[Tp] Selviytyjät - Filippiinit (Osat 1-9)

Vaaleat hiukset oli letitetty pään molemmin puolin kahdelle palmikolla niiden laskeutuessa takaraivoa alaspäin. Nainen veti harmaata takkiaan tiukemmin kiinni peittäen alleen sinisen topin. Siniset silmät kohdistuivat veden pintaan epäileväisenä – mitä hän teki jo toistamiseen saarella, mikä sai hänet lähtemään kilpailuun? Eikö edelliskerran neljäs sija ollut riittävä? Siihen hän ei osannut vastata. Nainen oli edeltävällä kaudella kilpaillut ja pärjännyt loistavasti jääden finaalin ulkopuolelle ja nyt hän oli lähtenyt koittamaan onneaan uudestaan, vaikka nainen epäröikin tekemäänsä päätöstä – voisiko hän enää parantaa? Hän jakoi veneen kahden muun kovan kilpailijan kanssa vaan nainen ei nostanut epäröivää katsettaan vedenpinnasta heihin. Nainen räpäytti sinisiä silmiään katseen kohotessa horisonttiin ja lähestyviin Filippiinien saariin, jossa tämän kerran kilpailu käytäisiin. Hänen olisi nyt oltava valmis, enää ei voisi kääntyä takaisin.
”Mä oon Agatha Chopre, parikymppinen arkkitehtiopiskelija ja suoraan sanottuna mä en tiedä, mitä mä teen täällä tällä kertaa. Edellinen kerta oli jo niin vaikea henkisesti ja fyysisesti mutta ehkä mä voin auttaa jotakuta muuta voittamaan, ehkä”.

Naisen huulet olivat tiukkana viivana tumman vihreiden silmien katse horisontissa. Hänen jalkojaan peittivät mustat suorat, siistit housut lyhythihaisen paidan peittäessä olkapäät vihreän sävyssä. Hänen katseensa liikahti kahteen muuhun veneessä olevaan, edelliskauden kilpakumppaneihin, joista toisen hän oli pudottanut ja joista toinen oli pudottanut hänet. Nainen istui selkä suorana veneessä tuulen heiluttaessa korkealla ponihännällä olevia hiuksia. Hänen edellinen kausi oli päättynyt yllätyspudotukseen – pudotukseen, jota hän ei odottanut ja naista oli seurannut tekemättömät siirrot, joihin hän lähti hakemaan hyvitystä. Tällä kertaa hän onnistuisi, niin hän oli päättänyt ja päätettyään jotakin, mikään ei seisoisi Lindan tiellä. Ei edes edeltävän kauden kilpailijat. Hän oli tullut voittamaan ja tällä kertaa keinoja kaihtamatta.
”Mä oon Belinda Branwenn, parikymppinen historian opiskelija ja tällä kertaa mä voitan. Mä en oo tyytyväinen mun edeltävän kauden peliin ja mä tulin korjaamaan sen virheet, tällä kertaa mä aion olla ylpee mun pelistä ja tehä ne vaadittavat siirrot”.

Kulmat olivat painuneet kurttuun tummien harmaiden silmien käydessä läpi neljää henkilöä veneessä hänen kanssaan. Hänen suunsa oli tiukkana viivana pienen käden sipaistessa saparoilta karanneita ruskeita kutreja korvan taakse. Ilme ei ollut vain tuima vaan myös päättäväinen siroilla kasvoilla. Hän oli vetänyt takkinsa tiukasti kiinni ja kietonut kätensä yläkroppansa ympärille. Nainen ei vastannut kenenkään katseeseen, hän ei ollut tullut pelaamaan tätä peliä muiden vuoksi vaan itsensä ja hän ei aikonut luottaa muihin kuin itseensä vaikka kyseessä olikin ehkä sosiaalisuuteen perustuva peli oli se myös juonittelua ja selkäänpuukotusta. Niin kauan, kun hänellä ei olisi liian tärkeitä suhteita, ei tarvinnut pelätä saavansa puukosta selkään.
”Dinah Walsh, toimittaja ja kirjallisuuden opiskelija. Oon ehkä nuori, mutta ei se merkitse mitään vaan tahto. Mulla on mielipiteeni kaikesta ja voin sanoa, että mä en aio jäädä kenenkään jalkoihin”.

Parikymppinen miehen alku istui helikopterissa huulet hymyyn kääntyneinä. Hänen vaaleat kutrinsa olivat painautuneet niin sinisen lippiksen kuin helikopterin kuulokkeiden alta latvojen kaartuessa hentoon kiharaan. Sinivihreiden silmien alla, monen kilometrien päässä helikopterin alla, avautui avomeri sekä Filippiinien saaristo, joka oli heidän kohteensa – hänen määränpäähänsä. Jännittikö häntä? Tietenkin, ketä ei olisi jännittänyt, olisi parempi kysymys. Mutta toisaalta hän halusi jo päästä maahan ja pelaamaan mieluiten nyt heti. Istuminen ei ollut miehen suosikkipuuhia, hän oli parhaimmillaan päästessään tekemään jotakin.
”Välivuodella oleva kaupan kassa, Dominic Wellington, miten voin auttaa? No tietenkin voin auttaa ottamalla pari voittoo tosta noin ja en kyllä malta oottaa, että nään loput kilpailijat. Eniten ootan sitä, että pääsen tekemään jotain hyödyllistä mun heimon kanssa”.

Vaaleat korvat ylittävät hiukset oli vedetty poninhännälle niskaan kasvot leveässä hymyssä – leveämmässä kuin kenenkään muun veneessä istuvan. Hän näytti kauas hyvin kaoottiselta vaatteineen, jotka eivät sointuneet yhteen kuin korkeintaan värimaailmassa. Ja sitä hän olikin, hän pystyi lukemaan itsensä kaoottiseksi persoonaksi. Alla kahdenkymmenen oleva mies pyöri jatkuvasti paikoillaan osaamatta keskittyä mihinkään – olisiko tarkkaillut muita veneessä olijoita vai kurkkinut laidan yli veteen ja siellä olevaan elämään vai etsinyt jo kauden juontajaa joltakin pieneltä saarelta? Olisiko siitä voinut saada jotakin lisäbonusta itselleen? Kaikki tuntui kiinnostavan poikaa juuri sillä hetkellä, kun hän oli matkalla uuteen seikkailuun Selviytyjien pariin.
”Mä oon Dvalinn Kolskeggursson, seittemäntoista vuotias opiskelija ja opiskelen tähtitiedettä eli se on hienommalta nimeltään astrologia ja musta tulee tähtitieteilijä sitku saan opinnot pakettiin eli toivottavasti nopeesti. Mut jos puhutaan tästä mihin mä nyt oon eksynyt, niin antaa tulla vaan!”

Mustia kiharoita hiuksia peittivät helikopterin kuulokkeet. Nainen istui hiljaa tummassa vaatetuksessaan – kevyissä joustavissa housuissa sekä t-paidassa. Hänen katseensa kävi läpi loput neljä samassa helikopterissa istuvaa henkilöä, hänen tulevat kilpakumppaninsa. Nainen oli valmis tulevaan helikopterin kaartaessa viidakon yllä suunnatessaan saarta, jonne laskeutua. Tummanruskeat silmät etsivät merkkejä liittolaisista tai vastustajista, joiden kanssa ei tulisi lyöttäytyä yhteen. Vaikka hän ei tiennyt mitä odottaa tulevalta, hän halusi saavuttaa finaalin, kuten varmasti monet muutkin.
”Erin Blackburn, biokemian opiskelija ja kahdeksantoistavuotias. Monet sanoo mua jääräpäiseksi, mutta mä teen asiat, niin kuin ne kuuluis tehdä ja niin kuin niiden kuuluis olla. Ja mä toivon, että mun tuleva heimo ymmärtää sen ja pystyy sopeutumaan siihen”.

Vanhempi naisihminen istui nuorten seurassa helikopterissa vaaleiden suorien hiusten laskeutuessa olkapäille. Hän oli selvästi panostanut pitäessään yllään farkkuja sekä niihin istuvaa pitkähihaista ihonmyötäistä paitaa. Nainen sipaisi vaaleita kutrejaan kääntäessään hyvinkin laskelmoivan vaalean sinisten silmiensä katseen muista helikopterissa istuvista alla siintävään aavaan mereen. Hän oli nähnyt riittävästi kilpailijoista, joiden kanssa jakoi kyydin ja näin ollen ensivaikutelma nuorempiin kilpailijoihin oli luota ja peli oli jo käynnissä, ainakin hänen mielestään. Peli oli alkanut sinä hetkenä, kun hän oli astunut helikopterin kyytiin neljän muun kanssa.
”Olen Gala Andrews, ammatiltani lakimies. Saatan antaa itsestäni ulospäin kuvan, että en kuulu tänne, mutta olo lakimiehenä on raakaa, eräänlaista selviytymistä kuten tämä peli ja todistan sen”.

Miehen parran peittämillä lempeillä kasvoilla viihtyi hymy. Hänen tatuoiden käsivartensa olivat näkyvillä ja ne lepäsivät maasturin laitaa vasten yläkroppaa peittäen punainen hihaton paita. Mies oli iäkkäämpi hänen pyyhkiessä toisella kädellään kaljuaan. Maasturi kulki viidakossa antaen viidellä kilpailijalle töyssyisän kyydin saaren rantaan, jossa juontaja varmasti jo odotti heitä. Miehen kasvot olivat täynnä lempeyttä, ehkä jossakin määrin eksyneet ja odottavaiset mutta rauhalliset eikä hän tiennyt mitä odottaa peliltä, ympäristö oli ainakin erittäin mukava.
”Metsuri, Grucian Norwood. Joo, sanokaa vaa Norwood, niin ne sanoo työpaikallaki. En oo enää nuor ja vetree mut eipä siitä varmaan haittaakaa oo ku ehkä ne arvostaa elämän viisautta, jota voin leikkii et mulla on. Ei mutta oon lempee nallekarhu, sellaseks kaverit kutsuu”.

Tulenpunaiset hiukset välähtelivät auringon säteiden osuessa niihin puiden lomasta maasturin pomppivassa kyydissä. Nuoren naisen kasvoilla oli eloisa, aito ja leveä hymy valkoisten hampaiden välähtäessä ajoittain. Hän huokui itsevarmuutta ja iloa ainakin sillä hetkellä, vaikka syvällä sisimmässään hänen oli myönnettävä, että tuleva jännitti häntä ja sai sydämen pamppailemaan kiivaammin. Mutta hän oli tullut tänne asti ja hän oli ennenkin tehnyt hurjia juttuja, ehkä sosiaalinen tilanne oli se jännittävin, tätä hän ei tehnyt yksin kuten yleensä hän teki. Samoin kuin häntä mietitytti suhteiden luominen ja se, jos jostakin kilpailijasta tulisi hänelle voittoa tärkeämpi – se oli hyvä juttu elämän kannalta mutta ei pelin.
”July Jac, leijonankesyttäjänä tunnettu sirkuksen työntekijä. Ei tuu tylsää hetkee ja toivottavasti tää peli jaksaa yllättää mua kerta toisensa jälkeen – uudestaan ja uudestaan. Koska mä oon valmis, antaa tulla vaan!”

Syvänsiniset silmät seurasivat tarkkaavaisesti maasturin reittiä ja ympäristöä viidakon syövereissä. Lempeä katse ei viipyillyt pitkiä aikoja maasturin kyydissä matkaavissa, hän halusi kunnioittaa heitä ja antaa heille myös omaa aikaa ja aikaa tutustumiselle tulisi varmasti myöhemmin, kunhan he pääsisivät leirin rakentamisen kimppuun. Parikymppinen mies sipaisi tummanruskeita huoliteltuja hiuksiaan parempaan kuosiin käden palatessa pitämään kiinni maasturin takaosan kaiteesta. Hänen yllään oli vihreät uimashortsit sekä t-paita harmaan sävyssä, jotain hyvin yksinkertaista mutta urheilullista. Vaikka mies kuinka yritti antaa muiden kilpailijoiden koota ajatuksiaan, hänen katseensa valui neljään muuhun maasturin kyydissä istuvaan yrittäen jo pelkästään ulkonäön perusteella oppia heistä asioita, vaikka oli mahdotonta sanoa mitään vain ulkonäöstä – se saattoi usein pettää.
”Mä oon Malachai Wright, sanokaa vaan Kai, sitä nimee tottelen huomattavasti paremmin. Opiskelijana tällä hetkellä, vapaa-ajalla tykkään joo urheilla. Ja mä uskon, että mun sosiaalisista taidoista sekä fyysisyydestä on hyötyä mun heimolle”.

Vaaleanruskeat hiukset olivat pörrössä tuulen pörröttäessä entisestään suhteellisen lyhyttä hiuskuontaloa, jotka olivat olleet ennen veneeseen astumista vielä siististi asettuneet. Vaan hiukset eivät olleet miehen huolenaihe – hän istui veneessä kahden kauniin ja kovan kilpakumppanin kanssa, joista toista hän ei ollut oppinut tuntemaan edeltävällä kaudella yhteisen pelin jäädessä lyhyeksi ja toinen oli jäänyt liian vieraaksi oman epäonnistuneen pelin jälkeen ja nyt oli aika hakea hyvitystä. Ruskeat silmät kävivät läpi naisia vuoron perään arvioiden, oliko kummankaan pelistrategia muuttunut sitten viime kauden ja kuinka hän itse voisi yltää entistä parempaan suoritukseen. Hän korjasi lyhythihaisen kauluspaitansa kaulusten asentoa hammashymyn noustessa itsevarman miehen kasvoille.
”Oliver Ackerhogan, parikymppinen ensihoitaja. Viime kausi oli sanotaanko näin, ei onnistunut? Mutta onneks mulle tarjottiin mahdollisuutta hakee hyvitystä ja mä aion ottaa voiton kotiin mut ennen kaikkee mä aion pelata paremmin ja sosiaalisemmin, kuka sitä toistais samoja virheitään?”

Naisen kasvoilla oli tympääntynyt ilme hänen suoristaessa istuessaan pitkän mekkonsa helmaa. Nuori nainen silmäili vihertävän ruskeilla silmillään muita helikopterissa istuvia hyvinkin avoimesti ja arvioivasti, hän oli tullut voittamaan ja joku saisi toimia hänen pelinappulanaan tässä pelissä. Hänen kääntäessä päätään sysimustat pitkät hiukset liikahtivat niiden painautuessa päälaella kuulokkeiden alle, jotka naisen teki mieli vain riisua pilaamasta omaa tyyliään, jonka hän oli valinnut tarkoin eikä asuun kuulunut helikopterin kuulokkeet. Nuori nainen pudisti päätään kasvoille nousten pieni hymy avomeren muuttuessa saaristoksi, joista yksi saari olisi hänen.
”Olen Ophelia Sasania, opiskelija. Kyllä, isoveljeni pelasi tätä peliä kammottavan huonosti, onneksi minulla on mahdollisuus korjata hänen tekemät virheensä ja mä oon valmis uhraamaan kenet tahansa, jotta mun peli saa jatkua”.

Kupariset hiukset oli kiedottu sotkuisalle nutturalle kasvoilla viihtyen päättäväisen oloinen hymy. Naisella oli yllään beiget shortsit sekä rento nahkaa muistuttava takki mustana, jonka alta pilkotti harmaan sävyjä. Naisen siniset silmät katsoivat ohivilahtavia palmuja ja kiviä maasturin hypähtäessä ajoittain tiellä olevista montuista, kannoista tai kivistä. Maasturin takaosan penkki oli kova takamuksen alla eivätkä jatkuvat hypyt tuntuneet mukavalta naisen tietäessä, että hetkellistä kipua oli kestettävä silloin tällöin, sen hän oli oppinut jo lapsena. Nainen oli valmis tulevin koitoksiin ja eniten hän odotti tulevia heimoneuvostoja, joissa otettaisiin mittaa toisistaan ja katsottaisiin, ketkä olisivat lojaaleja ja keillekin. Oma heimo kiinnosti myös ja se, keiden kaikkien kanssa pääsi tekemään yhteistyötä.
”Mä olen Peggy Prescott, ammatiltani taidemaalari. Ikää on kahdenkymmenenviiden. Terve kilpailu on hyvästä, kilpailua käydään joka paikassa ja mä oon valmis alkavaan kilpailuun. Eiks se niin mee, että se ei pelais joka pelkäsi vai miten se sanonta kuulukaan?”

Pitkät vaaleat hiukset olivat löysällä selkää alas kulkevalla letillä ja letin juureen oli kiinnitetty pieni kukkanen. Haaveilevat vaaleanvihreät silmät kääntyilivät muissa helikopterissa istuvissa, vaikka päässä olivat kuulokkeet niin helikopterin lavat pitivät siitä huolimatta kamalaa meteliä ja alas maahan oli kamalan pitkä matka vaikka auringossa kimalteleva meri olikin kaunis näky. Nuori nainen oli pukenut päälleen löysän pitkähihaisen paidan vaaleanpunaisen sävyssä ja vastapainoksi tyllihameen tummassa laventelin sävyssä pitäen itse itseään söpönä.
”Huxleyn Phobos, kuvittaja lastenkirjoille, eksynyt saarelle Filippiinien. Siellä on nätit maisemat, äiti uskoo tämän tekevän minulle hyvää. Hassua, ehkä hän on oikeassa ja ehkä minä pärjään. Kuinka kaunista täällä onkaan”.

Maasturissa istuvalla naisella oli luonnollisen vaaleat, lyhyemmät hiukset, joita hän oli hetki sitten haronut parempaan asentoon. Siniharmaat silmät olivat käyneet jokaisen maasturin kyydissä istuvan kilpailijan läpi rauhallisena ja heitä ulkoisesti arvioiden, lähinnä fyysistä ulosantia. Nainen itse oli suhteellisen urheilullinen ja siitä kertoivatkin hänen kantamansa urheiluvaatteet. Vaikka nainen oli urheilullinen ja kilpailuhenkinen, hän ajatteli tiiminsä parasta ja vaikka kyseessä loppupeleissä oli yksilökilpailu, oli tiimipelin avulla luotava pohja ja hän ymmärsi.
”Oon Queenie Ellis, kahdenkymmenenkahdeksan oleva yliopiston opettaja urheilun saralla. Omaa urheilutaustaa löytyy myös paljon. Mitä tulee omaan peliini, niin aattelin olla tiimipelaaja mutta toki jos oma heimo ei näytä merkkejä tiimipelaamiselle, on munkin lopetettava se”.

Vaaleanpunaiset hiukset erottuivat selkeästi kirkkaan sinistä vettä vasten, kun nuoren naisen hiukset hulmusivat vauhdin huuman hiipiessä hänen kehoaan pitkin. Hän oli sulkenut harmaat silmänsä ja nautti täysin viileästi merituulesta ja lämpimästä auringosta, jotka loivat täydellisen tasapainon venereissulle hänen edes ajattelematta tulevaa kilpailua – se tulisi vastaan, kun olisi sen aika ja vasta silloin oli lupa jännittää ja ujostella. Ei hän ollut pelkuri, hän oli vain hivenen ujo eikä siinä ollut mitään pahaa, jos uudet kontaktit saattoivat alkuun olla vieraita.
”Moikka, oon River Morgan ja vapaaehtoistyöntekijänä näinkin nuorena joo, haha, aika hassua. Mut tota öö, kyllä mä uskallan pelata jos tulee tarve, en oo vaa hyvä vieraitte kaa ja nyt varmaa kysytte et miks oon vapaaehtoistyöntekijänä… Puhutaa siitä joo toiste, mut tykkään siitä mitä teen ja viihyn varmasti mun heimon kanssa”.

Helikopteri kaartui jo alaspäin, kohden rantaa. Mies oli istunut hiljaa siniset silmät ympäristöä seuraillen ja olemus ollen hyvinkin rauhallinen verrattuna osaan helikopterin kyydissä istuvaan. Miehen tummat, lyhyet hiukset kihartuivat aavistuksen verran. Hän oli pukeutunut elegantisti istuviin vaatteisiin, pitkiin suoriin housuihin sekä kauluspaitaan, jonka hihat oli kääritty kyynärpäiden ylitse lämpimän sään vuoksi. Hän kallisti päätään puolelta toiselle venytellen niskojaan pitkältä tuntuneen helikopterikyydin jäljiltä valmistautuen nousemaan kyydistä rantahietikolle.
”Andrews, Shawn. Kolmekymppinen opettaja ja siinä työssä oon tavannut ties millasia persoonia. Ja varmasti tapaan täällä saarella yhtä värikkäitä persoonia. En aatellut ruveta johtajaks omassa heimossani tai ottaa ylimäärästä huomiota itteeni, mutta ehkä värikkäimmät persoonat hoitaa sen”.

