut fani tai pubin vessassa vastaan tullut tuttavuus. 

Popyn ollessa keikkailemassa - tai milloin missäkin, Orphina harvemmin myy keikkapaikkojaan täyteen - Phobosta kasvatti käytännössä yksin Poppyn esikoinen ja Phoboksen puolisisar, Apate. 

Apate oli 14 Phoboksen syntyessä, ja Poppyn jättäessä vauva yksin kotiin kerta toisensa jälkeen, pudottautui Apate Tylypahkan velhojen ja noitien koulusta, pitäen huolta sisarestaan. Apate joutui hoitamaan kaiken vaipanvaihdosta laskujen maksamiseen, Popyn vuokratessa Viistokujan laidalta pientä asuntoa, jossa haisi home ja lattioissa ja seinissä oli epämääräisiä tahroja edellisen asukkaan liemikokeilujen jäljiltä. Apate sai satunnaisesti isojakin rahasummia tyttöjen äidiltä, joilla piti Phoboksen hyvässä ruoassa ja Phobos ei tajunnut vuosiin elävänsä köyhyyden partaalla; Apate alkoi pian koulun lopetettuaan pikkurikolliseksi, joka ei tullut koskaan Phobokselle esiin; unelmiinsa unohtuva tyttö ei koskaan tajunnut kyseenalaistaa sisarensa menoja sen enempää. 

Phoboksen näytettyä jo nuorella iällä taikakykynsä saamalla piirrustus- ja maalaustarvikkeensa räjähtämään pitkin seiniä yhdeksi suureksi värien sekamelskaksi, oli kirje taikakoulusta vastaus Apaten rukouksiin; hänen ei tarvinnut enää pelätä Phoboksen ruoan ja levon puolesta, jo täysi-ikäisyyden saavuttaneena saaden tällöin itsekin hieman vapautta.

Phoboksen ensimmäistä kouluvuotta edeltävänä kesänä kaikki kuitenkin kääntyi rumasti ympäri; kalliit koulukirjat, sauvat ja muut saivat Apaten takaisin rikollisuuden tielle, joutuen nyt Axel Bondin silmätikuksi. Paniikki ja hätä sisarensa hyvinvoinnista sai Apaten viimein hajoamaan stressin alaisena, ja Apate kävi pakkomielteiseksi Axel Bondin ja tämän perheen kanssa, lopulta uhaten jopa tappaa Axel ja Kaitlyn Bondin nuoret lapset. Axel Bondin kosto tuli vastaan Iskunkiertokujalla; Apate menehtyi vammoihinsa kylmälle mukulakivistölle. 

Phobos heräsi seuraavana aamuna koputukseen asunnon ovella - hän huomasi samalla, että Poppy oli tullut taas kotiin, räikeänpunaisen takin roikkuessa naulakossa. Kun Phobos, täydessä 11 vuoden iässä avasi oven pyjamassaan ja uni silmissään, kuuli tyttö uutisen sisarensa kuolemasta. 

Tapahtuneen jälkeen Poppy pyrki pysymään ainakin Phoboksen joulu- ja kesälomat kotona, soimaten itseään kymmenen vuoden väliinpitämättömyydestä. Phobos ei syytä äitiään, mutta on jäänyt äärimmäisen katkeraksi ja vihamieliseksi Bondien sukua ja passiivisesti auroreita sekä taikalainvartijoita kohtaan. 

MIELTYMYKSET