The Marsh Family

kirjoittaja **P.B.** 31.07.21 16:28

"In forty-six Captain Obed teuk a seicont guidwife that nobody in th' toun ne'er saw—some say he didn’t wantae, bit wis made tae by thaim as he’d cried in—had three bairns by her—two as disappeared young, bit yin lassie as keeked lik' a' body else 'n' wis eddicated in europe. Obed finally git her merrit aff by a trick tae an Achnagairn feller as didn’t suspect hee haw. Bit nobody outside’ll hae hee haw tae dae wi' Invershnecky folks noo. Barnabas Marsh that runs th' refinery noo is Obed’s grandson by his foremaist wife—son o' Onesiphorus, his eldest son, bit his maw wis anither o' thaim as wasn’t ne'er seen outdoors. "
- An Inverness local's interview in the Daily Prophet, 1926

OOC:

kirjoittaja **P.B.** 01.08.21 10:32

The Marsh Family 8aa336230e18f4e7e25d583c6a2a1aab

Marsheja kolmessa sukupolvessa

1800-luvun alun sodat olivat kohtalokkaita Iso-Britannian asukkaille, ja muuan Invernessin kaupunki Skotlannin ylämaalla oli yksi niistä monista satamista, joista nuoret miehet purjehtivat vetisiin hautoihinsa taistellessaan Napoleonia ja Yhdysvaltoja vastaan. Ennen sotia kaupunki oli menestynyt tärkeänä kauppasatamana ja siellä sijaitsi useita telakoita, joissa kuninkaallisen laivaston helmiä koottiin. Noin vuodesta 1812 alkaen Inverness joutui pitkään ja hitaaseen taloudelliseen kuolemaan jäljelle jääneen väestön muuttaessa muualle ja jättäen jälkeensä hylättyjä, läpimätiä puutaloja, tyhjyyttään ammollaan olevia mutaisia katuja ja köyhyydessään kyteviä kalastajia, jotka eivät useina päivinä tuottaneet tarpeeksi edes syödäkseen.

Kun Inverness valui vuosi vuodelta kurjempiin oloihin, paikalliset noidat ja velhot alkoivat huomata tulevansa entistä näkyvimmiksi hupenevan jästipopulaation seurauksena. Vanhat puhdasveriset velhosuvut, - Marsh, Whateley, Eliot ja Gilmore, sekä niistä erkaantuneet Olmsteadit, Southwickit ja Garrisonit – huomatessaan että heidän täydellinen, mutta huomattava erakoituminen muusta väestä alkoi herättää turhan paljon huomiota, alkoivat valitella synnyinsijojensa kohtaloa omalla tavallaan. Jästien ja kuraveristen - ja melko lailla kaikkien noitien ja velhojenkin, joiden nimi ei ollut Invernessin väelle tuttu – taloudellinen ahdinko ei heitä juuri häirinnyt, mutta tiheässä väestössä oli susien aina helpompi sekoittua lampaisiin.

Vuonna 1846 muuan Obadiah Marsh, tuossa kyläpahasessa suurta arvostusta herättänyt kalastuspaatin kapteeni, purjehti kolmenkymmenenkahden muun velhon kanssa avoimen Pohjoismeren sijaan Ness-jokea ylös, ja nousi sitä kautta jästienkin tietoudessa olevan synkän järven vesille. Siellä kapteeni Marshin sanotaan kesyttäneen Loch Nessin hirviö, jonka avulla hän paimensi tuhansittain kalasaalista uimaan alas Ness-jokea ja suoraan Invernessin väen verkkoihin. Tai niin kaupungin jästit ainakin pikkuisessa mielikuvituksessaan kuvittelivat.

Miehestä tuli niin vanhojen velhosukujen kuin paikallisten jästienkin silmissä sankari. Uuden elinkeinon takia pitkään laskusuhdanteessa ollut kaupunki alkoi elävöitymään. Asukkaita muutti lähistöltä vanhoihin taloihin ja he kunnostivat ne. Tiet päällystettiin, kalastusteollisuuden tehtaat nousivat. Inverness oli pelastettu.