Pörröiset ja pöyhkeät vaaleanruskeat, enemmän vaaleaan taipuvat hiukset tuntuivat sojottavan vähän jokaiseen suuntaan. Miehen katse harhaili veden pinnassa nauttien vapauden tunteesta, jonka venekyyti oli antanut hänelle. Vihreät silmät tuikkivat onnesta ja innosta – pian tapahtuisi rannan jo siintäessä heidän edessään ja helikopterin laskeutuessa taivaalta maata kohden. Helikopterin ääni peitti kaiken muun alleen, mutta ei miehen vilkkaita alati juoksevia ajatuksia saati tunnetta, että tämä peli oli hänen – hän oli tullut voittamaan. Miehen yllä olivat rennot shortsit sekä t-paita hyvin perinteisesti ja rennosti, mitään hienoa ei tarvinnut saarelle, jossa kilpailtaisiin täydellä teholla.
”Wilson Myerscough, varmasti oot kuullut sen nimen jossain telkkarissa tai jossain. Mutta mä tulin näyttämään, mitä me Myerscoughit oikeasti ollaan ja että mä kuulun siihen sukuun. Antaa tulla vaan, te katotte tän kauden voittajaa nyt”.

Rannalla seisoi kädet tungettuna farkkushortsien taskuihin päivettynyt mies ruskeiden lyhyiden hiusten ollessa pörrössä ja hivenen pystyssä. Miehen kasvoilla oli leveä hammashymy hänen katsoessa ruskein silmin vuoroin kolmeen suuntaan – maahan, ilmaan ja veteen – joista jokaisesta lähestyi rantaa kulkuneuvo tarkoittaen kilpailun alkamista ja kauden juontaja, Valerian Blakesley, oli valmis ottamaan kilpailijat vastaan. Mies ei malttanut odottaa kilpailun alkua unohtamatta viimeistä twistiä – mukana oli viisitoista täysin uutta kilpailijaa ja jokainen heimo saisi osakseen yhden edeltävällä kaudella kilpailleen selviytyjän, joka edusti omalla toiminnallaan kyseistä heimoa. Kilpailijat eivät tienneet sitä, mutta heidät oli jaettu jo kolmeen joukkueeseen, jotka edustivat heidän piirteitään tai tapojaan pärjätä elämässä jollakin tapaa – älyä, voimaa tai kauneutta.

”Kolme heimoa, kahdeksantoista kilpailijaa, kolmekymmentäyhdeksän päivää mutta vain yksi selviytyjä. Tämä on äly vastaan voima vastaan kauneus!”

Rannalla seisovan miehen, kauden juontajan, ruskeat hiukset olivat hivenen pystyssä hänen odottaessa kolmen kulkuneuvon saapumista rantaan. Helikopterin lavat aiheuttivat voimakasta tuulta rantahietikolle saaden myös hiekan pöllyämään. Helikopterin jalat osuivat hiekalle ja lapojen vielä pyöriessä viisi kilpailijaa – kaksi miestä ja kolme naista - syöksyivät kauemmas helikopterista yhdeksi ryppääksi. Helikopteri ei viihtynyt rannalla kauaa sen kohotessa kohden kirkasta taivasta samalla, kun maasturi pysähtyi viidakon ja rannan välimaastoon viiden kilpailijan – kahden miehen ja kolmen naisen – hypähtäessä alas maasturin takalavalta venyttelemään puutuneita jäseniään. Vene pysähtyi rantaveteen niin ikään viiden kilpailijan – kahden miehen ja kolmen naisen – hypähtäessä kahlaamaan suolaisesta merivedestä hietikolle omaksi ryppääkseen muiden viisikoiden viereen. Viidentoista kilpailijan katse kohdistui kilpakumppaneista rannalla seisovaan mieheen, joka hymyili edelleen lempeästi saarelle saapuneille kilpailijoille.
”Tervetuloa Selviytyjien toiselle kaudelle, Filippiinien saarelle”, Valerian aloitti kauden esittelyn.
”Tuskin kaipaan esittelyjä. Oon Valerian ja toimin kauden juontajana. Teitä tuskin kiinnostaa kuka mä oon vaan enemmän oma alkava pelinne sekä heimonne. Ette ehkä tiedä sitä, mutta teidät on jaettu jo kolmeen heimoon ja heimojakonne ovat siinä”, Valerian pudotti ensimmäisen pommin kilpailijoille, joiden katseet kohdistuivat toisiinsa arvioivana ja yllättyneenä – he olivat koko matkan Filippiinien saarelle, kilpailupaikalle, matkustaneet omien heimolaistensa kanssa ja luoneet jo ensivaikutelman heistä tietämättä, että heidän kanssaan tulisi tehdä yhteistyötä. Samalla he saivat ensimmäisen silmäyksensä toisiin heimoihin, joita vastaan he pelaisivat.
”Sinä eturivissä, mikä nimesi on?” Valerian osoitti sormellaan helikopterilla saapuneen heimon naispuolista jäsentä eturivissä.
”Erin”, päivittynyt, kiharatukkainen nainen vastasi esitettyyn kysymykseen.
”Onko ensivaikutelmat jo syntynyt ja mielipiteet niin omasta kuin toisten heimosta?” Valerian esitti jatkokysymyksen. Erinin katse kääntyi ympärilleen – viidakkoa lähempänä olevaan viisikkoon, joka vaikutti ulospäin hyvin itsevarmalta – omaan heimoonsa, joka oli ollut yllättävän tyyni koko matkan ajan – sekä rannan tuntumassa seisovaan hyvin sekalaiseen seurakuntaan.
”Kyllä, mutta voi olla että ennakkoluulot ei pidä paikkaansa. Jää nähtäväks mutta mä uskon mun heimon mahdollisuuksiin”, Erin antoi lyhyen vastauksen kysymykseen. Hänen joukkueensa nyökytteli annetulle vastaukselle kaikkien silmäillen toisia entistä tarkkaavaisempia todellisuuden iskiessä vasten kasvoja – tässä se nyt olisi, heidän joukkueensa ja kisa oli käynnissä. Heidän tulisi pian luoda ensimmäiset suhteet sekä päätettävä, keistä he haluaisivat eroon.
”Sinä takarivistä”, Valerian osoitti merivettä lähimpänä olevan viisikon takarivin vaaleanpunatukkaista naista, joka esittäytyi Riveriksi.
”Kerro mielipiteesi heimostasi”, Valerian pyysi.
”No, rehellisesti sanottuna ollaan varmasti fyysisesti altavastaajii. Mut kai se pitää vaa uskoo et pystytään voittaa”, River antoi rehellisen vastauksen – voima ei ollut heidän puolellaan missään muodossa, mutta toivon mukaan ensivaikutelma tässä tapauksessa pettäisi. Ehkä hän tulkitsi väärin heidän ulkomuotonsa, joka ei antanut fyysistä olemusta missään muodossa.
”Sinä, mies takarivistä. Sama kysymys”, Valerian osoitti viimeisen kolmikon takarivissä seisovaa pidempää ruskeatukkaista miestä.
”Oon Malachai, mut kutsutaan Kaiks. Mitä tulee heimoon, niin oon erittäin tyytyväinen ensivilkaisulla ja uskon että tullaan hyvin toimeen”, mies antoi vastauksensa nyökytellen päätään. Hän oli tyytyväinen heimonsa rakenteeseen – lihasvoimaa ja älykkyyttä heidän kaikkien varmasti tullen toimeen keskenään.

”Selviytyjät ovat täynnä yllätyksiä, sillä heimonne eivät ole vielä täysilukuiset. Jos siirrätte katseenne mereen, huomaatte viimeisten kolmen pelaajien saapuvan”, Valerianin sanojen myötä viidentoista kilpailijan katse kääntyi hämmästyksen vallassa kohden lähestyvää venettä, joka halkoi aaltoja. Kilpailijoiden joukosta kuului hämmästyneitä äännähdyksiä.
”He eivät ole mitä tahansa kilpailijoita vaan kilpailijoita edeltävältä kaudelta”, Valerianin sanat saivat aikaan toisen järkytyksen ja hämmästyksen aallon, joka pyyhki kilpailijoiden lävitse.
”Mitä?” kuului useamman kilpailijan suusta katseiden seuratessa venettä – vielä oli mahdotonta sanoa, ketkä kolme veneessä istuivat matkalla ottamaan uusintaa edeltävästä kaudestaan – olivatko he kovia pelaajia vai sätkynukkeja, olivatko he hyödyksi vai haitaksi omalle heimolleen. Tunnelma rannalla muuttui odottavaksi veneen lähestyessä ja veneessä olevien kilpailijoiden tullessa yhä selkeämmiksi.
”Se on Agatha, edelliskauden nelonen!” Dvalinn hihkaisi kovaan ääneen heimonsa riveistä vaalean naisen hypähtäessä veneen reunan ylitse rantaveteen hento, epävarma hymy kasvoillaan hänen heilauttaessa kättään muille kilpailijoille. Agathan saapuminen aiheutti ilahtuneita henkäyksiä, sillä Agatha oli pelannut reilua peliä viime kaudella ja tehnyt kaikkensa liittoumansa ja heimon eteen. Naisen perässä hypähti tummaverinen nainen maahan huomattavasti totisempana.
”Linda, se ei uskaltanut pelaa viimeks”, Erin supatti Ophelian korvaan, joka nyökkäsi itsevarmana ja tyytyväisenä – jos muut eivät pelanneet, se oli hänelle aina vain parempi asia. Ja näin ollen Linda ei tulisi olemaan hänelle uhka vaan Linda tulisi olemaan hänen sätkynukkensa. Viimeisenä veneestä hypähti pidempi mies itsevarma hymy kasvoillaan.
”Oliver? Se varmaan hakee kostoo”, Ophelia vastasi Erinin kuiskaukseen hymähtäen pienesti, kostonhimoisesta kilpailijasta voisi olla hänelle hyötyä. Oliver oli joutunut omalla kaudellaan altavastaajan asemaan eikä ollut löytänyt tietä pois ja hänen pelinsä oli päättynyt jo ennen yhdistymistä, mikä oli surullinen kohtalo. Ophelia toivoi syvästi, että Oliver olisi yhtä äkkipikainen ja tekisi edelleen typeriä ratkaisuja pelinsä kannalta.
”Tervetuloo takas Agatha, Linda ja Oliver. Miltä tuntuu palata saarelle?” Valerian heitti avoimen kysymyksen vanhoille kilpailijoille, jotka silmäilivät uteliaina tulevia kilpakumppaneitaan ja vastasivat heidän uteliaisiin katseisiinsa.
”Mahtavalta, viime peli jäi vähän lyhyeen joten uus tilaisuus tekee hyvää ja toivon mukaa oon oppinu viime kauden virheistä”, Oliver väläytti hammashymyn vastauksensa päätteeksi.
”On se joo ihan kiva palata, etenkin kun tää kaus tuskin on samanlainen, kun edellinen”, Linda komppasi osittain Oliverin antamaa vastausta, vaikkei hän antanut omasta ulosannistaan hirveästi irti. Linda ei pitänyt ajatuksesta pelata uudestaan Oliverin kanssa – hän oli viime kaudella toiminut Oliveria vastaan jokaisessa heimoneuvostossa ja mies tuskin muisteli sitä hyvällä.
”Hermostuttaa jos puhutaan totta. Monet varmasti pitää meitä uhkana tai tunkeilijoina aikaisemman pelihistorian vuoks mut mä ite toivon vaan, että voin olla jollekin avuks ja auttaa omaa heimoa ja muita pärjäämään”, Agatha hieraisi niskaansa hermostuneen oloisena – hän sanoi sen ääneen, mitä muut eivät uskaltaneet sanoa.
”Niin kuin Agatha ja John viime kaudella”, Dvalinn kommentoi välittömästi Agathan nyökätessä – he olivat tehneet aivan uskomatonta yhteistyötä edeltävällä kaudella, suurin kysymys oli, löytyisikö täältä yhtä kestävää ystävyyssuhdetta.
”On aika saattaa teidät heimoihinne. Teidät on jaettu heimoihin sen perusteella, mitkä ovat jollakin tapaa teidän elämässänne vaikuttavat arvot – äly, voima ja kauneus”, Valerian aloitti nostaen ensimmäisen pussin vieressään olevalta pölkyltä.
”Agatha, sinä liityt keskimmäiseen viisikkoon. Teidän heimonne nimi on Matsing ja teidän heimonne edustaa älyä. Äly voi olla peliälyä, sosiaalista älyä tai vastaavasti loogista päättelykykyä, se on hyvin monipuolinen taito, tässä huivinne”, Valerian heitti Agathalle pussin, jonka nainen otti vastaan. Agatha halasi lämpimästi jokaista heimolaistaan antaen heille pussista siniset huivit.
”Belinda, sinä puolestasi liityt heimoon nimeltä Tandang. Tandang edustaa kauneutta, mikä tarkoittaa, että pärjäätte elämässä joka sisäisellä tai ulkoisella kauneudella, jota voi olla ulkonäkönne tai vastaavasti sosiaaliset suhteet. Heimosi on oikeanpuoleinen joukkio ja tässä teidän huivinne”, Valerian heitti Lindalle seuraavan pussin, jonka hän otti kiinni astellen vähäeleisenä heimonsa luokse jakaen heille keltaiset huivit.
”Ja Oliver, sinä liityt vasemmanpuoleiseen heimoon. Heimonne nimi on Kalabaw ja te edustatte voimaa. Voimaa on niin fyysistä kuin henkistä vahvuutta ja se ei ole pelkästään raakaa voimaa vaan myös kestävyyttä. Tässä huivinne”, Valerian heitti viimeisen pussin Oliverille. Oliver kätteli heimonsa jäsenet läpi esittäytyen ja jakaen punaiset huivit heimolleen.

”Tyttö Lindan vieressä, mikä on nimesi? Mitä mieltä nyt heimostasi?” Valerian esitti seuraavan kysymyksen Tandangin heimon suuntaan.
”Phobos. Heimo on kaunis kuin ripaus kimalletta auringon valossa, loistaa ja kauniisti loistaa”, Phobos puhui rauhallisesti ja hyvin tasapainoisesti, selvästi kielikuvia käyttäen. Valerian nyökkäsi saamalleen vastaukselle.
”Punatukkainen nainen Kalabawista, sinun mielipiteesi heimostasi?” Valerian heitti seuraavan kysymyksen punahuiviselle heimolle.
”July ja joo, kyllä tällä rökitetään muita heimoja. Selkeesti ollaan etulyöntiasemassa ja mä tykkään siitä. Ulkopuolinen vahvistus, no kai siitä on hyötyä”, July kohautti olkiaan, hän loi pitkän silmäyksen Oliveriin eikä tiennyt, pitäisikö toiseen luottaa vai ei.
”Selvä. Entä Matsingin eturivin nainen? Sama kysymys”, Valerian osoitti sormellaan Opheliaa, jonka kasvoilla muodostui välittömästi hurmaava hymy.
”Ophelia. No, jos vertaan heimoja toisiinsa, niin raaka voima ei auta elämässä pitkälle. En ole tyytyväinen heimooni, mutta kai sen kanssa toimeen tulee”, Ophelia ei aikonut kertoa, että hänen isoveljensä oli pelannut peliä aikaisemmin, hän ei halunnut olla liitettävissä mieheen, jonka peli oli jäänyt alkutekijöihin, sillä hän oli tullut voittamaan tämän pelin ja tekisi kaikkensa sen eteen. Sitä hän ei voinut sanoa ääneen, mutta edeltävän kauden kilpailijat olisivat uhka ja heidät tulisi eliminoida niin pian kuin mahdollista.
”Yleinen kysymys kaikille, ovatko edeltävän kauden kilpailijat uhka vai mahdollisuus?” Valerian heitti yleisen kysymykseen ilmaan. Kysymyksen, joka aiheutti katseiden kääntymistä muiden suuntaan ja etenkin edeltävän kauden kilpailijoihin hyvin arvioivana – mitä voisi vastata ilman, että saisi maalitaulun selkäänsä. Vastaukset olivat hyvin vaihtelevia – uhkia ja mahdollisuuksia kuului sieltä täältä osan ottamatta kantaa.
”Kalabawin kalju mies, mikä on nimesi ja miksi he ovat mahdollisuus?” Valerian tarttui ensimmäiseen mahdollisuus -vastaukseen.
”Norwood on nimi ja no, heh. Heillä on aikaisempaa kokemusta, joten totta kai heistä on oltava apua, jos mietitään ruokaa ja suojan rakentamista”, Norwood naurahti.
”Sen takia ne on myös uhkia, koska niillä on aiempi kokemus, ne tietää miten tätä pelataan, missä on symbolit ja miten valehdellaan toiselle päin naamaa ja mä – joo, nii”, Wilson oli jatkamassa puheitaan, kuinka hän tulisi voittamaan ja mikään ei olisi Myerscoughin suvun tiellä edes tässä kilpailussa, mutta se ei olisi ollut soveliasta tässä tilanteessa. Lindan katse kääntyi tiukasti Wilsonin puoleen naisen pudistaessa päätään, hän ei pitänyt asetelmasta, johon oli joutunut – hän ei ollut ajatellut aloittaa peliä maalitaulu selässään.
”No, peli on käynnissä, kuten huomaatte. Tässä kartat leiriinne ja tsemppiä kaikille”, Valerian heitti jokaisella heimolle käärön, jonka avulla he voisivat suunnata rannoillensa rakentamaan suojaa ennen saapuvaa yötä ja valmistautumaan ylihuomiseen koskemattomuuskilpailuun. Kolme kuuden hengen heimoa suuntasi viidakkoon karttansa avustuksella kohden omaa rantaa, jonne perustaa leirinsä kuluvien kolmenkymmenenyhdeksän päivän ajaksi.

Kuusi sinisen huivin ylleen pukenutta kilpailijaa seisoivat viidakon rajalla rannalla, jonne kartta oli heidät opastanut. Rannalla oli pystyssä sinipohjainen lippu, johon oli kirjailtu Matsing heimon nimen mukaisesti. Matsing edusti älyä, heidät kuusi oli valittu jonkun älyllisen piirteen vuoksi juuri kyseiseen heimoon. Kilpailijat seisoivat piirissä katseiden kohdistuessa alahuulta purevaan Agathaan. Agatha ei pitänyt saamastaan huomiosta – hän tiesi olevansa aikaisemman kauden kilpailija ja pelkäsi putoavansa ensimmäisenä juuri sen takia. Hän oli pärjännyt haasteissa ja luonut kestäviä ihmissuhteita. Nyt hän oli uusien ihmisten ympärillä ja muut odottivat hänen johtavan leiriä, kertovan mitä tehdä. Hänellä oli kokemusta pelin toimivuudesta, mutta hän ei uskonut olevansa oikea henkilö opastamaan muita pelissä eteenpäin ja kertomaan, mitä tehdä. Yleensä hän oli se, jota ohjailtiin. Häntä ahdisti huomio, jonka hän sai osakseen nuoren naisen pureskellessa alahuultaan odottavien katseiden alla.
”No tuota..”, Agatha aloitti epävarmana hakien sanojaan. Ensivaikutelmalla olisi varmasti suuri merkitys pelin kululla ja hän itse arvosti lojaaliutta sekä yhteistyökykyä, jota toivoi heimolta löytyvän. Se oli ollut hänen avainkorttinsa edeltävässä pelissä – luottamus. Vaikka hän oli pelannut enemmän sydämellä kuin järjellä oli hänet jostakin syystä sijoitettu heimoon, joka edusti älykkyyttä.
”Mä ehotan, että tutustutaan eka toisiimme, esittäydytään ja näin, jotta tunnetaan toisemme. Silloin on helpompi tehdä asioita yhdessä, kun tietää edes vähän toisesta”, Agatha sai sanotuksi katseiden alla – vaikka hän oli tehnyt jo tämän kerran, tuntui se silti pelottavalta ja ahdistavalta. Hän ei ollut tottunut johtajan rooliin eikä hän halunnut johtajan roolia itselleen, hän viihtyi enemmän taka-alalla seuraamassa pelin etenemistä sekä luomassa aitoja suhteita. Selviytyjissä oli fakta, että johtajat saisivat jossain kohtaa peliä maalitaulun selkäänsä ja se tietäisi pelin päättymistä. Agatha yllättyi positiivisesti, kun hänen ehdotuksensa sai nyökkäyksiä aikaan hyväksymisen merkiksi.
”Okei, no, varmaan tiedätte kuka mä oon. Agatha, kyllä edeltävän kauden nelonen ja olin sillon vasta kahdeksantoista, nyt jo yhdeksäntoista. Opiskelen tällä hetkellä arkkitehdiksi”, Agatha esittäytyi hento hymy kasvoillaan. Muun heimon antama hyväksyntä valoi vaaleahiuksiseen Agathaan uskoa, että tämä kerta sujuisi edeltävän pelin kannalta, hän halusi uskoa, että hän voisi auttaa jonkun voittoon, ehkä jopa itsensä. Agathan vaaleat hiukset oli palmikoitu kahdelle lyhyelle letille hänen niskaansa, hän piti yllään sinistä toppia ja oli kietonut harmaan takin vyötäisilleen. Agathalla olivat lyhyet shortsit yllään. Naisen kasvoilla oli lempeä hymy sinisten silmien kääntyessä seuraavaa kilpailijaa kohden. Agatha alkoi hiljalleen uskoa omaan heimoonsa ja siihen, että hän oli kuin yksi muista eikä häntä pidettäisi uhkana edeltävän pelikerran vuoksi. Hän toivoi niin.

