Discerning the Transmundane

kirjoittaja **P.B.** 18.08.21 13:39

Discerning the Transmundane

Katkelmia muinaisen ja tulevan velhon päiväkirjoista

kirjoittaja **P.B.** 18.08.21 13:43

4.8. - Yrttitiedon alkeet

Miranda Kanahaukka ei yrttitiedollisessa oppaassaan (Kanahaukan opas yrttitietoon) erehdy nimetessään lohikäärmeen lannan yrttien kasvatuksen kulmakiveksi, mutta aineen tarkat vaikutukset niin taianomaisten kuin tavallistenkin yrttien (ks. sivu 15, taianomaisen ja tavallisen yrtin erittely) kasvuprosessiin jäävät toisaalta avoimiksi. Kirjailija mainitsee mahdollisuuksiksi lohikäärmeen sisälmyksissä vellovat hapot (samat, joilla lohikäärme hallitsee tulihengitystään) mahdolliseksi syyksi mullan saamaan rikkauteen, mutta toisaalta asia voi johtua vain taikuudellisista syistä kyseenomaisten olentojen vahvan taianomaisen olemuksen takia.

Seikka on selvästi sellainen, joka vaatii lisää tutkimusta. Oletan vain jomman kumman pitävän paikkansa ja aion tulevaisuudessa tehdä lohikäärmeen lannasta perinpohjaisen selvityksen.

Selkeää, illemmalla pilvistä.

8.8. - Loitsujen perusteet

Professori Norwood on selkeästi käytännönläheinen opettaja loitsujen suhteen, ja vaikka hänen lähestymistapansa on eräs vaihtoehto, niin olen perin hämmentynyt Adalbert Jaaritellenin mukaisen taikuuden teorian puuttumisesta opinnoissa. Selattuani kirjailijan Taikojen perusteita silmiini on päällimmäisenä osunut teoria taikuuden kumpuamisesta loihtijan sisältä, ja vaikka Jaaritellen tarkentaa, ettei kyseessä ole yksi sisimmässä sijaitseva taikuuden lähde vaan koko vartalon verenkierrossa virtaava voimavara, on hänen käsityksensä asiasta ristiriidassa verisäätyä koskevan teorian kanssa. Velhojen ja noitien kykyjen sanotaan kulkevan veressä (tarkennus: suvussa vanhemmilta lapsille, ja niin edelleen), mutta toisaalta on selvitetty, etteivät taikuuden kyvyt riipu geneettisistä seikoista, vaan henkilökohtaisista taidoista.

Don Lane, jota tämän ensimmäisen lukuvuoteni aikana olen tavannut kutsua ystäväkseni, on ehdottanut asian käytännöllistä kokeilemista verensiirrolla, ja koska edes Jaaritellen ei lähesty aihetta ainakaan vakavasti, on syytä olettaa etteivät aikasemmat velhot ja noidat ole kokeilleet saatika pohtineet aihetta. Oletan syyksi sitä koskevan huomattavan tabun. Aihetta koskevan kirjallisuuden puutteessa joudun itsekin toteamaan tällaisen kokeen epätodennäköiseksi, ja luotan edelleen taikajuomien ja -liemien vaikutuksiin taikuuden herättämisessä muuten taikuudettomassa yksilössä.

Usvaista ja sateista. Illalla auringonpaistetta.

14.8. - Muistiinpanoja Historian taikakausista

Kuten monen muunkin asian todellinen alkuperä, ovat taikuudenkin juuret syvällä ja miltei tavoittamattomissa. Bathilda Bagshot esittelee kokonaisvaltaisessa Historian taikakausissaan kolme suurinta akateemista hyväksyntää saanutta teoriaa maailman ensimmäisille velhoille. Eräässä nimetään maailman ensimmäinen velho, suuri esi-isä, josta kaikki velhot ja noidat polveutuvat. Toisessa väitetään velhojen ja noitien erkaantuneen jästeistä jääkauden aiheuttamien kansanvaelluksien seurauksena, ja kolmannessa yksinkertaisesti todetaan, että taikuus ilmestyi ikään kuin itsestään ihmiskunnan kehityksen yhteydessä tietyille yksilöille.

On erittäin harmillista myöntää, että teorioista viimeisenä mainittu pitänee mitä todennäköisimmin paikkansa. Toisaalta lainaan tähtitiedon opinnoissani ohimennen mainittua Hambledon Quincea, jonka teoksissa väitellään taikuuden ekstraterrestriaalista alkuperää (Quincen työt on kuitenkin siirretty salaisten kirjojen osastolle niiden puhdasveristä ylivaltaa edustavien konnotaatioiden takia, enkä siten ole päässyt niihin itse käsiksi) todetessani, että vaikka Mars ei välttämättä olisi taikuuden kotiplaneetta, niin avaruus on huomattavasti laajempi kuin oma aurinkokuntamme, johon olemme kaukoputkillamme niin läpikotaisesti tutustuneet.