Pian tämän jälkeen kapteeni Marsh vetäytyi julkisuudesta lähes täysin, joka kaupungin herätessä taas henkiin kävi entistä helpommin. Monet luulivat tämän erakoitumisen johtuvan ongelmista avioliitossa. Huhujen mukaan hän oli löytänyt uuden rakastajan, jonka hän vielä vastuuntuntoisena aikuisenakin halusi naida entisen vaimonsa sijaan. Vaikka virallista avioeroa ei ikinä kuulunut, niin kapteeni Marshista sikisi yhteensä kolme lasta, jotka eivät kuitenkaan olleet hänen vanhan vaimonsa lapsia. Jo saman vuoden lopussa kun kapteeni oli purjehtinut Loch Nessille ja takaisin hänellä oli kolme lasta, joka sekin vaikutti monesta eriskummalliselta. Kaksi hävisivät noin viiden vuoden ikäisinä, tyttö ja poika, joiden kuolinilmoituksessa syynä mainittiin hukkuminen muuan risteilyaluksen ajettua karille. Toinen tytär, joka Priscillaksi nimettiin, varttui varsin sopusuhtaiseksi naiseksi ja kävi jonkinaikaa taikakoulua Beauxbatons'ssa.

Myöhemmin vanha kapteeni naitti tyttären muuan Benjamin Eliotille, naapurissa sijaitsevan Achnagairnin pitäjän puhdasveristä velhosukua, ja he puolestaan saivat terveellistä jälkikasvua. Kapteeni Marshin vanhan vaimon kanssa hän sai yhden pojan, nimeltään Onesiphorus, jolle aikuisikään tullessaan kävi sikäli samalla tavalla kummasti kuin isälleen, että hänkin avioitui muuan tuntemattoman naisen kanssa jota kukaan ei koskaan tavannut saatika nähnyt. Tämän naisen kanssa hän sai Barnabasin, ja Barnabas avioitui paikallisen puhdasverisen suvun kanssa, ja he saivat Thaddeuksen. Thaddeus avioitui Priscilla Marshin ja Benjamin Eliotin sukuhaaran tyttären kanssa ja nimesi tästä liitosta siinneen lapsen isänsä mukaisesti Barnabasiksi.

Sukupolvien edetessä Marshit levittivät geenejään laajalle alalle, ja pian todellisen puhdasverisen Invernessin noidan tai velhon tunnisti leveästä suusta ja suurista silmistä, jota naapurikunnissa pilkallisesti kutsuttiin "Inverness-ilmeeksi". Barnabas II Marsh, Thaddeuksen poika, on nykypäivään mennessä eläväisin malliesimerkki tästä ilmeestä. Aluksi ammattilaiskalastajana muiden perheenjäseniensä tapaan kunnostautunut Barnabas vaihtoi alaansa jossakin vaiheessa muuan Lossiemouthin majakan vartijaksi, mutta sitä ennen hän avioitui Alice Gilmoren kanssa ja sai yhteensä kolme lasta. Eliza ja Enoch olivat hänen vanhempia lapsiaan, jotka Obadiah Marshin lasten tavoin katosivat hyvin nuoressa iässä. Vain Megara Marsh, Barnabasin nuorin, varttui aikuiseksi ja meni naimisiin lähes isänsä tasolle yltävällä Inverness-ilmeellä varustetun Solomon Olmsteadin kanssa ja vaivalloisten lisääntymisyritysten jälkeen tuottivat vihdoinkin pojan, jolle he antoivat nimen Murdoch.

Vaikka Marshin vanhan suvun nimi näyttäisi päättyvän Megaraan, virtaa kapteeni Obadiahin veri edelleen vahvana hänenkin jälkikasvussa.

The Marsh Family

The Marsh Family

Vs: The Marsh Family