”Mä oon Erin Blackburn ja myös opiskelija. Joo, opiskelen biokemiaa”, Erin esittäytyi lyhyesti vastaten hänelle osoitettuun kysymykseen opiskelualastaan – hän ei halunnut mainita ikäänsä, jos hänen tiedettäisiin olevan vielä kahdeksantoista, se saattaisi olla joidenkin mielestä huono asia, mutta toisaalta Agathakin oli pärjännyt hänen ikäisenään tässä pelissä. Erin sipaisi mustia kiharoitaan paremmin pois kasvojen edestä. Hän korjaili sinisen tuubihuivinsa asentoa, jonka hän oli asettanut pannaksi hiuksiinsa, jotteivat hiukset tulisi silmille. Erin seisoi itsevarmana piirissä muiden seurana. Hänen kädet hakeutuivat housujen taskuun katseen siirtyessä vieressä seisovaan mieheen, joka tuntui jo odottavan puheenvuoroaan.
”Ootsä kui vanha?” mies Erinin vieressä esitti kysymyksen naisen luodessa kasvoilleen hellyttävän hymyn hänen arpoessa totuuden ja valheen väliltä.
”Kahdeksantoista”, Erin tyytyi vastaamaan totuudella esitettyyn kysymykseen – valheet liian aikaisin tulisivat varmasti kostautumaan jollakin tapaa.
”Okei, mä oon Dominic, kakskymppinen. Mä oon vähä aikaa sitte valmistunu ja oon tällä hetkellä välivuodella. Jotta saisin rahaa jemmaa, ni oon kaupassa kassalla sen takii eli joo. Haluisin kauppakorkeekouluu opiskelee, mut ehkä mä jossai vaihees pääsen!” Dominiciksi esittäytynyt mies intoili suu kirkkaassa, leveässä hymyssä. Hänen kiharat hiuksensa painautuivat edelleen lippalakin alle sinivihreiden silmien säihkyessä. Mies oli pujottanut heimonsa sinisen tuubihuivin kaulaansa ja korjasi nyt harmaan t-paitansa asentoa. Dominicin katse kääntyi vieressään seisovaan naiseen pitkässä, kauniisti kirjaillussa mekossa. Naisen leuka oli ylväästi pystyssä ja kasvoilla hymy pitkien mustien kutrien laskeutuessa alaselkää pitkin.
”Minä olen Ophelia”, nainen aloitti pitäen pienen tuon – hän ei voinut kertoa olevansa Sasania, sukua edelliskauden ensimmäisellä putoajalle, Hamletille. Se ei sopisi hänen imagoonsa millään tavalla, hän ei halunnut epäonnistujien joukossa saati saada epäonnistujan leimaa heti alussa eikä missään nimessä jakaa isoveljensä kohtaloa ensimmäisenä putoajana. Hän oli tullut tänne tekemään sen, mihin Hamlet ei ollut pystynyt ja korjaamaan perheensä maineen selviytyjien historiassa. Hän voisi jossain kohtaa paljastaa olevansa Sasania, mutta vasta kun siitä olisi hänelle oikeasti hyötyä.
”Kyllä, olen vain seitsemäntoista ja opiskelen vielä. Ei minusta ole paljoa kerrottavaa. Olen iloinen, kun olen täällä”, nuori nainen käänsi säteilevän hymynsä katseensa saattelemana vieressään seisovaan vanhempaan naiseen hyvin arvioivana tietäen, ettei vanhasta naisesta olisi hänelle – nuorelle ja kauniille naiselle – mitään uhkaa missään muodossa, helppo ensimmäinen pudotus.

Ophelian vieressä seisoi tyylikkäästi suoriin farkkuihin sekä puhtaaseen, hyvin istuvaan vaaleaan pitkähihaiseen paitaan pukeutunut vanhempi naisihminen, jonka vaaleat hiukset ulottuivat häntä olkapäille täysin suorina.
”Olen Gala Andrews, työskentelen lakimiehenä suurelle yhtiölle. En ole nuorin pelaaja mutta varmasti erittäin hyödyllinen heimolle”, Gala esittäytyi. Hän oli kietonut heimohuivin ranteensa ympärille ja hymyili muille kilpailijoilleen. Se oli totta, että hän oli varmasti tämän kauden vanhin kilpailija ja sen takia vaarassa pudota ensimmäisenä. Hänen tulisi vain tehdä ensimmäisessä haasteessa ja leirissä oma tarpeellisuutensa selväksi. Jo hyvin aikaisessa vaiheessa peliä tuli päättää, keihin hän voisi luottaa ja keihin ei – alkupelien liittoumat olisivat tärkeimmät heimon pienen koon vuoksi ja tulisi varmistaa numerot omalle puolelleen. Numerot jos mitkä sekä muiden manipulointi olisivat hänellä itsellään hallussa jo työnsä puolesta. Hänen tulisi vain varmistaa, ettei muista koituisi hänelle pelillistä haittaa.
”Ai meit Andrewsei on kaks. Shawn Andrews”, heimon kuudes jäsen ja toinen mies esittäytyi. Hän sipaisi mustia kuohkeita, kiharaan taipuvia hiuksiaan leveä hymy kasvoillaan. Oikeanlainen vaikutus oli tärkeää pelin alkuvaiheessa eikä hän halunnut ajautua heimossaan epäsuosioon.
”Ootteko te sukulaisia? Ette varmaan, jos yllätyitte toisistanne noin”, Agatha avasi yleisen keskustelun saaden päänpudistuksen saman sukunimen jakavilta henkilöiltä.
”Ehkä kaukaista”, Gala vastasi esitettyyn kysymykseen siirtäen huomionsa paremmin Shawniin.
”Joo, ehkä kaukaisia eikä Andrews loppupeleissä ole kovin harvinainen sukunimi. Minusta vielä, että olen kolmenkymmenen ja toimin opettajana yksityiskoulussa”, Shawnin siniset silmät kävivät läpi muut heimon jäsenet toivoen tehneensä riittävän hyvän ensivaikutelman, sillä joissakin tapauksissa huono ensivaikutelma ei ollut enää korjattavissa. Asia, mitä Shawn pelkäsi oli naisten liittouma, sillä naisia oli enemmän ja jos naiset liittoutuisivat keskenään, se tietäisi hänen pelinsä loppua hyvin nopeasti.

Syntyi hetken hiljaisuus Matsingin heimoon heidän suoritettuaan esittelyt, kunnes kilpailijoiden katseet kohdistuivat odottavaisena Agathaan, jonka odotettiin johtavan heimoa. Agatha hieraisi jälleen niskaansa katseen kääntyessä rantaan, jolla he seisoivat.
”Mietin, että jos tehtäisiin tuohon maja? Yksinkertaisesti korotettuna bambulattia ja lehdistä katto?” Agatha ehdotti osoittaen viidakon ja rannan rajaa.
”Silloin nuotion saisi tuohon”, naisen käsi liikkui sivummalle ehdotetusta majapaikasta ja epäröivä katse kohdistui heimolaisiin. Ranta ei ollut täysin samanlainen, kun se oli ollut edeltävällä kerralla mutta ei majan rakentaminen voinut poiketa siitä juuri mitenkään.
”Okei, kuulostaa simppeliltä. Mä voin ottaa vastuun majan rakennuksesta, perustuksista. Voisin ottaa kaks siihen auttamaan niin loput voi kerätä meille lisää tarvikkeita?” Shawn ehdotti saaden nyökkäyksiä vastaukseksi. Shawn, Erin ja Dominic aloittivat yhteistuumin bambujen keräämisen pohjaksi Agathan, Ophelian ja Galan kerätessä lehtiä ja alkaessa punomaan Agathan ohjeiden mukaisesti kattoa heidän majaansa. Leiriin syntyi syvä hiljaisuus, jonka rikkoivat satunnaiset ohjeet heimolaisilleen ja pyynnöt tehdä jotakin – niin outoa kuin se olikin, oli harmonia laskeutunut Matsingin heimoon, ainakin ensimmäiseksi päiväksi.

Kuudet jalanjäljet painautuivat pehmeään hiekkaan punaisiin huiveihin sonnustautuneen heimon saapuessa uuteen kotiinsa – Filippiinien rannalle. Rantaa koristivat palmupuut ja hiekan jälkeen vihertävää maata
”Oho, onpa siisti ranta. Mä oon muute Peggy”, Peggy avasi keskustelun.
”Mä maalaan työkseni, se on eräänlainen intohimo”, Peggy jatkoi puhumista ja itsensä esittelyä.
”Enkä tarkota nyt seinien maalaamista vaan taidemaalausta”, Peggy lisäsi naurahtaen, jotta väärinkäsityksiltä vältyttäisiin eikä häntä pidettäisi rakennusalan ihmisenä. Naisen kuparinruskeat hiukset oli kiedottu tyylikkäälle niskanutturalle. Hän piti yllään beigejä shortseja sekä harmaata paitaa. Puhuessaan nainen riisui nahkaa muistuttavan mustan takkinsa heittäen sen toiselle olalle auringon polttaessa kirkkaalta taivaalta lämmittäen Kalabawin kuusikkoa.  Peggy halusi luoda heti alussa jo suhteita ja mikä olisi parempaa kuin avata keskustelu ja rakentaa yhteishenkeä koko heimon kanssa. Se avaisi parhaiten mahdollisuuksia tutustua muihin ja samalla rajata vaihtoehtoja liittoumille. Ja mikä parasta, jos itse olisi avoin, muut varmasti lähestyisivät helposti. Peli oli käynnissä.
”Aa esittelykierros. Joo, mä oon Grucian Norwood mut kutsukaa ihmees Norwoodiks niin muut kutsuu mua metällä. Työskentelen kato metsurina ja iästä älkää välittäkö, oon melkee pyöreet viiskymmentä”, Norwood oli kalju, pienen pullean mahan omaava mies hihattomassa punaisessa paidassa. Miehen molempia käsiä koristivat hihatatuoinnit. Norwdood halusi pelata avoimilla korteilla ja olla rehellinen muille. Hän ei halunnut olla tarinan konna vaikka jokaiseen tarinaan konna kuuluisi, hän antaisi sen roolin jollekin muulle. Hän oli tottunut olemaan työpaikkansa nallekarhu ja lempeä hahmo rakastaen vitsailua. Eikä hän aikoisi muuttaa itseään tässä pelissä vaan olisi avoimesti oma itsensä. Mies sipaisi ruskeaa paksunoloista partaansa kääntäessään katseensa muihin heimolaisiin.
”Mä oon Queenie Ellis ja toimin opettajana. Opetan liikuntaa yliopistossa ja oon harrastanu sitä ite myös pienestä pitäen. Oon kakskytkuus ja toivon, että me pystytään pelaamaan yhteen tiiminä”, Queenie oli vilpitön esittäytyessään – hän ei halunnut heimovaiheessa joutua heimoneuvostoon pudottamaan yhtä omistaan, sillä hän tarvitsisi numerot heimojen yhdistyessä. Ja kaikista kamalinta olisi joutua alussa vähemmistöön, sillä silloin oma peli olisi jo pelattu. Queenie pelkäsi pitkän urheilutaustansa tekevän hänestä uhan, mutta nyt hänen piti ajatella heimon parasta ja heimon pärjäämistä ja heimo pärjäisi vain, jos hän panisi itsensä täysillä peliin. Queeniella oli yllään hengittävää materiaalia oleva toppi sekä urheilutrikoot mustana ja jo ulkoasusta pystyi päättelemään, ettei urheilullinen nainen ollut tullut leikkimään ainakaan haasteissa – hän pelaisi fyysisellä tasolla ja yllättäisi varmasti vielä henkiselläkin tasolla, niin hän toivoi. Naisen harmaat silmät kääntyivät punatukkaisen naisen suuntaan.

July Jac seisoi kasvoilla iloinen hymy. Hänen lyhyet punaiset hiuksensa loistivat auringossa ja kädet hän sulloi harmaiden collegehousujen taskuihin.
”Mä oon July. Mä oon jättäny koulut kesken, ne ei ihan maistunu. Mut sen sijaan mä teen jotakin niinkin spessuu ku toimin leijonankesyttäjänä yhes kiertäväs sirkuksessa. Ai että se jännityksen tuntu yleisön eessä ja vaaran tunne ku katot leijonaa suoraan silmiin. Mä rakastan mun työtä enkä mä kadu sitä, et jätin opinnot taakseni. Oon vielä seittemäntoista ja ihan hirveen kauan en oo ehtiny olla sirkuksessa”, July esittäytyi. Hänellä oli yllään tumman vihreä huppari ja jaloissa tennarit. Nainen oli energinen ja hymyileväinen – hän ei ollut heimon fyysisin vaikka heimo edustikin voimaa, sen sijaan hänen voimansa oli enemmän henkistä, eräänlaista pelottomuutta. July sai merkittäviä katseita hänen kerrottuaan taustoistaan – koulut jääneet kesken ja elämä tien päällä. Mutta ei se haitannut Julyä, hän oli tottunut tietynlaiseen arvosteluun elämänvalintojensa vuoksi. Hän ei pelännyt erottua joukosta vaan erottui enemmän kuin mielellään – toivon mukaan tässä ympäristössä positiivisesti.
”Kuten jo rannalla kuulitte, mun nimi on Malachai, mut kutsukaa ihmeessä Kaiks. Niin muutkin tekee. Mä opiskelen Leedsin yliopistossa ja oon vähän päälle kahdenkymmenen”, Kai esittäytyi. Hänen hiuksensa olivat selkeästi huolitellut tummanruskeassa sävyssä ja miehen asenne oli avoin. Hän ei ollut puheliaimmasta päästä vaan kuunteli enemmin muita – niin hän oli tehnyt nytkin ja painanut mieleen jokaisen yksityiskohdan muista. Siitä tulisi varmasti olemaan apua pelin edetessä, kun hän tuntisi muut kilpailijat ja pystyisi kertomaan luoneensa vankkoja ihmissuhteita, niin hän toivoi. Ja hän toivoi pärjäävänsä fyysisyytensä vuoksi, olihan hänkin nuorempana harrastanut urheilua. Kailla oli yllä vihreät uimashortsit sekä harmaa urheilullinen t-paita. Punaisen huivin mies oli vetäissyt kaulaansa syvänsinisten silmien kääntäessä katseensa Oliveriin.
”Mä oon Oliver, ensihoitaja. Ja mä haluun tehdä selväks sen, että se mitä tapahtu viime kaudella, ei vaikuta mun peliin tällä kertaa. Mä en oo se sama mies enää ja mä pelaan täysin tiimin ehdoilla”, Oliver lupasi heti alkuun. Hän pelkäsi kaikista eniten putoamista ensimmäisenä, sillä häntä pidettiin varmasti uhkana. Norwood oli antanut rannalla hyvän kuvan ja vakuuttanut, että vanhoista kilpailijoista olisi hyötyä tarkoittaen, että hän voisi saada Norwoodista liittolaisen itselleen, niin hän toivoi sillä viime kaudella hänellä ei ollut kunnolla liittolaisia. Hän ei pärjäisi tässä pelissä ilman liittolaisia eikä hän tullut toistamaan samoja virheitä uudestaan. Oliverilla oli lyhythihainen kauluspaita valkoisessa sävyssä ja jalassa beiget siistit shortsit.

”Hei saanko mä metsurina johtaa leirin rakentamista. Mä tunnen puut suhteellisen hyvin ja kattelin et tohon tulis aika täydellinen maja meille!” Norwood oli ensimmäisenä äänessä ja asteli jo pidemmälle rantaa osoitellen sormillaan aukeata aluetta palmupuiden lomassa.
”Joo, jos susta tuntuu siltä. Kerro vaan, mitä haluut meidän tekevän!” Peggy asteli Norwoodin perässä ja kuunteli miehen selostusta – bambuja pitäisi saada ja niistä tehtyä alusta sekä kaarevaa seinustaa ja bambunlehdistä katto.
”Mä rupeen punomaan lehdistä”, Queenie ilmoitti suoraan luoden pitkän silmäyksen yllättävän innokkaan Peggyn puoleen. Leiriin syntyi lievä kaaos – kuka tekisi ja mitä tekisi ja kenen kanssa tekisi.
”Hei! Mä voin tulla punomaan sun kanssa Queenie niin jos te neljä sit teette meille majan ja sen jälkeen jeesaatte meitä?” Peggy jakoi uudestaan ohjeita. Hän oli olettanut Oliverin ottavan johtajan roolin aivan kuten mies oli edeltävällä kaudella tehnyt mutta näemmä Oliver tyytyi seisomaan Kain kanssa sivummalla juttelemassa. Peggy oli positiivisesti yllättynyt Oliverin käytöksestä – hän taisi olla muuttunut tai sitten mies esitti äärimmäisen taitavasti muuttuneensa. Vain aika näyttäisi, mitä miehiä Oliver olisi oikeasti.
”Mä ja Kai lähetään hakee teille materiaalei”, Oliver huikkasi tilanteen rauhoituttua leirissä ja tehtävänjaon alkaessa selvitä. Hän halusi tutustua leirin ympäristöön tarkemmin ja mahdollisesti löytää koskemattomuussymbolin itselleen jo pelin aikaisessa vaiheessa, sillä se takaisi hänelle turvan.

Rantaa koristi keltapohjainen lippu, jonka keskelle oli kirjoitettu suurella Tandang kertoen leirien kuuluvan heimolle nimeltä Tandang. Lippu oli kahdella jykevällä kepillä maassa kiinni. Kuusi kilpailijaa astelivat lipun koristamalle rannalle – vesi oli kirkasta ja hiekka vaaleaa ja palmupuut kaartuivat kauniisti saarella. Se olisi heidän kotinsa seuraavat kolmekymmentäyhdeksän päivää. Heidän olisi vain pidettävä huoli, että he olisivat mukana niin kauan ja onnistuttava pudottamaan omat heimolaisensa ennemmin tai myöhemmin.
Linda pysähtyi ensimmäisenä kääntäen selkänsä tulevalle kodilleen. Hänen tummanvihreiden silmiensä katse kohdistui heimoonsa, josta hän ei suoraan sanottuna pystynyt olemaan ylpeä. He olivat hyvin sekalainen porukka – nuoria, pieniä ja heiveröisen oloisia. Niin hassulta kuin se tuntuikin, ei Linda uskonut heimonsa mahdollisuuksiin missään muodossa. Vaatisi ihmeen, jos he saisivat edes itselleen leirin pystyyn saati sitten tulen syttymään ja vielä enemmän hän ihmettelisi, jos he voittaisivat haasteita. Linda korjasi ranteeseen asetetun keltaisen huivin asentoa.
”Mä oon Linda, kuten tiiätte ja opiskelen historiaa. Musta ois reiluu, jos mä tietäsin teistä myös jotain”, Linda aloitti puheen. Hän olisi ennemmin valinnut minkä tahansa muun heimon kuin Tandangin, etenkin kun hänen heimonsa oli avannut suunsa siitä, että hän tulisi olemaan uhka. Uhkana olo tarkoitti putoamista, ellei hän ehtisi iskeä ensin.
”Uu joo mä, mä!” vaaleahiuksinen nuori mies hyppelehti ensimmäisenä paikoillaan toinen käsi pystyssä. Hän oli vetäissyt tuubihuivin hiustensa lomaan saaden vaaleat hiukset sojottamaan hieman jokaiseen suuntaan. Mies oli pukeutunut Adidaksen sinisiin collegehousuihin sekä tavalliseen mustaan t-paitaan.
”Mä oon Dvalinn ja mä opiskelen tähtitiedettä! Mä rakastan sitä alaa, siis tiiättekö kuinka ihanaa on katella vaa niitä tähtiä ja niitte asentoja ja sit laskee et mitä kaikkee se meinaa! Siis mä haluun joskus viel lähtee kattoo niitä lähempää mut nyt mä tyydyn kaukoputkella tiirailuu”, Dvalinnin suu kävi tiheään tahtiin ja puhuessaan nuori mies ei tuntunut pysyvän paikoillaan. Hän oli energinen oma itsensä eikä Dvalinn tuntenut tarvetta hillitä itseään – hän puhui jos oli asiaa ja puhuessaan hän myös puhui.