Puolipilvistä koko päivän.

kirjoittaja **P.B.** 27.09.21 15:12

13.9. - Haamujen luonteesta pimeyden voimilta suojautumisen kontekstissa

Haamujen käsitteleminen oppiaineessa, jonka nimi implikoi keskeiselle materiaalilleen pitkälti negatiivisia ominaisuuksia, on vähintään yhtä ongelmallista kuin niiden kategorinen asema taikaministeriön asettamassa taikuudellisia yksilöitä jaottelevassa järjestelmässä. Ilmeisimpiä taianomaisia yksilöitä ovat esimerkiksi velhot, noidat, kentaurit ja auguurit, joista ilmeisiä tekee niiden orgaaninen ulkomuoto, ja jotka voidaan helposti jaotella siten otuksen tai henkilön kategoriaan (lisätietoa jaottelusta mm. Bagshot, Historian taikakaudet; "Taikaministeri Grogiet Natsa"). Haamu itsessään luetaan toisinaan kategoriaksi, vaikka lähteet kiistelevät asian korrektiudesta (käytössä mm. termit "aave" ja "kummitus", joilla kuvaillaan Haamu-kategoriaan kuuluvia alakäsitteitä, toisinaan "haamu" tarkoittaa molempia edellä mainittuja).

Mikäli haamu käsitetään erilaisten niin fyysiseltä olemukseltaan kuin myös alkuperältään epäorgaanisten olentojen sateenvarjokäsitteeksi, lienee oikeampaa puhua niin kutsuista "epäolennoista" niiden yhteydessä. Wilbert Luikkarin Suojautumistaikojen teoria sisältää kokonaisvaltaisia selityksiä erityisesti epäolentojen, eli räyhähenkien ja mörköjen vastustamisesta niiden velhokunnalle harmillisen luonteen takia, jolloin vastaavien haamujen sijoittaminen pimeyden voimilta suojautumisen piiriin on ratifioitua.

Vastaavasti velhot ja noidat ovat kuitenkin keksineet edesmenneiden henkilöiden, eläinten ja muiden valikoitujen taikaolentojen (esimerkkejä tapauksista, joissa "aave" tai "kummitus" ovat toisinaan päteviä ilmaisuja) karkottamiseen tarkoitettuja keinoja. Tällaisiin haamuihin ei taikaministeriön jaottelun mukaan liity välitöntä vaaraa, vaikka niiden rajoitetut mahdollisuudet todellisuuden muokkaamiseen koetaan yleensä epämiellyttäviksi. Ektoplasman erittäminen, kuolevaisten lävitse leijumisen aiheuttama kylmyyden sensaatio ja taipumus negatiivisiin, katumusta ja katkeruutta heijasteleviin tuntemuksiin eivät varsinaisesti tee haamuista toivottuja velhojen keskuudessa. En itsekään erityisemmin nauttinut kotimme ullakolle telkeytyneistä aikaisemmista omistajista, jotka luulivat tuonpuoleisessakin että heidän talossaan oli tunkeilijoita.

Pilvinen päivä, illalla tihkusadetta.

Huom. Piirroksen liikkuvaksi loihtiminen vaati graafisen laadun karsimista ja epäkorrektiin kuvaukseen nojautumista. Varaa enemmän aikaa elävöittämistaian harjoitteluun!

26.9. Mielenkiintoisista piirustuksista

Tutustuin tänään paremmin tyttöön, joka väittää näkevänsä thestraleja ja painajaisia sihikansasta. Hän oli sama jota kehotin aikaisemmin olemaan murtautumatta kirjastonjohtajan toimistoon, mutta hän teki niin silti.

Oheishuomio: Älä luota oviin, jotka aukenevat yksinkertaisella avausloitsulla, varsinkin jos ne kuuluvat kokeneille velhoille. Muodonmuutokset ja muut aisteja hämäävät taiat ovat otollisia suojaamaan omaisuutta niin, etteivät varkaat edes tiedä epäonnistuneensa murtoyrityksessä.

Hän on myös noita, joka on kotipuolestani kotoisin. Äiti ei suostunut kirjoittamaan hänen suvustaan. Hän väitti syyksi jotain muuta mutta luulen että sillä on tekemistä sen kanssa että tuo tyttö näkee thestraleja ja painajaisia. Tytön nimi on Glinda.

Glinda sanoi, että hän näkee unissaan vedenväkeläisiä, vaikka hänen piirroksensa tulkinta niistä ei sovi alkuunsakaan Dylan Marwoodin esittämään luonnokseen (ks. Sihikansa: Kokonaisvaltainen opas heidän kieleensä ja tapoihinsa, sivu 112). En usko, että hän on oikeasti nähnyt niitä.

Glinda tuli surulliseksi kun kerroin minkä takia hän näkee thestraleja. Piirsin oman hullunkurisen versioni sihikansalaisesta ja toivon että se ehkä piristäisi häntä, koska heistä ei esimerkiksi Marwoodin teoksen mukaan ole yleensä haittaa tai vaaraa velhoille ja noidille (koska ne asuvat vedessä ja velhot maalla), eikä niiden takia kannata siksi menettää yöuniaan.

Puolipilvistä koko päivän.

kirjoittaja Sponsored content

Discerning the Transmundane

Discerning the Transmundane

Vs: Discerning the Transmundane

Discerning the Transmundane I

Vs: Discerning the Transmundane