Ardor Bancroft

P E R U S T I E T O J A

Ardor Garrett Bancroft | Ardor
31. lokakuuta | Mies
Britannian kansalainen | Puoliverinen
Naimaton | Panseksuaali
Chaotic neutral | Elossa (Kuollut vuonna 2011)


_


V E L H O P A S S I

☼ Skorpioni | ☾ Rapu | ➚ Kaksoset
Alkemisti & Vampyyrien sietoseuran jäsen | Luihuinen
Kova | 15” valkopyökkiä | Boomslangin myrkky
Liemet, Muodonmuutokset, Alkemia & Taikateoria
Riikinkukkokehrääjä | Kuolema


_


U L K O N Ä K Ö

Ardorin synkeä aura saa velhon näyttämään uhkaavalta ja ihon kalpeus korostaa hänen korkeita poskipäitä ja teräviä kasvonpiirteitä. Ardor on pitkä ja laiha mies, jonka nähdessään saattaa saada kylmätväreet selkään tietämättä selkeää syytä. Mustan väristen silmien alla on tummat silmänaluset jotka näyttävät huonossa valaistuksesta siltä, kuin Ardorin silmät muuttuisivat kokonaan varjoiksi hän kasvoilla. Ardorilla on terävät kulmahampaat jotka uppoavat helposti uhrin kaulaan.

Ennen kun Ardor muuttui vampyyksi, hänen elämäntapansa näkyivät selkeämmin miehen kasvoilla ja olemuksessa, mikä ei ole yhtä voimakkaasti läsnä nykyään. Miehen kasvot pahimpina päivinä saattavat näyttää turvonneilta ja pitkien, piinaavien öiden jälkeen hän tuntuu vanhentuvan 10 vuodella.

Ardor suosii normaaleja velhokaapuja, jotta lyhyellä silmäyksellä hän ei erottuisi joukosta. Kuitenkin, Ardor yleisesti ottaen pukeutuu mustiin kaapuihin jotka helpottavat hänen soluttautumista yöllä kujilla hänen etsiessä uhria.


_


L U O N N E

Ardor saa luonteeltaan helposti ihmiset kiinnostuneeksi hänestä karismaattisten tapojen ja mielenkiintoisten tarinoiden kautta, kunhan häntä uskaltaa lähestyä tai ei lähde karkuun ensi silmäyksen jälkeen. Ardor salakavalasti etsii itselleen seuraa Iskunkiertokujan baareista ja pikkupubeista, joita hän piinaa tavalla tai toisella omaksi huviksi. Ardor yrittää muun muassa uhrien kanssa tehdä erilaisia sopimuksia, joita hän yrittää parhaansa mukaan vääntää omaksi voitokseen. Hän on valmis tekemään isojakin riskejä välittämättä aina seuraamuksista, on impulsiivinen ja muutenkin levoton sielu, mikä kuuluu hänen keski-iän kriisiin, jonka kanssa hän elää koko loppuelämänsä. Aivan kuin hänen sisäinen kello olisi kokonaan pysähtynyt ja hän eläisi samaa päivää joka päivä samojen pelkojen, masennuksen ja ahdistuneisuuden kanssa tulevaisuuden suhteen, joita varten hän halusi muuttua vampyyriksi. Hän on yhtälailla myös jatkuvasti tyytymätön kaikkeen, joka saa hänet usein kyllästymään asioihin nopeasti, saaden hänet pyörimään samassa oravanpyörässä päivä toisensa jälkeen. Ardor myös käyttää palkkarahansa hillittömästi päihteisiin ja asioihin jotka tuovat vain hetkellisesti tyydytystä Ardorin levottomuudelle.

Ardorilla on pahana tapana sekakäyttää päihteitä, joka usein saa Ardorin sarkastiseksi sanoiltaan ja olemukseltaan, vaikka ei välttämättä hyökkäisi muuten. Usein silloin Ardor tykkää haastaa riitaa pienistäkin asioista ja tilanteen eskaloituessa helposti uhkailee jotta saisi tilanteen omalle puolelle.