”Kirkkaalla tuikkivat tähdet, tiesittekö niiden määräävän meidän elämäämme? Ne ohjaavat valintojamme ja oi, valitsevat rakkaimpamme. Olen Phobos ja piirrän kuvia kirjoihin lasten, niin kaunista”, Phoboksen katse harhaili kirkasta taivasta kohden puhuessaan aivan kuin hän olisi etsinyt pilvettömältä taivaalta tähtiä, joista he olivat juuri puhuneet. Naisella oli yllään vaaleanpunainen pitkähihainen rennon oloinen paita sekä tyllihamme. Nainen tuntui uppoutuvan omiin ajatuksiinsa ja hän vei kädet rinnalleen haaveillessaan tulevaisuudesta, jonka tähdet määrittäisivät tai jos tähdet eivät määrittäisi, olisivat ne ehkä menneet rikki. Ehkä tähdet olisivat tämänkin pelin lopputuloksen takana.
”Mä oon River”, vaaleanpunaiset pitkät hiukset laskeutuivat olkapäiden ylitse nuoren naisen avatessa suunsa. Hän ei pitänyt yleisön edessä puhumisesta -ei edes viiden ihmisen, joista hän ei tiennyt mitään muuta kuin sen, että tähdet olivat taivaalla. Mitä nopeammin hän kertoisi, kuka hän oli, sen nopeammin se olisi ohi.
”Mä teen vapaaehtoistyötä, auttelen niitä jotka sitä jeesii tarvii”, River ei halunnut puhua enempää. Hän oli vielä nuori, yksi nuorimmista kilpailijoista hänen ollessa seitsemäntoista mutta niin monet muut heimossa vaikuttivat myös olevan – nuoria. Oli outoa, että heimo koostui nuorista ja kokemattomista. Hänellä oli yllään maastonvihreät housut sekä pitkähihainen punaruskea paita.

”Mä oon Wilson Myerscough ja ootte varmaan –”, Wilson oli jatkamassa puheitaan Myerscoughien suurenmoisuudesta ja siitä, kuinka muut olisivat varmasti kuulleet hänen perheestään tai suvustaan, olivathan he merkittäviä miehen mielestä. Vaaleaverisen miehen onnistui kuitenkin tukkia suunsa ennen kuin hän aiheuttaisi vahinkoa omalle imagolleen ja pelilleen.
”Ootte varmaan huomannut, et oon teitä ilmeisesti vanhempi. Oon sentään kakskytviis. Opiskelen talousalaa ja alan olla aika valmis. Sen jälkeen mä meen perhefirmaan töihin ja pääsen varmaan toimitusjohtajaks”, Wilson yritti paikata epätoivoisesti kesken jäänyttä lausettaan sen jäädessä epätoivoiseksi yritykseksi. Wilson väläytti hymyn lauseensa jälkeen – hän oli kertonut mitä halusi, ainakin melkein. Mutta hän ei voisi vielä kuuluttaa voiton kuuluvan Myerscoughille, nyt piti olla huomattavasti laskelmoivampi ja vasta voitettuaan hän voisi kertoa tietäneensä voittavansa jo pelin ensimmäisestä päivästä saakka. Hänen heimonsa oli toivoton ja hänen tulisi olla siis paras omassa heimossaan, mikään muu ei tulisi riittämään. Hänen ja muidenkin katseet kääntyivät pienikokoiseen naiseen, joka seisoi hiljaa näpräten ranteeseen asetettua keltaista heimohuivia. Naisella oli yllään harmaat farkut, avonainen beige takki ja sen alta pilkotti sinistä paitaa. Hänen tummanharmaat silmät kävivät läpi jokaisen odottavan katseen – hän oli viimeinen joka ei ollut avannut suutaan mutta hän ei halunnut puhua tuntemattomille pakon edessä. Hän puhui vain jos hän halusi puhua.
”Dinah”, tyttö totesi lyhyesti hennolla äänellä. Hän ei halunnut paljastaa itsestään liikaa vaikka tämä peli perustui luottamukseen, ei Dinah vain kyennyt luottamaan muihin ja hänen nimensä sai riittää näin alkuun.
”Dinah varmaan puhuu kun päästään hommiin, on se vaikeeta puhuu kaikkien eessä ja esiintyy. Mä jos kuka tiiän sen”, River komppasi lohdutuksena hänen katseensa siirtyessä hiljaisesta brunetesta Lindaan.
”Joo, ruvetaan rakentamaan. Jotain tosi simppeliä”, Linda totesi – hänellä ei ollut mitään hajua majan rakentamisesta ja tuskin kenelläkään muullakaan heistä oli. Heidän illastaan ja seuraavista päivistä tulisi todella pitkiä.

Ensimmäinen päivä kääntyi iltaan ja ilta kääntyi aamuksi. Aurinko paistoi taivaalta ohuen pilviverhon takaa herättäen Matsingin, Älyheimon, kuusi kilpailijaa uuteen päivään. Heidän pieni majansa ei ollut valmistunut edeltävänä päivänä täysin – majan bambuinen pohja oli valmis mutta katon punonta oli jäänyt kesken tarkoittaen toisen päivän olevan työntäyteinen, eiväthän he olleet vielä saaneet tulta nuotioon.

Ophelia istuskeli majan reunalla painaen paljaat jalkansa lämpimään hiekkaan. Aurinko porotti korkealta taivaalta lämmittäen kilpailijoita heti aamusta. Ophelian katse oli suuntautunut kirkkaasta taivaasta alas nuotion suuntaan, jonka edessä Agatha näperteli kahden kiven kanssa yrittäen saada tulta syttymään nuotioon. Opheliaa itseään ei käsien likaaminen vastaavalla tavalla houkuttanut, hän olisi heimolleen hyödyllinen jollakin muulla tapaa. Ophelian huomio kiinnittyi viidakosta saapuvaan Shawniin, joka kyykistyi Agathan vierelle mukanaan pieniä tikkuja. Kaksikon välille syntynyt hiljainen sananvaihto sai Ophelian nousemaan majasta ja astelemaan paljain jaloin palamattoman nuotion ääreen. Hän halusi tietää kaiken, mistä leirissä puhuttiin.
”Joo, nää on hyviä. Tää ois helpompaa piikiven kanssa, mutta jos me saadaan kipinä aikaseks, niin… Sitten se onnistuu. Pitää vaan suojata kipinä ja pieni liekki tuulelta. Niin kuin näin”, Agatha muodosti puhuessaan käsistä pienen suojan oksien ja heinien ympärille demonstroidakseen tulentekoa. Ophelia istuutui polvilleen kaksikon vierelle.
”Ootteko te jo saanu omat mielipiteenne muista kilpailijoista? Et onko täällä joku ei niin hyödyllinen heimolle?” Ophelia aloitti keskustelun – he olivat kolmestaan ja saisivat helposti enemmistön itselleen. Vaikkei Ophelia hirveästi Shawnista välittänyt, olisi miehestä varmasti hyötyä muutamaan ensimmäiseen kilpailuun ja jos ei olisi, tietäisi se Shawnille lähtöä.
”Dominic muistuttaa hivenen viime kauden Scarlettia, helppo vastustaja varmasti finaalissa mutta ei tee hyvää ryhmädynamiikalle. Katotaan mihin etenee”, Agatha kohautti olkiaan, ennen kuin jatkoi kivien lyömistä yhteen kipinän toivossa. Viime kausi oli ollut aivan erilainen – hän oli saanut olla rauhassa harmonisessa leiriympäristössä ja pudottamisia sekä juonitteluja tarvitsi miettiä vasta heimojen sekoittuessa. Mutta nyt tilanne vaikutti olevan toinen, nyt muut olivat tulleet pelaamaan ja pelaaminen alkoi välittömästi. Agatha ei nähnyt sitä pahana asiana, hän pystyisi varmasti tekemään yhteistyötä monien heimon jäsenten kanssa ja Shawn vaikutti yhdeltä heistä. Mies oli rauhallinen ja tyyni, aivan kuten John oli ollut edeltävällä kaudella. Ehkä heistä kahdesta muodostuisi tämän kauden voimapari. Ja Ophelialla vaikutti olevan paljon mielipiteitä ja näkemyksiä, joista voisi olla hyötyä suunnitelmien punomisen kanssa. Mutta ei Agatha halunnut pudottaa ketään, hän piti heimostaan, myös Dominicista. Dominic vain oli energisempi persoona Agathaan itseensä verrattuna.

Shawn ei vastannut siihen mitään. Hän olisi altavastaaja, jos naiset päättäisivät yhdessä liittoutua, olisi miehet heti ulkona. Shawn tiesi olevansa uhka, hänessä oli fyysisyyttä ja myös älykkyyttä, loistava yhdistelmä tähän peliin. Shawnin oman pelin kannalta olisi järkevintä yrittää saada naiset äänestämään toisiaan, jotta hän ei jäisi alakynteen. Ja hän tiesi jo oman kohteensa, mutta vielä oli liian aikaista tuoda suunnitelmia esiin.
”Saanko mä Agatha kokeilla?” Shawn ojensi auttavan kätensä edeltävän kauden kilpailijan puoleen. Vaaleaverikkö ojensi kaksi kiveä nyökäten miehelle ja Shawn aloitti kivien kilauttelun toisiaan vasten.
”Onko muut punomassa yhä?” Ophelia halusi tietää, missä kukin liikkui, hän ei halunnut kenenkään löytävän koskemattomuussymbolia, hän aikoi löytää sen.
”Joo on, tuolla palmujen suojassa”, Shawn nyökkäsi päällään taaksepäin suuntaan, josta hän oli hetki sitten tullut ja jättänyt muun porukan keskenään.
”Erinillä on siellä homma hallussa, ottanut johtajan roolin”, Shawn heitti kommentin ohimennen – hän voisi johdatella keskustelua oman kohteensa puoleen, hän ei halunnut heimoon yhtä tiettyä johtajaa vaan toivoi ennemmin puhdasta yhteistyötä. Yksi diktatuurinen johtaja ajaisi heimon kaaoksen partaalle.

Erin, Gala ja Dominic istuivat pienillä kivillä vähän matkan päästä ydinleiristä, palmujen suojassa. Heidät sormet liikkuivat heidän punoessa palmun lehtiä yhteen saadakseen myös omaan leiriinsä suojan auringolta ja katon majalle.
”Pärjäätsä sun koulus Erin?” Dominic esitti ties kuinka monennen kysymyksen aamun aikana.
”Joo, pärjään. Oon yks luokkani priimuksista”, Erin väläytti hymyn, hän oli tehnyt kovasti töitä koulunsa eteen ja tuntui oudolta olla pois koulutöiden parista. Toisaalta Selviytyjät olivat loistava tapa irrottautua ja antaa itselle lupa pitää taukoa koulusta. Erin tiesi olevansa altavastaaja nuoren ikänsä puolesta eivätkä jatkuvat kyselyt hänen koulustaan ja menestyksestä siellä tuoneet naiselle itselleen varmuutta saati saanut häntä näyttää ikäistään kypsemmältä, kun jatkuvasti muistuteltiin Erinin taustoista – opiskelija.
”Äh, ei tästä tuu mitään! Ei nää punonnu!” Dominic ei tuntunut kuuntelevan edes vastausta miehen pudottaessa palmunlehdet maahan ja marssiessa välittömästi leirin suuntaan.
”Mä voin neuvoo sua”, Gala yritti huikata poistuvan miehen perään saamatta edes vastausta. Vanhempi naisihminen käänsi katseensa huokauksen kera Eriniin.
”Ainaki saadaa olla hetki rauhas”, Erin tuhahti silmiään pyöritellen. Hiljaisuus laskeutui kahden Matsingin heimon jäsenen välille heidän jatkaessa punomista.

Kalabawin punainen lippu heilui hennosti tuulen mukana. Päivä oli jo pitkällä voimaa edustavassa heimossa. Heidän majansa oli rakentunut ja muodostunut palmujen suojaan kuusikon istuessa tiiviissä ympyrässä Oliverin hangatessa käsillään puutikkua, jotta hän saisi tulen syttymään. Miehellä oli kova tarve osoittaa olevansa hyödyllinen heimolle ja löytää oma paikkansa. Viime kaudella hän ei ollut pidetyin henkilö ja viime kauden vuoksi hän oli monelle uhka. Kukaan ei varmasti haluaisi nähdä edeltävän kauden kilpailijaa voittamassa ja jos Oliver mieli tällä kertaa voittaa ja päästä pidemmälle kuin edeltävällä kaudella, hänen olisi pelattava jokaisella osa-alueella mahdollisimman kovaa.
”Hyvä Oliver, anna mennä”, Peggy hihkui, kun pieni kipinä syttyi kuivien heinien sekaan. Oliver ei reagoinut Peggyn kannustukseen, sillä hänen oli pidettävä huoli liekin pysymisestä elossa. Mies kumartui alemmas ja puhalsi kevyesti liekkiin, lisäsi kepin heinien sekaan ja toivoi liekin pysyvän elossa pienessä pesässään.
”Sä teit sen Oliver!” Peggy hurrasi heti perään, kun liekki ei sammunut vaan se pysyi elossa ja nuoli hiljakseen puita ja heiniä, joita liekille syötettiin.
”Joo, jotain hyötyy kokemuksesta”, Oliver myhähti. Hän ei voinut liiakseen juhlia onnistumistaan, hänen piti olla maltillinen tiimipelaaja ja se jos mikä tuotti hänelle ongelmia. Oliver väläytti hammashymynsä tiimilleen nuotion palaessa nyt heidän keskellään.
”Joo hyvä! Nyt jos saatais vielä vähän proteiinia, kuten kalaa”, Queenie totesi. Hänen katseensa suuntautui aaltoilevaan valtamereen, joka piti heitä vankina Filippiinien saarilla. Urheilijana Queenie piti proteiinia tärkeänä osana ruokavaliota – pelkällä riisillä ja kookoksella eläminen ei riittäisi hänelle koko pelin ajaksi ja tärkeää olisi pysyä heimovaiheessa kunnossa, jotta alun heimoneuvostot pystyi välttämään. Ja samalla oli mahdollisuus luoda kestävät ihmissuhteet ja liittoumat, jotka kantaisivat finaaliin asti.
”Ai kalastamaan? Luuletko et saat kalaa ilman onkea? Saat yrittää toki”, Peggy naurahti luoden pitkän silmäyksen Queenien perään – kaunis urheilullinen vaaleaverinen nainen, joka varmasti saisi miehet lankeamaan jalkoihinsa. Toisin kuin Peggy itse – vahvatahtoinen, niin ikään urheilullinen nainen oli kuin yksi miehistä tässä pelissä. Hän oli päättänyt tulla dominoimaan kautta ja sen hän myös tekisi. Hänen suurimmat vastustajansa olisivat varmasti puhetaitoiset ja viattomat kilpailijat.

Punaiset hiukset erottuivat vehreästä viidakosta. July Jac poimi maasta nuotioon kelpaavia risuja ja oksia yrittäen tehdä itsensä hyödylliseksi. Hän ei jaksanut vain istua paikoillaan hitaasti hiipuvan leirinuotion äärellä, kun muut juhlivat Oliverin onnistumista tulen sytyttämiseksi. Kuka tahansa olisi varmasti pystynyt siihen, jos olisi saanut mahdollisuuden. Nainen potki pikkukiviä polulla, jota pitkin hän kulki purkaen omaa kiukkuaan.
”Hei July, oks kaikki hyvi?” ääni kuului Peggylle. Nainen oli seurannut Julyä viidakon suuntaan. July vain toivoi, ettei nainen ollut tullut hänen perässänsä lastenvahdiksi. Oli vasta toinen päivä saarella ja July oli onnistunut menettämään hermonsa Oliveriin.
”Joo toki. Mitä nyt vaa ärsyttää et yks tyyppi nostetaan jalustalle. Ei se oo mikää iso sankari vaan roisto!” July tuhahti pyöritellen päätään. Peggy poimi maasta muutamia tikkuja, hän ei halunnut vaikuttaa tulleen vain juonittelemaan ja luomaan suhteita potentiaalisen liittolaisen kanssa. Joskus juonittelu aikaisessa vaiheessa peliä saattoi koitua kohtaloksi eikä Peggy halunnut riskeerata omaa asemaansa.
”Joo, musta tuntuu et sä meinaat Oliveria, oonks mä oikees?” Peggy jatkoi keskustelua sinisten silmien kohdistuessa Julyyn yrittäen arvioida kilpakumppaniaan ja potentiaalista liittolaistaan – tulisieluinen ja ärhäkkä, loppupeleissä helppo vastustaja ja toivon mukaan lojaali liittolainen.
”Joo, just sitä. Miksei kukaan tajuu, et se on edeltävän kauden kilpailija? Ja et se oli ihan roisto omalla kaudellaan, se ajattelee vaan omaa etuaan ja leikkii sankarii”, July totesi.
”No mut tiiätkö, et Oliverista voi olla meille hyötyä?” Peggy aloitti. Hän oli tuntenut jonkinlaista vetoa Oliveria kohtaan ja Oliver oli heimolle tärkeä, sitä hän ei voinut kiistää. Oliver oli uhka, jos mies selviäisi pitkälle mutta Peggy luotti Oliveriin jo tässä vaiheessa ja näki miehen vilpittömänä – hän ei ollut edeltävän kauden konna.
”Niin kauan kun se on pelissä mukana, meitä ei nähdä uhkana. Se on meidän suojakilpi”, Peggy hymähti. Hän ei ollut varma aikoiko käyttää Oliveria suojakilpenään vai oikeana liittolaisena mutta molemmat vaihtoehdot olivat enemmän kuin hyödyllisiä. Peggyn sanat tuntuivat uppoavan Julyyn, sillä punatukkainen nainen hymähti tyytyväisenä.
”Joo, siinä oot oikeessa. Ollaan kuitekin fyysisii naispelaajii”, July totesi yhteisymmärryksen merkiksi. July ymmärsi Peggyn tarkoitusperän mutta July ei pelännyt kääntyä Oliveria vastaan heti tilaisuuden tullen ja pudottaa pelistä Oliveria ja muita edeltävän kauden kilpailijoita, hän ei suostunut taipumaan heidän tahtoonsa.

Phobos hyräili itsekseen kahlatessaan Tandangin heimon rannalla. Viileä vesi aaltoili nuoren naisen pohkeita vasten. Nainen tuntui uppoutuvan täysin omaan ajatusmaailmaansa unohtaen leirissä tapahtuvan hälinän, kun kauneutta edustavan heimon loput jäsenet yrittivät parannella leiriolosuhteita. Leiristä kantautuvat äänet eivät Phobosta häirinneet hänen pyöriessä syvemmälle mereen ja lopulta sukeltaessa veden alle. Viileä vesi herätti mukavasti uuteen päivään ja virkisti lämpimän auringon alla.
Dinahin katse seuraili Phoboksen touhuja, leikkejä ja tanssia vedessä. Nuori ruskeahiuksinen nainen nojaili puun runkoa vasten sulkien itsensä ulkopuolelle heimostaan. Hän ei ollut sanonut sanaakaan heimolleen sitten eilisen esittelyn, ei ollut vastannut esitettyihin kysymyksiin vain ja ainoastaan mulkoillut heitä tummilla silmillään. Dinah tiesi verkostoitumisen tärkeyden mutta hän halusi olla varma, että löytäisi oikeat liittolaiset ja oikean seuran itselleen. Hän ei kenen tahansa seuraan suostuisi edes tässä pelissä. Dinah oli iloinen heimonsa kokoonpanosta sen koostuessa pääosin naispuolisista jäsenistä ja heidän kanssa Dinah viihtyi enemmän. Hän vältteli miehiä viimeiseen pisaraan asti. Ja Phobos vaikutti mukavan rauhalliselta persoonalta, vaikka hyvin omalaatuiselta.

River asetti jälleen yhden bambuputken paikoilleen leirin majaan ja ojensi kättään saadakseen nyörin, jolla sitoa bambu kiinni. Wilson istuskeli jo valmiin osan päällä pyöritellen narua käsissään.
”Saanks mä sen?” River kysyi jäätyään odottelemaan nyöriä, joka ei koskaan hänen kättään saavuttanut. Naisen katse kääntyi sivummalle, jossa Dinah seisoi omaan rauhaansa syrjäytyneenä. River ymmärsi täysin muutaman kilpailijan eristäytymisen, mutta eristäytyminen Phoboksen ja Dinahin osalta ei edistänyt heidän eloaan omassa leirissä, joka oli jo nyt täyttä tuskaa. River tuntui saavan kontaktia vain ylimieliseen Wilsoniin.
”Aa joo, tietenkin. Oisit heti sanonut ni oisin heti sen sulle antanut”, Wilson oli onnistunut vaipumaan ajatuksiinsa ja miettimään tulevia kuvioita oman pelinsä kannalta. Wilson olisi halunnut heimoonsa vahvoja kilpailijoita kuten Kalabawissa, voimaa edustavassa heimossa, oli. Sen sijaan Wilson oli saanut itseään täynnä olevia naisia sekä Dvalinnin heimoonsa eikä hänestäkään tuskin mitään hyötyä olisi. Ainut hyvä puoli oli se, että Wilson voisi itse ottaa johtajan aseman heimossa ja sitä kautta rakentaa peliään. Se oli hyvin varteenotettava vaihtoehto ja toisi varmasti kunniaa Myerscoughin perheelle ja sitä hän halusi – tehdä oman perheensä ylpeäksi. River oli vahva kilpailija, nainen oli osoittanut sen ahertamalla hyvin paljon leirin suhteen mutta River ei ollut Wilsonin mieleen – jokin asia Riverissä vain häiritsi, ehkä se oli nimenomaan naisen voima.
”Kiitos”, River kiitti saadessaan nöyrin ja saadessaan viimeisenkin bambun kiinnitettyä paikoilleen heidän majansa pohjaan ja taaten riittävästi tilaa kuudelle henkilölle.
”Näin, nyt meillä on kattokin valmiina”, Linda huikkasi hyvin pian kiinnitettyään lehtiä sateensuojaksi ja laskeutuessaan alas majan tukea pitkin Dvalinnin avustuksella. River nyökkäsi lyhyesti, hänellä ei ollut enempää sanottavaa vaan päinvastoin hän nautti laskeutuneesta hiljaisuudesta ja rauhasta, kun maja oli vihdoin valmis.
”Onko Phobos ja Dinah hoitanut jo oman tehtävänsä?” Wilson esitti seuraavan kysymyksen estäen hiljaisuuden laskeutumisen.
”Ei ne oo vielä kerännyt kookospähkinöitä, kun tuollahan ne on rannalla kato nyt niitä. Mut hei mä voin lähtee keräilee niitä! Mä meen, mä teen sen!” Dvallin hihkaisi eikä kuunnellut vastaväitteitä miehen alun kadotessa jo viidakon uumeniin. Mies halusi olla mahdollisimman hyödyllinen omalle heimolleen ja päästä purkamaan energiaa ja mikäs olisi sen parempi tapa kuin juoksennella viidakossa menemään.

