Tie El Doradoon

Zach möllötti valmiina Gunhildan käytävällä istuskellen pienoisessa paniikissa salakäytävän edessä. Poika varmisteli välillä selustaansa ja katseli myös sivuilleen moneen otteeseen. Zachariah oli suihkuttanut itseensä törkeän määrän hajuvettä ja sen haistoi kauas. Myskiseltä tuoksuva Zach nousi ylös paikaltaan sekä kaivoi laukustaan esille kartan. Tuo kyisenen kartta näytti sijainnit monelle salareitille joita Tylypahka piti sisällään. Luonnollisesti myös Quintonin älykkö oli lisännyt sinne suurimman osan professoreista sekä oppilaista, että hän pystyi seuraamaan missä kukakin liikkui ja milloin. Kartta oli Zachin ylpeys, mutta piiloitettu sellainen.

Zach huokaisi helpotuksesta, kun kukaan ei ollut suuntaamassa Gunhildaan päin tällä hetkellä, paitsi Viviann. Pojan mielessä pyöri ajatuksia siitä, että nämä olivat ihan varmasti treffit eivätkä mitkään muut, tosin Zach oli myös epävarma siitä että olvatko ne sittenkään. Ajatustensa saattelemana Zach taitteli kartan ja laittoi sen laukkuunsa piiloitettuun taskuun, joka katosi näkyvistä kun sen sulki. Ruskeatukka taputteli tyytyväisenä laukkuaan sekä suuntasi katseensa ovelle, mistä Viviann pian saapuisi.

Varmistukseksi Zach hastoi myös taas kerran itseään, että oliko varmasti saanut häivytettyä kaiken hien hajun nopealla suihkuttelulla ja agressiivisella hankauksella.

Viviann suuntasi Gunhildan käytävälle vietyään osan tavaroistaan takaisin tupaan; edelleen musta kangaskassi roikkui olkapäällä, mutta huomattavasti tyhjempänä. Viv vilkuili ympärilleen käytävillä, kielen päällä valmiina selitys mahdolliselle valvojaoppilaalle tai professorille, miksi tyttö pyöri kaukana tuvasta myöhään sunnuntai-iltana. 
Viv työnsi raskaan oven käytävään auki, katse kohdaten heti ensimmäisenä Zachin käytävän hämärässä - taas nenä kiinni kainalossa. Viv räpäytti silmiään hitaasti pari kertaa, sitten liukuen käytäväle nauruaan pidätellen. 
"Kaaduitko sä johonkin parfyymikylpyyn?" Viv kiusasi vahvan myskiltä tuoksuvan Zachin ollessa kuuloetäisyydellä, sitten vilkuillen uteliaana ympärilleen käytävällä. 

"Okei, eli missä se salakäytävä olikaan? Sä sanoit, että se vie Hunajaherttuan alle?" Viv varmisteli - Viviann oli itse täysin siinä uskossa, että reissu oli kahdenkeskeinen siksi, että Zach ja Viv etsivät sopivaa illanviettopaikkaa kesälle. Viviann ikävöi kovasti Zachin appelsiinisimaisia juhlia, mutta pelko ongelmiin joutumisesta oli myös jatkuvasti takaraivossa; kompromissi oli siis alkoholisoitua koulun ulkopuolella.

Zach punastui silminnähden kun jäi taas kiinni kainalonsa haistelusta sekä yritti hymyillä ahdinkonsa keskeltä, kun Viv liukui käytävälle nauraen.

"Mä siis joo laitoin sitä nurmea vähän kainaloihin." Poika vitsaili pikaisesti, ennen kuin vetäisi sauvansa esiin seuraavaa näytöstä varten.

"Se salakäytävä on just tässä meidän edessä." Zach sanoi lyhyteleisesti ja asetti sauvansa kohti patsasta, joka vartioi salaovea josta pääsisi astelemaan maanalaista reittiä suoraan Hunajaherttuan kellariin. Ennen loitsimistaan Zach pyyhkäisi vähän hikeä otsaltaan ja tarkisti vielä ympäröivän alueen, että ei kukaan varmasti majaillut käytävässä. Olisi nimittäin perseestä, jos jäisi jo kiinni alkutekijöissä.