Yleisesti ottaen Ardor kokee itsensä hyvin yksinäiseksi, jonka takia hän hakee minkälaista seuraa tahansa edes yhdeksi yöksi. Hän ei kuitenkaan osaa olla uskollinen, vaikka usein yrittää vaatia sitä omilta uhreilta, pitäen heitä pannassa — niin kirjaimellisesti kuin kuvainnollisesti.

Hän on Vampyyrien sietoseuran jäsen, jossa hän on aktiivisesti mukana epämääräisten töiden ohella.


_


T A U S T A T

Iskunkiertokujan ja Viistokujan raja, Englanti, Yhdistyneet Kuningaskunnat | Perheetön

Ardorin perhe Tylypahka-aikoina oli iso ja lämmin, joista suurin osa kuului Luihuiseen tai Korpinkynteen. Hän oli lahjakas liemien, muodonmuutosten ja taikateorian taitaja, mikä luonnostaan sai hänet kiinnostumaan alkemiasta. Ardor erikoistui alkemiaan Tylypahka-vuosien jälkeen ja aloitti oman yrityksensä, jonka avulla hän yritti auttaa niin muita kuin itseään. Hän halusi — ja kenties vaatikin — itseltään paljon, yrittäen löytää salaa porsaanreikiä taikamaailman todellisuudesta kuoleman, henkien ja elävien välillä. Ardor halusi olla tunnettu alkemisti, mutta kaikki ei mennyt suunnitelmien mukaan hänen motiivien muuttuessa ajan kuluessa. Ardoria alkoi kiinnostaa myös kirotut esineet, joita varten hän yritti alkaa tekemään sivubisnestä samalla, kun hän alkoi tutustumaan muun muassa Iskunkiertokujan alakulttuureihin ja mitä ihmeellisimpiin velhoihin ja noitiin.

Keski-iän lähestyessä ja nuoruuden viedessä häntä ties minne seikkailuun mukaan, sydäntä riipaiseva kuolemanpelko puristi häntä rinnasta, ja oli tullut jäädäkseen. Hän tiesi, että aika tikitti tiimalasissa ja eikä hänellä ollut samalla tavalla aikaa enää hukattavaksi. Epätoivoisena hän kääntyi takaisin alkemian puoleen ja alkoi etsimään itselleen ratkaisuja entistä kovemmin tuloksetta pelon vallatessa miehen mielen ja muutti hänen kuvan todellisuudesta. Ardor yritti muutaman kerran jopa replikoida Viisasten kiveä, jossa hän epäonnistui joka kerta. Ardor halusi jatkaa epäterveellisiä elämäntapojaan tavalla tai toisella, mutta vaihtoehdot ja kuolemattomuus tuntuivat liian vaikeilta saavutuksilta. Sitten hän keksi, miten edes hetkellisesti hän voisi huijata kuolemaa, tai ainakin välttää omaa viimeistä päiväänsä etsiessään tuoretta yksisarvisen verta pahan päivän varalle tietäessään joutuvansa veren luomaan limboon.

Alkemistina, ja kirottujen esineiden etsijänä ja niiden myyjänä Ardor oli tutustunut muutamiin vampyyreihin, joista hän lähestyi Falnerr Menningiä. Hän matkusti Unkariin ja yritti tutustua vampyyrien elämään samalla, kun maksoi kiitettävän summan jotta Falnerr muuttaisi hänet vampyyksi. Falnerr suostui Ardorin kauppaan ja Ardor kuoli vuonna 2011, muuttuen vampyyksi.

Hän ei ole ollut kunnolla puheväleissä perheensä kanssa pitkiin aikoihin, vaikka pitääkin heitä silmällä Iskunkiertokujan varjoista. Ardorin vanhemmat ovat kuolleet ja muut hänen sisaruksensa ja sukulaisensa ovat päässeet yli Ardorin elämäntapamuutoksesta, tietäen pitää Ardorin omassa rauhassa.

Nykyään Ardor on keskittynyt enemmän alkemistin tehtäviin, mutta tekee satunnaisia kirottujen esineiden kauppaa rahojen ollessa tiukalla pöydän alta.