Linda katseli hiljaisena rannan suuntaan, jossa Dinah seisoi edelleen liikkumattomana puun alla. Nuori nainen oli jo pitkään seissyt puun alla tuijottamassa taivaanrantaan eikä hän ollut osallistunut Phoboksen tavoin leirin askareisiin. Linda ei jaksanut saarnata asiasta, vaikka asia häntä kismittikin – ärsytti, etteivät muut hoitaneet heille annettuja tehtäviä. Heillä ei palanut nuotiossa tulta ja majakin oli valmistunut vain vaivoin. Tulevat haasteet olisivat suuri haaste, mikäli heistä osa oli haaveilijoita ja osalla enemmän vauhtia kuin oli suotavaa. Mutta ei Linda voinut syyttää heitä, olisi hän itsekin ennemmin vain hypännyt lämpimiin aaltoihin ja niin hän oli tehnyt ensimmäisellä kaudellaan. Mutta nyt hän oli esimerkkinä muille, hänen tuli jollakin tapaa johtaa heimoa sekä estää vuosisadan surkeinta heimoa suistumasta tappioputkeen, joka tuntui väistämättömältä kohtalolta. Linda ei ollut tottunut häviämään, viime kaudella hän selvisi heimojen sekoittumiseen asti ilman yhtäkään käyntiä heimoneuvostossa – melkein yhdistymiseen saakka. Hän halusi yltää samaan ja miksei jopa parempaankin tällä kaudella. Linda uskoi pystyvänsä toimimaan yhteistyössä Riverin kanssa ja miksei kahden haaveilevan naisen, Dinahin ja Phoboksen. Naisten liittouma ajatuksena houkutti Lindaa, se oli selvä enemmistö heidän heimossaan ja varmasti kantaisi pitkälle tässä pelissä. Linda tarvitsi luotettavia liittolaisia sekä heitä, joita hän voisi manipuloida tehdäkseen siirtoja, jotka jäivät edeltävällä kaudella pimentoon. Lindalla oli sauma korjata edeltävän kauden virheet, mikäli hän saisi surkean kauneuden heimon menestymään jollakin tapaa. Ja huomenna olisi ratkaiseva kilpailu kauneutta edustavan heimon kohtalon kannalta, sillä häviö ensimmäisestä koskemattomuushaasteesta tietäisi varmaa kohtaloa lähteä kotiin sekä varmaa tappioputkea. Sitä Linda ei toivonut itselleen, hän oli täällä hyvittämässä edeltävän kauden virheensä ja tekemässä suuria siirtoja.

”Tännepäin!” kuului Valerianin huuto avaralta alueelta Filippiinien saarilta. Oli ensimmäisen koskemattomuuskilpailun aika. Kolme kuuden hengen joukkuetta asteli seisomaan heimonsa tunnusvärin omaavalle matolle – Matsing siniselle, Kalabaw punaisella ja Tandang keltaiselle. Matkalla kilpailijoiden katseet kävivät läpi rataa, joka koristi aukiota – kaksi erillään toisista olevaa korkeaa koroketta sekä kiskot niille. Juontaja Valerian seisoi kädet osittain taskuissaan leveästi hymyillen. Aurinko porotti taivaalta lämmittäen kilpailun kolmatta päivää ja ensimmäistä kilpailua. Juontajan vierellä oli liinalla peitetty pöytä. Katseet siirtyivät radasta lopulta rauhallisena odottavaan juontajaan.
”Oletteko valmiita ensimmäiseen koskemattomuushaasteeseenne?” Valerian aloitti kilpailijoiden nyökytellessä ja päästäessä myöntyviä vastauksia – tätä he olivat odottaneet. Koskemattomuuskilpailun voitto takaisi varman jatkon pelissä ja ensimmäinen kilpailija putoaisi illalla pelistä. Paljon oli pelissä ja heimojen voimat testattaisiin tänään ensimmäistä kertaa. Toisilla pelissä oli enemmän kuin toisilla – hävitty haaste saattoi tietää soihdun sammumista ja pelin loppumista. Valerian nyökkäsi puolestaan kilpailijoiden reaktiolle – niin täynnä energiaa ja intoa, vaikka takaraivossa oli ajatus oman pelin loppumisesta.
”Tämän päivän haasteessa juoksette kilpaa ylös rahtiverkkoa pitkin ylös tornin päälle. Kun koko heimonne on tornin huipulla, vedätte yhdessä painavan kärryn ylös, hyppäätte kyytiin ja laskette mäen alas. Tornin juurelta löydätte kolme vaihtoehtoa pöytälabyrinteista. Ensimmäinen heimo alhaalla saa ensimmäinen valinnan, toinen heimo saa valita kahdesta jäljelle jääneestä ja viimeisenä alas tullut heimo saa sen, mikä jää jäljellä. Valittuanne labyrintin, irrotatte sen ja vedätte sen vielä korkeamman tornin huipulle. Tornin huipulla kaksi jäsentä ratkaisee heimon valitseman labyrintin kuljettamalla kolme palloa labyrintin päässä oleviin koloihin. Kaksi heimoa, jotka saavat ensimmäisenä kolme palloa koloihin, voittavat koskemattomuuden”, Valerian selitti haasteen kulun. Puhuessaan koskemattomuudesta mies nosti liinan pöydän päältä paljastaen kaksi koskemattomuuspatsasta – Suurempi patsas oli tinasta valmistettu koristeellinen nainen, joka kantoi ojennetuilla käsillään simpukan kuorta. Patsaan hame oli koristeltu ja yksityiskohtainen. Toinen patsas oli naista pienempi tyttö niin ikään tinasta valmistettu ja kantaen simpukan kuorta käsissään. Molemmat patsaat seisoivat pyöreällä jalustalla ja rinnuksia peittivät yksityiskohtaiset kirjailut. Kilpailijoiden suusta kuului ihastelevia huokauksia etenkin Phoboksen ja Peggyn suista – patsaat olivat taidokasta käsityötä.
”Tätä te tavoittelette. Koskemattomuus takaa pelinne jatkumisen antamalla suojan heimoneuvostoon, eikä teitä voi äänestää ulos. Hävinnyt heimo kohtaa heimoneuvoston, jossa yksi heidän jäsenistään putoaa pelistä ensimmäisenä kilpailija”, Valerian selitti. Kilpailijat nyökyttelivät ymmärtämisen merkiksi – tämä asia tuntui olevan itsestäänselvyys. Kukaan ei halunnut olla ensimmäinen putoaja, kukaan ei halunnut sitä kohtaloa itselleen eikä tuottaa heimolleen pettymystä.
”Tämän lisäksi pelaamme palkinnosta. Ensimmäiseksi sijoittunut heimo voittaa koskemattomuuden lisäksi tulentekosetin ja toiseksi sijoittunut heimo voittaa itselleen koskemattomuuden lisäksi tulukset, joista on apua tulen sytyttämiseen leirissä”, Valerian jatkoi selittämistä. Palkinto koskemattomuuden päälle lisäsi panoksia – ilman tulta ei olisi ruokaa ja ilman ruokaa ei olisi energiaa kisata kilpailussa. Pelissä oli paljon – ei vain pelin jatkuminen ja turva illalle vaan myös jaksaminen pelissä. Tuli oli elintärkeä asia autiolla saarella, jonka joutui jakamaan tuntemattomien kanssa.
”Eiköhän aloiteta”.

Matsing, älyä edustava heimo, seisoi sinisellä matolla valmiina juoksemaan verkkoa ylös heti luvan saatuaan. He olivat nopeasti sopineet, kuinka he tulisivat etenemään haasteessa – Shawn ja Dominic olisivat päävastuussa voimaa vaativissa osuuksissa ja hoitaisivat vetämiset, kun taas Agatha ja Erin hoitaisivat yhdessä labyrintin haasteen lopussa. Shawn oli ollut tyytyväinen työnjakoon, vaikka hän olisi mielellään osallistunut myös labyrintin ratkaisemiseen, mutta epäili omien voimiensa hiipuvan raskaissa vedoissa. Shawn ei ainakaan voisi joutua huonoon valoon, mikäli haaste epäonnistuisi mutta ei myöskään saisi kunniaa labyrintin ratkaisemisesta, mutta alussa oli parempi kulkea vain valtajoukon mukana. Agatha pelkäsi tuottavansa heimolleen pettymyksen labyrintin kanssa – jos hän ei onnistuisi Erinin kanssa ja jos he eivät näin ollen voittaisi, olisiko hän ensimmäinen putoaja? Se olisi kamala pudotus edeltävästä kaudesta, vaikka edeltävä kausi ei saanut vaikuttaa Agathan omaan peliin ja päätöksiin. Tämä peli oli eri. Erin hymyili, hän oli valmis haasteeseen ja näyttämään, mihin hän pystyisi. Hän luotti Agathaan ja heidän yhteistyöhönsä eikä häviö ollut heille vaihtoehto – he eivät voineet hävitä älyä vaativassa tehtävässä muille heimoille, se ei vain tuntunut vaihtoehdolta. Ophelia nyrpisti nenää edessä aukeavalle kiipeämiselle ja vetämiselle, häntä ei innostanut ajatus rehkiä heti aamusta. Toisaalta hän tiesi mihin oli ryhtynyt ja hänen oli tehtävä kaikkensa, jotta hän ei kokisi veljensä kohtaloa. Eniten häntä harmitti, ettei hän saanut ratkaista labyrinttia, se tuntui juuri sellaiselta vastuulta, joka olisi sopinut hänelle mutta ehkä hänen vuoronsa loistaa oli seuraavassa haasteessa.

Kalabaw, voimaa edustava heimo tuntui olevan hyvin itsevarmana lähtöviivalla, punaisella matolla. He eivät juuri puhuneet, he tiesivät, mitä heidän tuli tehdä. Voimaa vaativat tehtävät olivat juuri heitä varten ja juuri heidän tuli voittaa tämä. Labyrintti tuskin olisi kevyt ja sen kannatteleminen tulisi vaatimaan voimaa ja mikäli he saisivat labyrinteista yksinkertaisimman, olisi voitto jo taattu heille. Häviön todennäköisyys oli erittäin pieni, sitä mieltä Oliver oli. Hän ei aikonut aloittaa peliään tappioputkella, kuten oli viimeksi aloittanut, sillä hänen omat osakkeensa eivät olleet huipussaan omassa heimossaan. Oliver tiesi vanhojen kilpailijoiden olevan uhka ja hän tiesi itsekin olevansa uhka. Miksei hyvännäköinen, vahva ja karismaattinen ensihoitaja olisi uhka? Ensimmäinen haaste olisi heidän. Peggy ja Kai olivat luvanneet hoitaa labyrintin, olisi se mikä tahansa. Peggyn ei ollut tarvinnut kahdesti miettiä lupautuessaan vastuutehtävään, sillä hän luotti omiin taitoihinsa. Ei yksi labyrintti voisi olla niin haastava, etteikö hän selviytyisi siitä voittaja ja kun hän selvittäisi sen, heimon yhteishenki nousisi entisestään. Hän osoittaisi, että hän oli tullut pelaamaan heimonsa puolesta ja heidän, joista hän välitti ja hän aikoi välittää omasta heimostaan. Kai naksautteli niskojaan puolilta toisille, edessä tulisi olemaan rankka haaste – vaikka voitto ei ollut välttämätön hopean taatessa koskemattomuus, olisi voitto huomattavasti parempi ja näyttäisi muille heimoille, että Kalabawia tulisi varoa – Voima olisi se todellinen uhka. Kai aikoi tehdä kaikkensa heimonsa menestyksen eteen ja mikä sen jalompaa kuin uhrautua vastuutehtävään labyrintin suhteen.

Tandangin riveissä kauneutta edustava Wilson Myerscough sekä Dvalinn tuntuivat hytkyvän jännityksestä – heidän heimonsa oli listattu altavastaajaksi jokaisen silmissä, jopa heidän omien kilpailijoidensa. Kuinka hienolta ja jännittävältä se tuntuisikaan laittaa muille heimoille luu kurkkuun ja napata voitto ensimmäisestä haasteesta. Heidän ilmeensä olisivat näkemisen arvoiset, sen jos minkä Wilson tiesi. Hän halusi nähdä muiden reaktiot, kun hän ottaisi voiton heimolleen ja hän nostaisi koskemattomuuspatsaan korkealle ilmaan ja tuulettaisi voittoaan – tai, ehkä hän ei tuulettaisi, mikäli halusi säilyttää jonkunlaisen hyvän hengen heimojen kesken ja luoda parempi suhteita myös muihin heimoihin. Jossakin kohtaa hän tulisi olemaan osa muita heimoja, mies oli päättänyt selvitä yhdistymiseen voittajana. Linda hieroi otsaansa, hän joutuisi tekemään Riverin kanssa niin paljon tulevassa haasteessa, että pelkkä ajatus kuvotti naista. Nainen oli kuvitellut saavansa hyvän ja vahvan heimon, kuten edeltävällä kaudella ja pääsevänsä yhtä helpolla, mutta ei. Hänet oli laitettu todelliseen testiin hänen joutuessa valmentamaan toivotonta heimoa – ei minkäänlaista harmoniaa tai rauhaa, ei kuuntelevia korvia ja mikä pahinta, ei voimaa haasteissa. Linda vain toivoi, että joku yllättäisi hänet positiivisesti tai muuten hän olisi vastannut turhaan myöntävästi, kun hänet oli kutsuttu ottamaan revanssi edeltävästä kaudesta.

”Pelaamme koskemattomuudesta – selviytyjät valmiina, nyt!” Valerian lähetti kilpailijat matkaan tuttujen sanojen myötä. Kilpailijoita ei tarvinnut kahdesti käskeä, kun Kalabawin kuusi jäsentä syöksyivät punaiselle verkolle, Matsingin kuusi jäsentä tarttuivat siniseen verkkoon ja Tandangin kilpailijat ampaisivat keltaiselle verkolle.
”Teidän kaikkien tulee päästä rahtiverkon huipulle, ennen kuin voitte alkaa vetää!” Valerian muistutti alhaalta. Kädet ja jalat kävivät tiuhaan tahtiin kaltevassa verkossa kilpailijoiden kiivetessä ylemmäs ja ylemmäs ensimmäisten saavuttaessa huipulla puisen lattian ja valmistautuessa vetämään köyttä. Kalabaw saavutti tornin huipun ensimmäisenä, heti perässä Matsing ja heidän jälkeensä Tandang kilpailijoiden edetessä ensimmäiselle huipulle lähes rinta rinnan. Mutta heimojen voimat mitattaisiin vasta haasteen seuraavissa vaiheissa – painavan puukärryn vetämisessä ylös sekä suuren suorakulmion muotoisen labyrintin vetämisestä ylös seuraavalle tornille.
”Kalabaw tarttuu ensimmäisenä köyteen Matsing aivan perässään. Älkää luovuttako Tandang!” Valerianin huudot kantautuivat alempaa heimojen kiskoessa kärryä ylös paksun narun avulla. Punaiseen pukeutunut Voimaheimo, Kalabaw, kiskoi vauhdilla omaa kärryään ylös heidän myös saadessa kärrynsä ensimmäisenä ylös. Kalabawin jäsenet hypähtivät suoraan kärryyn, jonka he saivat kiskottua ylös. Oliver ja Kai työnsivät kärryn yhdessä liikkeelle heidän kiitäessä mäkeä alas kahden muun heimon vasta saadessa kärrynsä mäen huipulle.
”Kalabaw on siirtynyt kilpailussa johtoon, Tandang ja Matsing saavat vasta kärrynsä huipulle”, Valerian selosti Kalabawin punaisen kärryn pysähtyessä heinäkasaan, josta kuusi kilpailijaa kaivautui esiin omalle matolleen.
”Kalabaw saa ensimmäisen valinnan!” Valerian huudahti kahden muun heimon pysähtyessä kärryineen lähes yhtä aikaa heinäkasoihin ja heidän aloittaessa kömpimisen omalle matolleen.

Rinnakkain oli kolme labyrinttiä, jotka olivat yhtä pitkiä ja leveitä numeroituna yhdestä kolmeen. Jokainen labyrintti oli kiinnitetty neljällä nyörillä kiinni. Jokaisen radan kohdalla oli kolme oman heimon tunnusvärillä varustettua labyrinttia – samat vaihtoehdot kaikilla, mutta vain yksi heimo saisi yhden numeron. Numero yksi oli labyrintti ilman seiniä – esteenä siinä oli salmiakkikuvioisia korokkeita sekä alaspäin viettäviä ramppeja, joka tarkoitti pallon joutumista kouruun ja sieltä takaisin alkuun. Ramppeja alas oli kolmessa eri kohdassa molemmin puolin ja salmiakkikuvioisia esteitä viisi pitkin rataa ja ne tulisi kiertää, jos pallon haluaisi lopussa oleville koloille, joiden suojana ei ollut seinämiä. Toinen labyrintti oli hyvin yksinkertainen – siinä oli keskellä kapea väylä pallolle ja muutamassa kohdassa matalat seinät, jotka suojaisivat palloa putoamasta mutta myös paljon tyhjää tilaa, joka antoi pallolle luvan pudota alas reitiltään kouruihin ja sieltä alkuun. Lopussa oli kolot kolmelle pallolle eikä siellä seiniä estämässä palloja putoamasta viimeiseltä tasanteelta.
Kolmas labyrintti muistutti kaikista eniten labyrinttia siinä ollessa ohuet ja matalat seinämät, jotka estivät paikoin palloa putoamasta, mutta oikea reitti tulisi selvittää, jos pallon haluaisi toisessa päässä oleviin koloihin. Tämän lisäksi ulkoseinissä oli koloja, jotka mahdollistivat pallon putoamisen alas kouruun, joka palauttaisi pallon takaisin alkuun eikä lopussa ollut minkäänlaista suojaa pallolle vaan pallo voisi kierähtää kolojen luota koska vain kouruun ja palata alkuun.

Voiman jäsenet loivat silmäyksen toisiinsa ja he katselivat edessä olevia labyrinttejä – minkä he valitsisivat? Lyhyt supattelu kävi heidän välillään, kunnes Peggy astui eteen ja osoitti labyrinttia numeroa yksi.
”Kolme!” Peggy huudahti Valerianille ja syöksyi avaamaan nyörejä yhdessä Queenien, Julyn ja Kain kanssa. He olivat ennen haastetta puhuneet yksinkertaisimmasta labyrintista, mutta pelkkä suora labyrinttina kuulosti liian helpolta ollakseen totta. He olivat käyneet nopean viime hetken mietinnän siitä, minkä labyrintin he valitsisivat tietäen pohdinnan kuluttavan aikaa ja heidän etumatkaansa umpeen. Mutta toiseen torniin kiipeäminen ei olisi heille ongelma missään muodossa. Peggy uskoi heidän saavan kasvatettua etumatkaa kiivetessään seuraavaan torniin. Mitä enemmän etumatkaa heillä olisi, sitä todennäköisemmin he voittaisivat haasteen.
”Matsingille toinen valinta”, Valerian ilmoitti hyvin pian Kalabawin valittua. Matsingilla oli vaihtoehtona labyrintit numero yksi tai kaksi eikä heidän tarvinnut miettiä kahdesti, kumman he valitsisivat – he olivat sopineet haasteen alkaessa järjestyksen, jossa he tulisivat menemään.
”Yksi”, Agatha totesi rientäessään avaamaan jo solmuja yhdessä Erinin, Galan ja Ophelian kanssa toivoen tehneensä oikean ratkaisun joukkueena. Labyrintin valinta oli tämän haasteen tärkein osuus ja jos valinta ei osuisi oikeaan, olisi lopputuloksena häviö ja reissu heimoneuvostoon.
”Tandangille jää labyrintti numero kaksi”, Valerian ilmoitti Kauneuden ryhtyessä Phoboksen, Dinahin, Lindan ja Wilsonin johdolla avaamaan narun solmuja vapauttaakseen labyrintin ja kuroakseen välimatkan umpeen niin Älyyn kuin Voimaan, joista jälkimmäinen nosti jo labyrinttinsä paikoiltaan kantaen sitä seuraavan puisen laatikon kyytiin, jonka he tulisivat vetämään ylös.
”Kalabawin Oliver ja Norwood kiipeävät ensimmäisinä ylös valmistautuen vetämään labyrinttinsä ylös”, Valerian selosti haasteen tapahtumia. Kaksi kilpailijaa kustakin heimosta vetäisi tornin huipulla muiden työntäessä laatikkoa samalla, kun he itse kiipesivät ylös tikkaita.
”Matsingilta Shawn ja Dominic lähtevät kiipeämään ylös, Tandangilta Linda ottaa roolia kiivetessään ylös River perässään!” Linda irvisti kiivetessään, hän ei aikonut olla näin näkyvässä roolissa – hän oli halunnut vältellä johtajan roolia sen vaarallisuuden takia – johtajat putosivat pelistä ennemmin tai myöhemmin. Alkupeliin johtajan rooli saattoi sopia, mutta johtajana olo tulisi tuhoamaan hänen loppupelinsä. Viime kaudella johtajat oli pudotettu yksi kerrallaan. Miksi tämä kausi olisi poikkeus?