"Halkhios." Zach loitsi taikasanat ja patsas jyrähti monialaisesti, kunnes se alkoi valumaan hiljaisesti pois tieltä. Vanha tiiliseinä alkoi klopsuttelemaan tiiliä kasaan ja ei aikaakaan kun seinä oli poissa. Tilalle jäi pölyä, hämähäkinseittiä ja avonainen salareitti Tylyahoon. Zachin kasvoille oli noussut ilkikurinen virne ja hän käänsi katseensa Viviin innoissaan.

"Tähän ei kyl ikinä pety, mennää!" Poika veteli sauvallaan edestään hämähäkinseitit kilon paloiksi ja asteli käytävään edeltä.

"Mm-hmm. Selvä." Viv pidätteli nauruaan kun Zach selitti vitsaillen käyttäneensä Vivin esittelemää kikkaa upeaan ödööriin. Viviann antoi Zachille tilaa pojan nostaessa sauvansa esille ja osoitellessa patsasta. 

Taian osuessa patsaaseen ja kumean äänen kaikuessa kivisillä seinillä, Viv kohotti kulmiaan. 
"Korjataanko me toi vai korjaantuuko se itsestään?" Tyttö tarkisti, astuen kivenlohkareiden yli Zachin perässä salakäytävään. Viv katsahti taakseen, silmäillen patsaan paljastaman salareitin oviaukkoa, silmät siristyen kun tyttö yritti painaa kaiken tarpeellisen mieleensä; uudet salareitit pois koulusta tulivat aika ajoin tarpeeseen. 

Viv kulki Zachin kintereillä, pidellen omaa sauvaansa edessään valois-loitsun kelmeä hehku poukkoillen salakäytävän seinämillä ja heijastuen paksuista, vanhoista hämähäkinseiteistä. Viv aivasti kerran tai pari kaksikon kulkiessa peräkanaa pitkää käytävää pitkin. 

Viimein Zachin askeleet hidastuivat, kun salakäytävästä tietäväisempi poika oletettavasti löysi salakäytävän pään - Hunajaherttuan kellarin lautalattian välistä hehkui pieniä siivuja valoa alas käytävään, maanalaisen käytävän pöly leijaillen valonsirpeissä kuin tanssahdellen. Viv nousi Zachin perässä käytävästä, pimi-loitsu syöden valon sauvan päästä sisäänsä kun kaksikko löysi itsensä karkkikaupan kellarista; Vivin kielelle herahti välittömästi kuola, kun laatikot ja lasipurkit tukeutuivat toisiinsa pullollaan karkkeja, suklaasammakoita ja tiedä mitä muuta. 
"Miten me päästään täältä huomaamatta pois?" Viv kuiskasi Zachille, vilkuillen kohti kellarin portaita, jotka oletettavasti veivät yläkertaan Hunajaherttuan puodin puolelle.

Zachin ilmeestä ei voinut olla huomaamatta ylpeyttä siitä, että hän pystyisi hämäämään Hunajaherttuan suojaloitsua pelkästään sauvanheilautuksella. Pojan katse oli pienessä virneessä kun hän lähti askeltamaan ylöspäin rappusia, yrittäen jopa tarjota välistä Viville kättä.

Zachariahin ja Viviannin saavuttua rappusten yläpäähän Zach kaivoi lehtipuisen sauvansa povitaskustaan. Zach piti päällään samettista vihreää liiviä jota koristi alta valkoinen kauluspaita, joka oli melkoisen hikinen tällä hetkellä. Povitaskusta löytynyt lehtipuinen sauva oli kaiverrettu komeasti ja poika koki sen omakseen kaikin puolin. Varsinkin sen jälkeen, kun hän oli oppinut hämäytysloitsun sillä ja hionut sen täydelliseksi.

Quintonin poika kumarsi teatraalisesti kohti Viviä, kun he saapuivat rappusten yläpäähän ja kumarruksen lomassa hän pyöräytti tyylikkäästi sauvaansa kohti Hunajaherttuan kellariovea. Kumarruksen lomassa Zachin sauvasta putkahti pihalle agressiivinen pinkki savu, joka pyöräytti kellarivoen suojaloitsun unholaan. Loitsu käyttäytyi aivan kuin se juurikin pystyi, ovi pyöri hämmentyneesti eri puolille sekä pyöri hetken spiraalia, kunnes se asettui paikalleen sekä antoi kaksikolle valmiuden astua ovesta. Zach nousi kumarruksestaan hymyillen vienosti Viviannille näyttäen tuolle tietä kohti Hunajaherttuan sisätiloja.