Voiman, Kalabawin, Oliver ja Norwood kiskoivat köyttä neljän muun jäsenen kiskoessa labyrinttia ylöspäin heidän edetessä varmasti puola kerrallaan kohden huippua. He olivat saavuttaneet puolivälin tikkaissa toisten heimojen vasta aloittaessa omien labyrinttiensä vetämisen ylös.
”Vedä, vedä!” Queenien ääni kantautui muiden ääninen ylitse hänen antaessa tahtia heimolleen. Naisen huutaessa ”vedä”, he liikkuivat yhtenä joukkona askeleen ylemmäs tasaiseen tahtiin pitäen välimatkan muihin heimoihin.
”Voimalla on hyvä vauhti yllä, Kauneus ja Äly alkavat vetämään omaa labyrinttiaan ylös”, Valerian selosti haasteen kulkua. Shawn tarttui ensimmäisenä köyteen Dominic selkänsä takana. Loput neljä Älyheimon jäsentä pitivät kiinni laatikosta ja vetivät sitä käsin ylöspäin.
”Vetäkää, vetäkää!” Shawn karjui ohjeita ylhäältä. Miehen kädet puristivat köyttä hänen tehdessä koko kropallaan töitä, jotta painava laatikko liikuttaisi labyrinttia ylös hänen ja Dominicin luokse.
”Yhessä, nyt! Nostakaa, nyt!” Shawn huusi kovalla äänellä yrittäen samalla peittää huudollaan alleen muiden heimojen ohjeet sotkeakseen heidän rytminsä. Kauneuden riveissä oli hiljaista eikä keskellä kulkevan heimon suunnalta kuulunut rytmitystä vetoon – jokainen keltaista huivia kantava joutui täysillä keskittymään fyysiseen suoritukseen, jotta he saisivat laatikon liikkumaan. River ja Linda ähisivät ylhäällä ja tikkaita etenevät neljä kilpailijaa ähisivät niin ikään raskaan suorituksen myötä, mutta he eivät aikoneet luovuttaa – luovuttaminen olisi sama asia kuin lähteä kotiin. Se ei ollut kenellekään vaihtoehto.
”Voima saavuttaa huipun ensimmäisenä! Asettakaa labyrintti paikoilleen ja alkakaa ratkaista!” Valerian huudahti. Huuto sai Lindan vilkaisemaan vierelleen Oliverin luotsaaman heimon suuntaan ja pyöräyttämään silmiä – tietenkin Oliver yritti olla kultapoikana omassa heimossaan, se ei tullut yllätyksenä. Voimasta Peggy ja Kai asettuivat salmiakkikuvioisen labyrintin eteen tarttuen kädensijoista ensimmäisen valkoisen pallon pyöriessä nopeasti kouruun ja takaisin alkuun.
”Labyrintti on opettelua, se vaatii aikansa”, Valerian totesi Voiman epäonnistuessa ensimmäiset viisi yritystä heti alkuunsa. Alaspäin viettävät mäet ja terävien kulmien väistely ei ollut helppoa pyöreällä liukkaalla pallolla paineen alla.
”Äly saavuttaa huipun Kauneus aivan kannoillaan! Kiinnittäkää labyrintti ja ruvetkaa töihin!” Valerian seurasi tiiviisti heimojen työskentelyä labyrinttien parissa.

Pallo pyöri punaisella alustalla ohittaen ensimmäisen salmiakkikuvioisen esteen ja ensimmäisen liuskan alas pallon ollessa puolivälissä labyrinttia.
”Hyvin menee, nyt vasemmalta”, Peggy ohjeisti heidän kääntäessä labyrinttia yhdessä ja kiertäessä seuraavan esteen lähestyessä labyrintin loppua ensimmäisellä pallollaan.
”Älystä Erin ja edeltävän kauden Agatha alkavat ratkaista labyrinttia”, Valerianin sanat saivat Agathan puraisemaan alahuultaan – hän ei halunnut muistutusta siitä, että hän oli pelannut edeltävällä kaudella.
”Okei, reitti on aika selkee tässä sokkelossa, pitää varoa vaan kaikkia noita pudotuksia. Alotetaan”, Agatha totesi – se oli totta, että reitti oli yllättävän yksinkertainen ja hän oli havainnut sen nopeasti katsoessaan labyrinttia, sillä reitti kulki kaikkien mahdollisten pudotusten kautta. Erin laski ensimmäisen pallon siniselle alustalle. Labyrintin alku olisi helppo, mutta vaikeudet alkaisivat, kun he lähestyisivät reunoja. Molemmat naisista olivat jo hengästyneitä ja uupuneita rankan kiipeämisen ja vetämisen jälkeen eivätkä paineet helpottaneet yhtään.
”Kauneudelta Phobos sekä Linda ratkomassa palapeliä. Lindalta huikea suoritus, mikäli hän onnistuu tuomaan heimolleen voiton!” Linda virnisti laskiessaan pallon suoran alkuun ja tarttuessa kunnolla kahvasta kiinni.
”Okei, lähetään yrittämään”, Linda huokaisi uupuneena, hänen käsiään pakotti rankka vetäminen mutta vaihtoehtoja ei ollut – hän ei aikonut mennä heimoneuvostoon, vaikka hän olikin heimolleen tärkeä apu haasteissa, jotkut saattaisivat ajatella pelkästään yksilöpeliä, jolloin hän putoaisi ensimmäisenä. Pallo pyöri keltaisella alustalla hetken, kunnes se vierähti saman tien alas kapealta sillalta.
”Katsoa kannattaa kaiteita sillan, silloin ei tarvitse nähdä tulta heimoneuvoston”, Phobos hymähti osoittaessaan sormellaan alun seinämiä, jotka suojasivat palloa putoamasta ajoittain.
”Phobos, sä olet nero! Ihan pienillä liikkeillä saadaan pallo maaliin”, Linda totesi nyt jo hymyillen asettaessaan pallon uudestaan sillalle.
”Voima saa ensimmäisen pallon maaliin pitäen johtoasemansa!” Valerian huudahti pian, kun punaisella alustalla pallo jäi pieneen koloonsa. Voima asetti välittömästi uuden pallon labyrinttinsa alkuun.
”Sama homma uusiks”, Kai totesi lyhyesti heidän hiljentyessä keskittymään pallon vierittämiseen labyrintin toiseen päähän.
”Kuin tyhjästä, Kauneus ottaa Voiman kiinni saamalla ensimmäisen pallonsa maaliin!” Valerian huudahti. Huudon myötä Peggyn katse nousi omasta laudastaan vieressä olevaan Kauneuden heimoon ja pallo vierähti alas punaiselta alustalta.
”Peggy, keskity”, Queenien ääni kuului taustalta. Kai asetti pallon kärsivällisesti takaisin alkuun – he eivät tarvitsisi ensimmäistä sijaa, sillä toinen sija toisi heille myös koskemattomuuden.
”Kauneus siirtyy johtoon toisella pallolla! Äly kaventaa saamalla ensimmäisen pallon maaliin!” Valerian selosti. Erin hieraisi hikeä otsaltaan heidän saatuansa ensimmäisen pallon koloon.
”Valmis uuteen suoritukseen?” Erin kysyi laskiessaan pallon laudalle. Agatha nyökkäsi lyhyesti vastaukseksi. Naisten katseet ja huomio olivat täysin omassa tekemisessään eivätkä he vilkuilleet muiden suorituksia omien labyrinttiensä kanssa. Vasta, kun Valerian ilmoittaisi kilpailun olevan ohi, he lopettaisivat. Dominic kurkki innoissaan kahden muun heimon suorituksia ja irvisteli sitä mukaan. Hän ei ollut ainoa Wilsonin ja Dvalinnin tehdessä täysin samoin Kauneuden riveissä. Norwood seisoi kädet selän taakse ristittynä ja tuijotti rauhallisena pallon liikkumista keltaisella laudalla.
”Olisi ehkä pitänyt sittenkin ottaa vain se yksinkertaisin”, Norwood hymähti lähinnä itsekseen, kun keltaisella laudalla kolmas pallo suoritti suoran tien koloonsa.
”Kauneus voittaa koskemattomuuden ja palkinnon! Etsimme vielä toista!” Valerian huudahti. Wilson tuuletti avoimesti heidän voittoaan. Phobos kietoi kätensä välittömästi Lindan ympärille, tuntui hyvältä voittaa haaste. River löi nyrkillä kevyesti ilmaan, kuka olisi uskonut Kauneuden voittavan haastetta? Kuka olisi uskonut tähän tuhkimotarinaan.

Dominicin katse siirtyi Voiman punaiseen lautaan, jossa he saivat toisen pallon koloon yhtä aikaa, kun Älyn sinisellä laudalla Agatha ja Erin saavuttivat myös maalin.
”Tilanne on Voiman ja Älyn välillä kaksi – kaksi. Ratkaiseva pallo!” Valerianin selostus teki tilanteesta entistä jännittävämmän. Erin laski heimonsa viimeisen pallon alustalle pallon lähtiessä liikkeelle Agathan ja Erinin kallistaessa lautaa varovasti oikeisiin suuntiin. Heillä oli pitkä reitti mutkiteltavana sekä vaaran kohtia pudottaa pallo, mutta yhtäkään palloa he eivät olleet vielä pudottaneet, mikä oli ihme. Punaisella alustalla pallo liikkui kiertäen salmiakkikuvioisia esteitä Kain ja Peggyn painotusten myötä.
”Joo, sit taas vasemmalta ohi”, Kai totesi lyhyesti heidän kallistaessa lautaa.
”Voima ohittaa jälleen hankalan kohdan lähestyessä labyrintin loppua! Äly estää vaivoin palloa putoamasta! Heimot etenevät rinta rinnan!” Valerian huudahti molempien heimojen saadessa pallon viimeiselle tasanteelle lähes yhtä aikaa heidän tavoitellessa palloa viimeiseen vapaana olevaan kouruun.
”Älyn pallo käy kolon reunalle, mutta vierähtää kauemmas!” Valerian huudahti pallon käydessä kolon reunalla nopeasti ennen kuin pallo vierähti takaisin labyrintin keskustaa kohden. Voimassa Oliverin katse oli kiinnittynyt Erinin ja Agathan suuntaan, jotka yrittivät ratkaista heimolleen voiton. Oliver toivoi, ettei Matsing ottaisi voittoa – se olisi noloa, jos Voima häviäisi ensimmäisen haasteensa ja hän joutuisi toista kautta putkeen ensimmäiseen heimoneuvostoon. Mutta Oliver ei toivonut Agathankaan putoamista, hän odotti edelleen heidän yhteisen pelin alkamista, edeltävällä kaudella heidän pelinsä oli jäänyt yhteen päivään.
”Voima voittaa koskemattomuuden ja palkinnon!” Valerian huudahti pallon jäädessä koloonsa.
”Hyvä Kalabaw!” Oliver huudahti napatessaan Peggyn halaukseensa. Oliver onnistui välttämään ensimmäisen heimoneuvostonsa, aivan kuten hän tahtoikin, sillä nyt hän ei olisi vaarassa pudota.
”Ei mitään, hyvä yritys koko heimolta”, Agatha totesi hengästyneenä. Hän tiesi tappion haittaavan varmasti monia, mutta he eivät olisi pystyneet parempaan, haasteen voitto oli vain sekunneista kiinni ja tällä kertaa onni ei ollut heidän puolellaan. Ophelia tuhahti pienesti – hänen veljensä oli hävinnyt viime kaudella ensimmäisen haasteen ja nyt hän hävisi ensimmäisen haasteen. Kaikkein kuvottavinta olisi, jos hän jakaisi Hamletin kohtalon ja putoaisi myös ensimmäisenä – se olisi suorastaan naurettavaa eikä niin voisi tapahtua. Hän oli tullut tänne voittamaan ja kumoamaan Hamletin virheet.
”Tandang, onnittelut koskemattomuudesta sekä tulentekosetistä”, Valerian sanoi ojentaessaan koskemattomuuspatsaan leveästi hymyilevälle Lindalle.
”Ottakaa palkintonne ja palatkaa leiriin, nauttikaa vapaaillasta”, Valerian lähetti iloisen, uupuneen Kauneuden takaisin leiriinsä palkinnon kanssa. Wilson nosti laatikon yhdessä Dvalinnin kanssa heidän suunnatessa leiriään kohden.
”Kalabaw, onnea koskemattomuudesta. Ottakaa palkintonne ja palatkaa leiriin”, Valerian ojensi Peggylle pienemmän tyttöä esittävän koskemattomuuspatsaan lähettäen punaisen heimon tuluksien kanssa takaisin leiriinsä.
”Matsing, teillä minulla ei ole mitään. Me näemme illalla heimoneuvostossa, jossa kolmen päivän jälkeen yksi teistä äänestetään ensimmäisenä ulos”, Valerian kertoi totuuden – jonkun kohtalo olisi pudota ensimmäisenä. Uupunut ja surullinen Matsing kääntyi kannoillaan palatakseen leiriinsä. Heillä olisi iltapäivä aikaa miettiä, kenet he pudottaisivat – kuka ei olisi heimolle arvokas.

Tandangin heimossa tunnelma oli katossa – he olivat ottaneet tärkeän ensimmäisen voiton ja osoittaneet muille, ettei heitä kannattanut aliarvioida. He olivat itsekin aliarvioineet osittain oman heimonsa ja omat taitotasonsa. Voitto oli enemmän kuin tervetullut tulentekosetin kanssa, sillä nyt he saisivat sytytettyä tulen lämmittämään heitä viileämpinä öinä ja lämmitettyä ruokaa itselleen. Miehet laskivat puulaatikon maahan majan viereen ja kävivät tutkimaan laatikon sisältöä – sytykkeitä ja tulukset, myös muutama tulitikku pahan päivän varalle. Heillä ei tulisi olemaan mitään hätää tulevien päivien aikana pitää tulta yllä.
”Mä voin sytyttää tulen meille. Linda, uskomaton suoritus haasteessa”, Wilson kehui hymyillen Lindaa, joka vastasi tähän lyhyesti nyökkäämällä. Phobos ja Dinah olivat kadonneet nopeasti rannan tuntumaan.
”Kiitos Wilson, yritetään pitää tää hyvä meno haasteissa”, Linda ei vastannut pitkästi – hänellä ei ollut enempää sanottavaa miehelle, mutta oli kiitollinen hyvin sujuneesta haasteesta ja heimostaan, joka tuntui pelaavan odotettua paremmin yhteen. Wilson oli tyytyväinen heimoonsa, hän oli saanut vielä jäädä taka-alalle, sillä hänen pelinsä alkaisi vasta, kun muut kilpailijat olisivat ottaneet itselleen maalitaulun selkäänsä aivan kuten Linda tällä hetkellä teki. Linda pelasi juuri niin kuin Wilson toivoi – nainen pakotettiin ottamaan suurta roolia ja pärjäämään haasteissa ja heti tilaisuuden tullen Wilson aikoi iskeä. Heimovaiheessa vielä ollessa Wilson voisi suojella Lindaa ja käyttää naista suojakilpenään, mutta heti jos hän kokisi, ettei voisi luottaa Lindaan, olisi naisen aika lähteä kotiin eli viimeistään yksilöpelin alkaessa. Wilson ei pitänyt Riveristä, Riverin hän halusi ulos heti kun oli mahdollista. Heimoon riittäisi yksi vahva nainen ja Linda oli parempi vaihtoehto pitää mukana juuri sen vuoksi, että Linda oli aiemman kauden kilpailija ja kaikille uhka toisin kuin River, joka tuntui olevan vain fyysinen uhka. Sosiaalista peliä ei Tandangissa ollut vielä hirveästi nähty jokaisen tuntuessa jäävän enemmän omiin oloihinsa ja ajatuksiinsa. Totuus suhteista paljastuisi vasta ensimmäinen tappion tultaessa. Jokainen oli varmasti luonut jo mielipiteensä heistä, joiden kanssa halusi tehdä yhteistyötä mutta Wilson ei ollut havainnut aloitteita tapahtuvan kenenkään suunnalta.

Phobos tuijotti vaaleanvihreillä silmillään lähes pilvetöntä taivasta. Nainen oli asettautunut makaamaan rantahietikolle rankan haasteen jälkeen suu hennossa hymyssä. Hän ei kääntänyt katsettaan vieressään makoilevaan Dinahiin, joka ei ollut vähentänyt pitkiä vaatteita lämpimästä päivästä huolimatta vaan kulki edelleen täysin pukeissa toisin kuin Phobos itse. Phobos halusi ottaa aurinkoa, hieman rusketusta ja oli jättänyt ylleen vain vaaleanpunaiset bikininsä. Phobos oli ylpeä itsestään, hän oli onnistunut haasteessa ja saanut kehuja ja mikä tärkeintä, heidän heimonsa oli voittanut haasteen. Oli tuntunut hyvältä saada turvan tunnetta itselleen.
”Mä haluun miehistä eroon”, Dinah ei puhunut paljoa, mutta nyt nuori nainen avasi suunsa. Dinah oli kokenut Phoboksen luotettavaksi heidän vietettyään aikaa kahdestaan hiljaisuuden keskuudessa jo kolme päivää. Dinahin harmaiden silmien katse kohdistui vaaleahiuksiseen Phobokseen, joka hymähti pienesti.
”Niin, nuorten kauniiden naisten peli, kenes muunkaan? Kerrohan, kumpi ensin?” Phoboksen katse ei kääntynyt tyhjästä sinisestä taivaasta pois aivan kuin hän ei olisi ollut läsnä ollenkaan.
”Dvalinn”, Dinah ei aikonut perustella väitettään. Ei hän nähnyt miestä uhkana, mutta hän ei vain pitänyt äänekkäistä miehistä, jotka halusivat tehdä kaiken kaikkien puolesta ja kuvittelivat naisten olevan heikkoja. Jos naiset olisivat heikkoja, olisivatko he voittaneet haasteen Lindan ja Riverin johdolla? Tuskinpa. Dinah oli päättänyt ottaa miehet kohteekseen eikä hän aikoisi nähdä yhtäkään miestä finaalissa. Hän tekisi kaikkensa sen eteen, että miehet putoaisivat pelistä ensimmäisenä. Phobos ei vastannut siihen enää mitään. Hänelle ei ollut vielä suurta merkitystä, kuka heidän heimostaan putoaisi ensimmäisenä, hän ei ollut ehtinyt muodostaa suurempia mielipiteitä tai suhteita muihin. Mutta päivien edetessä muiden pudottaminen saattaisi olla hankalampaa ja mikäli joku lähtisi hänen peräänsä, tulisi hän olemaan Phoboksen kohde.

Kalabaw saapui leiriinsä, jossa tuli paloi vielä hennosti nuotiossa. Tuli oli hiipumaan päin Norwoodin istuutuessa ensimmäisenä leirinuotion ääreen kohentamaan tulta kerätyillä polttopuilla.
”Jes, tänään oli hyvä päivä. Sama meno vaan, mä oon ylpee meiän tiimistä”, Queenie oli kannustamassa omaa heimoaan heidän saavutettua leirinsä.
”Joo, älypelit saattaa tuottaa ongelmia kuten nähtiin labyrintissa, mutta kyllä me selvitään ku ei luovuteta”, Oliver leikki edelleen heimon johtajaa ja valmentajaa haluten vain nostaa omia osakkeitaan muiden silmissä.
”Joo, ihan täysin samaa mieltä. Saatiin palkintokin!” Queenie hymyili tyytyväisenä. Nainen loi silmäyksen Oliveriin, joka hymyili hammashymyään vastaukseksi. Peggy pyöräytti silmiään Queenien ja Oliverin keskustelulle. Peggy ei ollut saanut Queeniesta aitoa kuvaa vaan Peggystä tuntui, että Queenie yritti vain pitää itsensä Oliverin suosiossa uskoen Oliverin pystyvän johdattamaan hänet voittoon. Oliver oli pelaaja siinä missä muukin ja Queenie ei voisi onkia onneaan Oliverin kustannuksella, sitä Peggy ei itse arvostanut. Peli oli käynnissä ja Peggy tiesi tarvitsevansa ensimmäisen liittoumansa – kehen hän luottaisi riittävästi, jotta voisi luoda kunnon liittouman heti alkuun?
”Joo, samaa menoa vaan tulevissa haasteissa niin hyvä tulee. Peggy, hyvin hoidettu labyrintti”, Kai liittyi osaksi keskusteluun liittäen myös Peggyn omalla kiitoksellaan siihen.
”Ei mitään, mitä vaan heimon eteen”, Peggy kommentoi. Mitä vain ei täysin pitänyt paikkaansa, mutta oli parempi yrittää itsekin nostaa omia osakkeitaan heimossa, kun Oliver ja Queenie sitä harrastivat. Ja siinä se – Peggy aikoi luoda liittouman Kain sekä Queenien kanssa, jotta voisi myöhemmin tehdä suuren siirron pudottamalla Queenien. Hän voisi koska vain syöttää Queenien omasta liittoumastaan susille. Peggyn tulisi vain etsiä sopiva hetki juttelulle valitsemiensa henkilöiden kanssa eikä hän saanut unohtaa luomiaan suhteita Oliveriin ja Julyyn.

Matsing saapui leiriinsä päitään pudistellen. Koskemattomuuden voittaminen oli ollut hyvin lähellä, liian lähellä. Dominic heittäytyi majaan makaamaan ensimmäisenä Shawnin istuutuessa hänen viereensä. Shawnin katse kiinnittyi nuotioon, jossa ei vieläkään palanut tulta. Oli turhauttavaa elää ilman tulta, hävitä ensimmäinen haaste sekä päätyä ensimmäisenä heimoneuvostoon. Heidän heimonsa todellinen luonto paljastuisi hyvinkin pian. Shawn ei ollut vielä päättänyt, mihin kelkkaan hän lähtisi – yrittäisikö hän pitää miesten liittouman puolia vai pelaisiko suoraan heimon etu edellä, jolloin Gala olisi hänen mielestään lähtemässä. Tämän päivän haasteessa Gala oli hyvin näkymätön eikä tuntunut tekevän juuri mitään heimon edun saavuttamiseksi.
”No, mitä oot miettiny Dominic? Naisilla on enemmistö, jos he haluaa hyödyntää sen”, Shawn avasi keskustelun naisten poistuttua leirin sydämestä kauemmas. Dominic kohautti olkiaan.
”Oot ihan oikeessa, naisilla on ylivoima mut me saadaan kyl varmasti se käännettyy meiän hyväksi. Agathaa vastaa en haluis vielä lähtee, siitä on hyötyy meiän heimolle. Mut ehkä Erinin voisin pudottaa”, Dominic puheli. Hän arvosti Agathaa pelaajana ja halusi oppia naiselta vielä enemmän pelistä. Erinistä sen sijaan Dominic ei ollut missään vaiheessa saanut kuvaa vaan nainen vaikutti ajattelevan vain omaa etuaan eikä hän loistanut haasteessa riittävän hyvin. Jos joku pitäisi pistää heimon heikoimmaksi lenkiksi, Dominic nimeäisi Erinin.
”Entä Gala? Oisko helpompi saada  muut äänestämään Galaa, kun Gala ei tunnu olevan vahvin kilpailija?” Shawn rakensi keskustelua käyden läpi vaihtoehtoja, kenet he voisivat äänestää ulos – kenestä he voisivat luopua.
”Se voi olla, mut Gala on yllättävän pidetty. Semmonen äitihahmo omalla tavallaan, jos saat kii mitä haet”, Dominicilla oli hyvät välit myös Galaan ja hän piti Galasta, heillä oli ollut mukavia keskusteluja kuluneiden päivien aikana etenkin opintoihin liittyen. Shawn hymähti pienesti, hän ei ollut saanut Galasta kuvaa äitihahmona vaan kivenkovana sosiaalisena uhkana. Haasteissa Gala tuskin tulisi olemaan ongelma ja hänet olisi heimovaiheessa helppo pudottaa juuri heikon haasteosaamisen pohjalta.
”Kyl mä sanoisin silti, että Erin ensin. Erinin jälkeen Gala, jos tappioputki jatkuu. Erin ei tee hyvää heimon yhteishengelle”, Dominic perusteli omaa väitettään, hän oli tehnyt päätöksensä ja uskoi myös muiden lähtevän tähän pudotukseen mukaan.
”Se on kyl totta, että Erinin asenteessa joku ei oo kohillaan”, Shawn ei voinut väittää vastaan. Hän ei osannut vielä sanoa, että mikä se oli mutta jokin Erinissä oli epämiellyttävää. Shawn nyökkäsi lyhyesti Dominicin suunnitelmille, enää heidän tulisi varmistaa enemmistö.

Polku aukesi viidakkoon sitä reunustaen palmupuut ja vehreään taipuva maisema kapean hiekkaisen polun molemmin puolin. Kahdet askeleet painautuivat polkua vasten niiden kulkiessa kauemmas ydinleiristä kohden kaivoa puhtaan veden toivossa. Kaivo oli avain puhtaaseen veteen, sitä ei tällä hetkellä kulunut paljoa, kun nuotiossa ei ollut tulta eikä ollut keinoa ruoanlaittoon. Vaaleita hiuksia koristi sininen tuubihuivi hyvinkin tottuneesti, näin Agatha oli viime kaudella kantanut heimohuiviaan valtaosan ajasta. Agathan vierellä kulki Erin, jonka sininen huivi oli vedetty topiksi.
”Mä oon vähän miettinyt, et jos me kaks tehtäis yhteistyötä. Tai siis kun meillä suju haasteessakin niin hyvin”, Agatha hieraisi niskaansa puhuessaan, hän pelkäsi vastaanottoa, jonka saisi Eriniltä. Hän ei viime kaudella joutunut näin aikaisin aloittamaan liittoumien luomista ja muiden pudottamista, mutta nyt se oli heti edessä. Agatha tiesi jo, keihin hän tulisi luottamaan. Hän aikoi rakentaa oman pelinsä Erinin ja Shawnin ympärille, heistä nainen sai parhaat mahdolliset fiilikset ja heidän kanssaan Agatha viihtyi. Ei hänellä ollut mitään ketään vastaan, hän piti myös Opheliasta ja oli alkanut pitämään enemmän myös Galasta. Kenenkään pudottamisesta ei tulisi helppoa.
”Se kuulostaa hyvältä, mulla on ollut ihan samat ajatukset susta”, Erin puhui avoimesti. Monet pitivät Agathaa uhkana edeltävän kauden pelin vuoksi, mutta loppupeleissä Agatha ei ollut niin suuri fyysinen uhka, ei ainakaan Erinin mielestä. Erin uskoi voivansa voittaa Agathan – kukaan ei antaisi edeltävän kauden kilpailijalle voittoa.
”Mä oon vähän miettinyt, että otettaisiin Shawn kolmanneks. Mut me kaks oltais se liittouman ydin. Vähän niin kuin viime kaudella mä ja John”, Agatha puhui avoimesti – hän oli päättänyt luottaa Eriniin ja Erin voisi olla hänelle John. Ystävä, jonka kanssa jakaa jokainen salaisuus. Erin pyöräytti silmiään Shawnin nimen kohdalla, hän ei innostuisi siitä, jos mies sotkettaisiin heidän liittoumaansa. Erin piti Shawnia uhkana niin sosiaalisessa kuin fyysisessä pelissä ja se ei Erinille kelvannut, hän oli luvannut itselleen pudottaa mies ennemmin tai myöhemmin.
”Joo, mut me ollaan ydin”, Erin myöntyi huokaisten, jos hän halusi saada liittouman toimimaan tulisi hänen tehdä uhrauksia.
”Mitä mieltä sä oot, et kenet kannattais pudottaa ensin? Mietin et jos halutaan varmistaa naisten valta, niin toinen miehistä. Jos sä haluut tehä Shawnin kanssa yhteistyötä, niin sitten se ois varmaan Domenic?” Erin jatkoi keskustelua tärkeimpään – kenet he pudottaisivat. Agatha nyökkäsi lyhyesti. Hän ei ollut varma naisten liittoumasta, tulisiko sellainen oikeasti toimimaan?
”Joo, Dominicii oon myös ite miettinyt. Hän ei ehkä sovi tähän heimoon”, Agatha huokaisi, hän ei haluaisi kirjoittaa kenenkään nimeä paperiin, se oli kilpailun rankin ja haastavin puoli hänen mielestään.
”Joo, puhutaan tää suunnitelma muille naisille”, Erin hymyili tyytyväisenä, hänellä oli erittäin hyvä ote heimosta ja suunnitelmat olivat lähteneet käyntiin.

Heimossa kuhisi illan lähentyessä – keskusteluja käytiin suuntaan jos toiseen. Agatha veti Shawnin sivummalle juteltuaan ensin Erinin kanssa, Agatha ei aikonut luopua suunnitelmasta ottaa Shawnia toiseksi liittolaisekseen.
”Mitä sä oot miettinyt? Mä oon kuullu vaan Dominicin nimen”, Agatha aloitti keskustelen rehellisesti siitä, mitä hän oli kuullut ja mistä hän oli puhunut.
”Mulle on ehotettu sekä Galaa, että Eriniä. Haluun pitää heimon vahvana”, Shawn vastasi siihen, ei se ollut salaisuus – hän ei pitänyt sitä salaisuutena Agathalle, jonka kanssa hän tuli hyvin toimeen. Agatha puraisi alahuultaan, hän ei voinut uhrata Eriniä tässä vaiheessa peliä.
”Okei, kenen puoleen sä kallistut?” Agatha jatkoi utelemista epävarmana – oliko hänen liittoumansa vain yhden päivän liittouma?
”Eriniin, sitä me ollaan puhuttu. Voin harkita myös Dominicii, jos siihen saat enemmistön”, Shawn totesi. Hän ei jaksanut riidellä ensimmäisestä pudotettavasta tässä vaiheessa peliä, mutta vaihtoehdot tuntuivat olevan selvät ja Shawn tekisi oman ratkaisunsa vasta heimoneuvostossa – joko Erin tai Dominic putoaisi tänään.
”Ketkä ois äänestämässä Eriniä?”
”Dominic on puhunut asiasta Ophelialle ja Galalle”, Shawn vastasi siihen, heillä oli viime hetken neuvottelut käynnissä, mihin ilta johtaisi.
”Ja Erin on puhunut Dominicista myös heille”, Agatha vastasi alahuultaan purren. Hänen olisi tehtävä jotakin, jotta Erin saisi jatkaa peliä. Ja hänen tulisi tehdä jotakin hyvin nopeasti.
”Mä jään sulle palveluksen velkaa, jos äänestät Dominicii Erinin sijasta”, Agatha vastasi enempää miettimättä Shawnille. Tässä pelissä ei ollut hyvä jäädä palveluksia velkaa mutta se oli huomattu monta kertaa, että Agatha pelasi tätä peliä enemmän sydämellään kuin järjellä. Shawn nyökkäsi lyhyesti, hän voisi harkita asiaa.

Gala, Ophelia ja Agatha istuskelivat nuotion äärellä Galan yrittäessä vuorostaan saada tulta syttymään kivien avulla. Agatha tunsi itsensä kamalaksi ihmiseksi, hän oli pian jututtanut jokaista heimon jäsentä lukuun ottamatta Dominicia vain sen takia, ettei Erin putoaisi.
”Erin ilmeisesti puhu teille jo, mitä hän aikoo?” Agatha avasi keskustelun alahuultaan purren. Hänen oli keksittävä joku keino kääntää Gala ja Ophelia hänen puolelleen, varmistaa heidän äänensä tässä heimoneuvostossa.
”Joo, se puhu naisten liittoumasta. Musta se kuulostaa aivan mahtavalta idealta. Kai säkin olet mukana?” Gala loi pitkän katseen Agathaan. Gala ei ollut täysin varma, kuinka paljon hän luottaisi Agathaan mutta naisten liittouma oli hyvä idea niin kauan, kun Agatha olisi liittouman neljäs jäsen ja putoaisi heti miesten jälkeen. Opheliaan Gala luotti, he olivat ehtineet vaihtaa mielipiteitään Dominicin ja Erinin pudottamisesta ollen samaa mieltä naisten liittoumasta.
”Joo, se on hyvä, että ollaan samalla viivalla. Erinistä on meille enemmän hyötyä haasteissa”, Agatha jatkoi siihen. Ophelia nyökkäsi lyhyesti päätään jättäen kivet hetkeksi sivuun. Ophelia loi pitkän silmäyksen Agathaan – puhe naisten liittoumasta kuulosti hämäykseltä eikä Ophelia allekirjoittanut väitettä Erinin hyödyllisyydestä. Eihän nainen ollut tehnyt leirissä mitään ja haasteessa teki sen, mitä Agatha kertoi. Ophelia epäili Erinin päätyvän Agathan sätkynukeksi ja olevan vain lisä-ääni omaa hyväuskoisuuttaan aivan kuten John oli päätynyt kauniin naisen pauloihin. Ihme kyllä John oli osannut lopulta taistella tiensä sieltä voittoon mutta Erin tuskin siihen pystyisi ja Agatha ei saanut saada enempää valtaa. Ophelia alkoi epäillä suunnitelmaa äänestää Dominicia – ehkä Erin oli parempi ensimmäinen pudotus, silloin naiset säilyttäisivät edelleen ylivoimansa. Ophelia pelkäsi Agathan pelaavan hänen päänsä menoksi ja pudottavan hänet ensimmäisenä, olihan Agatha aiheuttanut viime kaudella koskemattomuusvoitollaan Hamletin putoamisen.

Aurinko laskeutui jo alas taivaalta, kun kuusi Matsingin kilpailijaa astelivat pitkän päivän päätteeksi ensimmäiseen heimoneuvostoon. Valerian seisoi kädet kevyesti taskuihin asetettuna kuuden selviytyjän saapuessa heimoneuvostoon. Viime kauden tavoin heimoneuvostossa paloi valkea nuotiossa, joka oli reunustettu korkealla kivireunuksella. Heimoneuvosto oli luonnonläheinen – puut näkyivät matalien puuaitojen takaa ja pieni puinen mökki lepäsi keskeneräisenä heimoneuvoston kulmassa. Mökin eteen oli kasattu puisia laatikoita ja mökkiin oli muutama soihtu kiinnitetty valontuojaksi. Kuusi pyöreää bongorummun kaltaista jakkaraa oli asetettu kahteen riviin ja Valerianin vieressä oli matala puinen pöytä äänestysuurnaa varten. Ikään kuin junanraiteet halkoivat heimoneuvoston merkaten polun äänestyskopille, jossa kilpailijat suorittaisivat äänestyksen. Polkua valaisivat pienet soihdut ja polun päässä odotti puinen pöytä ja sen yllä äänestysuurna.
Penkkien takana oli kuusi soihtua ilman tulta. Kilpailijat istuivat alas jakkaroilleen luoden silmäyksen kauden juontajaan.
”Ottakaa soihtu ja sytyttäkää se. Tämä on osa heimoneuvoston rituaalia. Tässä pelissä tuli edustaa elämäänne. Niin kauan, kun soihdussasi palaa tuli, olet yhä mukana pelissä. Tulesi sammuminen merkitsee pelisi päättymistä”, Valerian totesi Agathalle tutut sanat. Älyn jäsenet nostivat yksinkertaiset puiset soihdut. Soihdun yläosan lähettyvillä oli kolme puista kahvaa kiinnitettynä siniseksi maalattuun osioon ja kahvojen alla sininen nyöri, jossa roikkui keltainen puinen kukka sekä puinen ratas. Helminauha roikkui nyörissä kiinni ja helminauhan päässä oli pieni sininen tupsu. Sinisen nyörin alla puuhun oli kaiverrettu kilpailijan nimi.  Tuli syttyi soihtuihin ja soihdut asetettiin takaisin penkkien taakse tunnelmavalaistukseksi edustaen selviytyjien kulkua tässä pelissä.

”Kolme päivää takana. Ihan ensiksi, Agatha. Miten tämä kausi on eronnut edeltävästä?” Valerian siirsi huomion suoraan Agathaan, joka hieraisi niskaansa. Lähtiessään kilpailuun toisen kerran, hän ei ollut odottanut saavansa näin paljon huomiota ja muistutusta edeltävästä kaudestaan mutta se tuntui olevan vääjäämätön totuus – hän ei pääsisi siitä leimasta irti ja se kulkisi hänen mukanaan siihen asti, kunnes hän putoaisi kilpailusta.
”Aika monellakin tapaa. Heimon koko on yhtä suurempi kuin viime kaudella ja kilpailijat aivan erilaisia. Tälläkin kaudella heimossani on naisilla ylivoima. Mikä on erilaista, niin hävisin tällä kertaa ensimmäisen haasteen eikä meillä ole leirissä vielä tulta”, Agatha totesi siihen. Hän ei osannut erotella, mikä muu erosi. Kaikki oli aivan erilaista kuin viime kaudella ja mikään tuskin olisi samanlaista.
”Aivan. Tästä päästään hyvin heimonne leiriolosuhteisiin. Shawn, miten ootte pärjännyt leirissä?” Valerian siirsi keskustelun eteenpäin antaen puheenvuoron seuraavalle.
”Maja rakentui yhteistyöllä ja siinä kelpaa. Iso miinus on tulen puuttuminen, meidän onneks säät on suosinut mutta kun tulee vähänkin kylmempi ilma, on aika tukalat oltavat. Tän lisäks ruoka on ollut ongelma, ei me olla syöty kun raakaa kookosta pariin päivään. Kyllä se alkaa tuntua jo”, Shawn pyöritteli päätään puhuessaan. Hän tarvitsi energiaa, he kaikki tulisivat tarvitsemaan energiaa mutta tuluksia ja tulta ei ollut näkyvissä ennen voittoa. Shawnin sanat saivat muun heimon nyökyttelemään.
”Oishan sinne kiva saada pari tyynyä ja peittoja tulen lisäksi”, Ophelia vastasi hennosti hymyillen Dominicin naurahtaessa.
”Huumorinaisia, ei täällä ihan semmosta luksusta oo tarjolla. Ellet sä sit Valerian pysty antaa meille semmosii lohdutukseks”, Dominic jatkoi kommentointia aivan Ophelian perään.
”En valitettavasti. Voidaan katsoa, jos ylellisyyksiä on tarjolla jonkun haasteen palkintoa. Haasteesta puheen ollen, Erin, mitä tapahtui koskemattomuuskilpailussa?” Valerian naurahti Domenicin kommentille palauttaen keskustelun koskemattomuushaasteeseen.
”En mä tiedä, ei se pallo vaan mennyt sinne koloon. Toiset oli tällä kertaa parempia mut sen takia on tärkeetä, että me pidetään heimo vahvana tulevia haasteita ajatellen”, Erin kohautti olkiaan. Ei hän ollut tehnyt haasteessa mitään väärin eikä hän ollut siinä tilanteessa yksin. Hän jakoi saman kohtalon Agathan kanssa – he olivat yhdessä epäonnistuneet.
”Dominic, ketkä ovat heimonne heikoimpia kilpailijoita?”
”Mä sanoisin, että Gala ja Erin. Uskon, että tänään valinta tapahtuu heidän välillään. Kuten Erin sanoi, heimon etu edellä ja sen takia Erin on tänään vaarassa pudota”, Dominic ei häpeillyt mielipidettään. Erin pyöräytti silmiään – heimon etu oli muutakin kuin fyysistä vahvuutta ja Erin edusti enemmän älyä kuin fyysisyyttä. Galan silmät tuntuivat suurenevan, kun hänen nimensä mainittiin. Hän ei ollut nuorimmasta päästä, mutta hän ei pitänyt itseään heimonsa heikoimpiin kuuluvana. Hän ei ollut kuullut nimeään mainittavan leirissä kertaakaan, joten oli se yllätys, että hänestä oli puhuttu.
”Gala, reagoit vahvasti, haluatko kertoa tarkemmin?” Valerian tarttui hetkessä pieneen muutokseen ilmeessä. Gala oli palauttanut ilmeensä jo normaaliksi, hän ei voisi antaa moisia lipsahduksia tapahtua enää.
”Yllätyin vain. En ole puhunut kaikkien kanssa illan suunnitelmista, joten on luonnollista, etten ole kuullut omaa nimeäni. Ei sen puoleen, jos haluaisin pudottaa jonkun, en kertoisi hänelle. Mutta etkö itsekin yllättyisi, jos joku haluaisi pudottaa sinut tässä pelissä?” Gala analysoi tilannetta yllättävän ympäripyöreästi.
”Kieltämättä. En kylläkään oo testannut pelata tätä peliä”, Valerian hymähti vastaukseksi.

Heimoneuvostoon syntyi hiljaisuus selviytyjien vaihtaessa katseitaan. Shawnin katse kohdistui ensin Dominiciin varmistaen miehen suunnitelmat ja tämän jälkeen katse kohdistui Agathaan, joka nyökkäsi lyhyesti. Shawn saisi itse päättää, kenen mukaan hän lähtisi ja valinnan hän tekisi täysin oman etunsa perusteella.
”Kuinka heimo on ottanut Agatha sinut vastaan?” Valerian siirsi keskustelun Agathaan, joka huokaisi uudemman kerran, kun huomio palasi häneen.
”Hyvin. Alussa ne pyys vinkkejä, miten leiri kannattaa rakentaa, mutta en koe meidän heimossa olevan johtajaa. Me mennään aika hyvällä harmonialla ja mä pidän siitä. Tuntuu pahalta joutua äänestämään yksi omista pois”, Agatha huokaisi totuudenmukaisesti, näin hän oli asiat kokenut.
”Tässä vaiheessa mun on oltava erimieltä. Musta ainakin tuntuu Erinin yrittävän olla johtaja, jota se ei oo. Ja mä en tykkää siitä”, Dominic puki ajatuksensa sanoiksi. Erin pyöräytti silmiään hyvin näkyvästi – hän ei ollut johtaja eikä aikonut olla sellainen. Shawn nyökkäsi lyhyesti, siinä se asia oli, joka Erinissä ajoittain häiritsi – tarve yrittää olla johtaja ja esillä.
”Mä en oo tota mieltä. Mun mielest mä vaan teen, mitä mua pyydetään tekemään. Eikä se oo johtamista, jos pyydän muita auttamaan mua”, Erin vastasi nopeasti takaisin kääntäen rintamasuuntaansa paremmin Dominicin suuntaan.
”Aa, sun mielestä on pyytämistä käskee toista tekee joku asia sun puolesta, jotta voit ottaa aurinkoo rannalla”, Dominic jatkoi alkanutta keskustelua.
”Mitä sä oikeen puhut? Mä en oo ees sanonut sulle mitään tommosta missään vaiheessa! Miten sä kehtaat väittää noin?” Erinin äänenvoimakkuus nousi keskustelun edetessä.
”Mun mielestä olisi hyvä, jos heimolla olisi jonkunlainen johtaja olemassa. Silloin ei tarvitsisi kuvitella kenenkään olevan johtaja”, Gala keskeytti alkavan riidan hyvin nopeasti.
”Onko heimossanne halukkaita johtajia?” Valerian heitti vastapallon. Matsingin jäsenet loivat katseita toisiinsa, mutta kukaan ei ilmaissut halukkuuttaan johtajuuteen.
”Demokratia toimii hyvin”, Shawn hymähti siihen.
”Joko voidaan äänestää? Ei sen puoleen, täällä on ihanan lämmin, ei mulla oo kiire heimoon”, Ophelia silitteli hiuksiaan odotellessaan lupaa äänestykseen.
”Hyvä on. On aika äänestää. Shawn, ole hyvä”, Valerian lähetti kilpailijat äänestykseen.

Shawn seisoi äänestysuurnan luona. Pöydällä oli pergamenttiliuska valmiina sekä tussi, jolla kirjoittaa nimi pergamenttiin. Shawn otti tussin käteensä avaten sen tupin. Hetken aikaa mies vain tuijotti pergamenttia – Erin vai Dominic. Menisikö hän miesten liitossa vai luottaisiko hän Agathaan, joka lupautui jäämään hänelle palveluksen velkaa. Tässä pelissä palvelus saattaisi olla isokin asia, mikäli nainen osoittautuisi sanojensa mittaiseksi eikä tällä kaudella pelaisi konnan lailla. Shawn asetti kynän pergamentille ja kirjoitti nimen pergamentille.
”Ei mitään henkilökohtaista, mutta näin parempi”, Shawn hymähti itsekseen taitellessaan pergamentin uurnaan.
Agatha nousi puolestaan ylös astellen äänestysuurnalle eikä hänen tarvinnut kahdesti miettiä, kenen nimen hän kirjoitti alas. Erinin reissu uurnalla oli hyvin nopea samoin Dominicin.
Ophelia asteli seuraavana uurnalle varmoin askelin. Nainen nosti kynän käsiinsä pyöritellen sitä hetken. Hän oli kuullut heimoneuvostossa mielenkiintoisia asioita ja nähnyt niitä samalla. Ophelian oli valittava äänestyskohde tarkoin. Hän ei pitänyt Dominicista, mutta jos hän halusi päästä pelissä pidemmälle, oli heimon etu mentävä vielä oman edun edelle. Ylivoima säilyisi, vaikka yksi naisista putoaisi pelistä ja jos Agathaa ei saisi vielä pois pelistä, oli pudotettava hänet, kenet sai. Parit oli rikottava. Ophelia kirjoitti nimen pergamentille taitellen pergamentin uurnaan.
”Valitsit väärän liittolaisen”, Ophelia totesi kääntyessään takaisin muiden luokse päästäen Galan äänestämään.
”Käyn laskemassa äänet”, Valerian lähti sanojen myötä kulkemaan uurnalle jättäen kilpailijat omien ajatuksien seuraan.

”Jos jollakin on piilotettu koskemattomuussymboli ja haluaa pelata sen, nyt on sen aika”, Valerian laski uurnan pöydälle luoden silmäyksen selviytyjiin. Älyheimon jäsenet eivät olleet vielä puhuneet mahdollisesta koskemattomuussymbolista, tuntui liian varhaiselta sille. Kilpailijoiden katseet kulkivat toiset etenkin Dominicin ja Erinin, joiden pudottamisesta heimossa oli puhuttu. Lopulta kaikkien katseet palasivat kauden juontajaan, joka nyökkäsi lyhyesti.
”Kun äänet on luettu, pudonneen on poistuttava heimoneuvostosta välittömästi. Luen äänet”, Valerian avasi uurnan kannen paljastaen itselleen taitellut pergamentit. Ensimmäinen pergamentti nousi uurnasta ja Valerian käänsi sen kohden kilpailijoita.
”Ensimmäinen ääni... Dominic”, Valerian asetti pergamentin sivuun. Dominic ei tuntunut olevan yllättynyt äänestä uskoen äänen olevan Erinin epätoivoinen yritys pelastaa itsensä putoamiselta.
”Toinen ääni… Erin. Tilanne on tasan”, Erin nyökkäsi lyhyesti, ääni oli tullut Dominicilta. Erin ei ymmärtänyt, mistä muut olivat saaneet kuvan hänen johtajuuteensa ja yritykseensä ottaa roolia, kun hän oli tehnyt vain mitä oli pyydetty? Ehkä se oli manipulointia, jonka avulla kääntää muut häntä vastaan.
”Kolmas ääni… Erin”, Valerian luki pergamentista. Erin tuhahti pienesti. Ei hän halunnut pudota ensimmäisenä, ei kukaan halunnut. Erinin katse kääntyi Agathaa kohden, joka kohautti olkiaan epätoivoiselle katseelle. Agatha oli tehnyt kaikkensa pelastaakseen Erinin, mutta ehkä Erinin käytös heimoneuvostossa oli äänten takana.
”Neljäs ääni… Dominic. Tilanne jälleen tasan”, Erin huokaisi pienesti helpotuksesta seuraavan äänen paljastuessa, ainakin Agatha oli hänen puolellaan. Dominicin katse kääntyi Shawnin puoleen, joka istui tyynenä penkeillä odottaen viimeisiä ääniä paljastettavaksi.
”Viides ääni… Dominic. Yksi ääni jäljellä”, Dominic katse alkoi muuttua epäuskoiseksi, Shawnin väite naisten liittoumasta vaikutti pitävän entistä enemmän paikkaansa.
”Ensimmäisenä ulos äänestetty Selviytyjien Äly vastaan Voima vastaan Kauneus kaudelta on Dominic. Tuo soihtusi”, Valerian paljasti viimeisen äänen, joka koitui Dominicin kohtaloksi tasatilanteen sijaan. Dominic hieraisi silmiään ennen kuin nousi ylös ja nosti soihtunsa.
”Tsemii Shawn, sulla on paljon työtä tehtävänä, jos et haluu pudota”, Shawn virnisti pienesti, hän ei pelännyt naisten liittoumaa niin paljon, joku naisista ei ollut lojaali heille ja tämä äänestys osoitti sen ja sitä paitsi, Agatha oli hänelle palveluksen velikaa. Dominic kantoi soihdun juontajan eteen asettaen sen pieneen koloon. Huppu painautui soihdun liekin yllä jättäen jälkeensä hennon savuvanan.
”Dominic, heimo on puhunut”, Valerian lähetti Dominicin pois heimoneuvosto.
”Äänestitte juuri ulos ensimmäisen kilpailijanne. Se, että oliko ratkaisu oikea ja tekeekö se heimostanne vahvemman, sen näyttää tulevat haasteet. Ja mitä tuleen tulee, yrittäkää saada tuli palamaan, siihen en voi auttaa. Palatkaa leiriinne, hyvää yötä”, Valerian lähetti kilpailijat rankan illan päätteeksi leiriään kohden. Kilpailijat nostivat soihtunsa ja viiden soihdun valo valaisi heidän matkaansa omaa leiriään kohden. Tuleva haaste olisi voitettava.

Matsing saapui takaisin leiriinsä pitkän heimoneuvostoillan jälkeen. Heimo asetti sammuneet soihdut nojaamaan puun oksaa vasten heidän kerääntyessä pimeydessä nuotion ympärille – nuotion, jossa ei vielä kertaakaan ollut palanut tuli. Pimeässä oli vaikea sanoa, mitä kukin ajatteli ja kävi mielessään läpi, kun ilmeet eivät erottuneet kauas.
”Kiitos”, Erin kuiskasi Agathalle, joka nyökkäsi lyhyesti – he olivat juuri äänestäneet Dominicin ulos, toisen heimon miehistä ja yhden todennäköisesti oikeasti voimakkaimmista kilpailijoista vain sen takia, että mies oli jäänyt liittoumien ulkopuolelle. Erin oli tyytyväinen, hän oli saanut oman uhkansa pois kilpailusta eikä kenelläkään olisi näyttöjä syyttää häntä mistään, hän vain saisi olla loppukilpailun luotettavan liittolaisen kanssa. Heidän seuraava kohteensa olisi ilmiselvä – Shawn putoaisi ulkopuolisena, tämä heimo oli naisten eikä Shawnilla näin ollen tulisi olemaan tilaa heidän heimossaan. Erin uskoi naisten liittoumaan – että he kaikki olivat äänestäneet Dominicia tänään ja Shawn jäänyt vääjäämättä ulkopuolelle. Shawnin pudottaminen myös pakottaisi Agathan lähemmäs häntä itseään ja tekisi heistä erottamattomat liittolaiset eikä kukaan uhkaisi voimaparia sen jälkeen.
Ophelia asettautui pimeydessä makaamaan majaan, hän kaipasi kauneusuniaan. Leirissä ei paljoa puhuttu pudotuksesta – se oli yksinkertainen ja helppo pudotus. Niin sen piti olla, Erinin piti pudota ja Ophelian ottaa paikkansa heimon kuningattarena mutta niin vain heimoon muodostunut voimapari sai jatkaa eloaan. Ophelia ei pitänyt siitä, hän halusi erottaa parin ja tehdä suuren peliliikkeen ja hän tulisi onnistumaan siinä. Ei voisi olla vaikeaa ylipuhua Galaa ja Shawnia hänen puolelleen, kuinka vaikeaa muka heidän manipulointinsa voisi olla? He huomaisivat ennemmin tai myöhemmin voimaparin vaarallisuuden. Dominicin ei pitänyt pudota, Dominicin piti olla Ophelian sätkynukke mutta mies ei osannut pitää suutaan kiinni heimoneuvostossa. Ei saisi ottaa tuolla tavalla negatiivista huomiota itseensä missään muodossa, ei kukaan olisi niin typerä, että tekisi sen.

Heimoneuvoston jälkeinen yö vaihtui neljänteen kilpailupäivään. Aamu oli viileä, aurinko ei viihtynyt esillä vaan viipyili paksun pilviverhon takana. Kylmä tuuli puhalsi rannalle vaahtopäisten aaltojen lyödessä rantaa vasten. Älyn jäsenet olivat kietoneet pitkää päälleen ja yrittivät pysytellä tuulensuojassa. Tuli ei lämmittänyt heidän aamuaan energiatasojen jäädessä alhaiseksi.
”Myrsky taitaa nousta”, Agatha huokaisi uupuneena – neljäs päivä ilman tulta ja kunnon ruokaa. Nouseva myrsky ei tietäisi hyvää heidän heimolleen, ei etenkään ilman tulta. Jopa nuotion kanssa myrskyt olivat tuskaa eikä Agatha halunnut edes kuvitella millainen myrsky tulisi olemaan ilman tulta. Tässä pelissä tuli olisi elintärkeä selviytymisen kannalta. Naisen katse kääntyi hitaasti palamattomasta nuotiosta Shawniin, joka yritti jälleen kerran saada tulta syttymään. Shawnin katse kohosi kepeistä Agathaan.
”Kyllä me selvitään. Voitetaan ens haaste niin kaikki alkaa sujuu jo paremmin”, Shawnin katse palasi sanojen jälkeen nuotion alkuun. Neljäs päivän ilman tulta oli turhauttavaa monella tapaa ja kaikista eniten se vaikutti heidän fyysiseen kuntoonsa sekä yleiseen mielialaan. Edellinen ilta oli päättynyt heimoneuvostossa Dominicin putoamiseen ja Shawn itse tiesi, ettei joku naisista ollut lojaali muille. Se avasi Shawnille itselleen uuden polun jatkaa peliään – hänen pelinsä ei ollut niin pelattu kuin miltä se vaikutti olevan.
”Kai mä voin luottaa suhun? Mä äänestin eilen kuten sovittiin”, Shawn jatkoi keskustelua varmistettuaan heidän olevan edelleen kahden. Agathan katse palasi mieheen nuotion äärellä mietteliäänä – voisiko Agatha todella luottaa Shawniin? Hän halusi olla luottamuksen arvoinen ja luottaa mieheen, sillä heidän heimonsa kaipasi miesvoimaa ja Shawn vaikutti rehelliseltä. Tässä pelissä kukaan ei ollut rehellinen eikä luottamuksen arvoinen, niin kaikki väittivät.
”Luotan ja sä voit luottaa muhun. Mut jos sä äänestit Dominicia, niin kuka äänesti Eriniä?” Agatha nyökkäsi pienesti – kuka heidän heimostaan ei ollut hänen luottamuksensa arvoinen?
”Ei siihen taida jäädä kun kaks vaihtoehtoa. Joko Gala tai Ophelia”, Shawn kohautti olkiaan, hän ei osannut antaa sen suurempaa vastausta kysymykseen. Hän ei lukenut ajatuksia mutta Shawn koki oman asemansa heimossa ensimmäistä kertaa hyväkseen. Hän voisi joko valita Agathan ja Erinin liittouman tai äänestää heitä vastaan Galan ja Ophelian avulla.

Gala ja Ophelia olivat lähteneet keräämään polttopuita ja kookospähkinöitä Matsingin rannalta. Ophelia nyrpisteli nenäänsä ajoittain, häntä ei huvittanut astua jalallakaan pois polulta Galan nähden. Ophelia halusi ylläpitää kauniin naisen imagoaan välttelemällä itse raskaimpia töitä. Kilpailuissa hän tekisi kaikkensa mutta leirissä hän voisi hyvin olla palvottavana. Hän ei nähnyt tärkeäksi rasittaa itseään liikaa leirin puolella, kun leirielämällä ei ollut suurta vaikutusta. Haasteet ja hänen sosiaalinen pelinsä olisi tärkeimmät. Ophelia katseli nenänvarttaan pitkin polttopuita kerääviä Galaa.
”Kai sä tiiät, että tässä heimossa on voimapari. Ja se pari voittaa, jos me ei rikota sitä”, Ophelia aloitti keskustelun suoraan. Hän koki voivansa luottaa Galaan eniten tässä heimossa ja kaikista eniten hän tarvitsi äänen omalle puolelleen saadakseen suunnitelmansa käytäntöön. Gala nyökkäsi lyhyesti Ophelian sanoille kuuntelemisen merkiksi. Hän oli itse liittoumassa Erinin ja Agathan kanssa, ainakin oletti näin edeltävän äänestyksen perusteella. Gala myös uskoi Ophelian olleen tässä niin kutsutussa naisten liittoumassa. Ilmeisesti koko liittouma oli pelkkää huijausta, mikä vahvisti Ophelian väitettä voimaparista. Ensimmäinen äänestys ei tarkoittanut vielä mitään voimasuhteiden määrittämisestä vaan toinen äänestys vasta näyttäisi, olisiko voimapareja oikeasti olemassa heidän heimossaan ja jos oli, ketkä tämän voimaparin muodostaisivat.
”Mä haluisin pudottaa Agathan, hän on jo nähnyt tämän pelin”, Ophelia jatkoi itsevarmana. Vaikka hän piti Agathan epävarmuudesta ja tavasta auttaa heimoa, niin ei Agathalle ollut tilaa tällä kaudella.
”Jutellaan tästä tarkemmin, kun seuraava äänestys lähestyy. Pitää muistaa pitää heimo vahvana”, Gala vastasi yksinkertaisesti ojentaen keräämistään polttopuista osan Ophelialle, joka otti ne vastaan nenäänsä nyrpistäen. Ophelia ei pitänyt sanasta ”ei”, hän oli tottunut siihen, että ihmiset tekivät kuten hän halusi. Tottakai Ophelia oletti muiden äänestävän hänen mukanaan. Ophelian suunnitelma oli aukoton – mitä enemmän he odottaisivat, sitä varmemmin heidän soihtunsa sammuisi. Voimapari ei saanut saada aikaa vahvistaa omia välejään ja juonia muiden kilpailijoiden pään menoksi. Opheliaa ärsytti, etteivät muut tajunneet tätä asiaa ja pitivät heimoa tasa-arvoisena kaikin puolin – heimo oli kaikkea muuta kuin tasa-arvoinen. Muiden piti tanssia hänen tahtonsa mukaan, heidän tuli äänestää hänen mukanaan eikä sanoa ei. Galan sanottua ei, teki Gala itsestään kohteen Ophelian silmissä ja Ophelialla oli nyt kaksi polkua edetä tuleviin äänestyksiin – joko pudottaa Agatha ja rikkoa voimapari tai pudottaa Gala ja manipuloida muita.
Gala halusi edetä päivä kerralla äänestyksien suhteen – peli eli joka päivä ja joka hetki. Jos joku ärsytti heimoa, ei se välttämättä olisi oikea vaihtoehto pudotukseen. Heidän tulisi pitää heimo vahvana heimovaiheessa ja tämän takia Shawn tulisi varmasti olemaan turvassa seuraavassa heimoneuvostossa. Shawn oli heimon vahvin kilpailija ja elintärkeä jatkon kannalta. Gala ei suoraan halunnut pudottaa Agathaa, joka oli älyllisesti taitava pelaaja ja varmasti naisen edellisellä kaudella esiin tulleesta sisusta olisi hyötyä myös haasteissa. Mikäli hän lähtisi Ophelian mukaan rikkomaan niin kutsuttua voimaparia, olisi putoajana Erin Agathan sijasta. Vielä oli liian varhaista miettiä henkilökohtaisia uhkia, vaikka tietysti liittoumat ja suhteet oli pidettävä jatkuvasti mielessä. Pelissä oli paljon liikkuvia osia – paljon pohdittavaa äänestysten kannalta ja tärkeintä oli miettiä, milloin olisi oikea aika iskeä. Oli iskettävä, ennen kuin uhasta tulisi todellinen uhka, mutta ei liian aikaisin, ettei itsestä tulisi uhkaa.

Peggy nojaili kaivoa vasten Queenien sekä Malachain nostaessa vettä ylös heidän täyttäessä heimonsa juomapulloja. He olivat kulkeneet hiljaisuuden keskellä kaivolle Peggyn miettiessä mielessään, kuinka ilmaista halukkuutensa liittoumaan ja saisiko hän ilmaistua itseään riittävän hyvin, jotta tulisi ymmärretyksi. Peggy ei aikonut pelata alussa liian kovaa, peli käynnistyisi askeleittain ja ensimmäinen vaihe olisi ensimmäisen liittouman luominen mutta ei missään nimessä viimeisen. Peggy silmäili hetken kaksikkoa, rauhallista Kaita, joka työskenteli hyvin täsmällisesti sekä iloisesti hymyilevää Queenieta, joka tulisi olemaan täydellinen suoja hänelle itselleen.
”Mä oon vähän kelannut, kun mulla on teistä kahdesta aika hyvät tuntemukset tällä hetkellä”, Peggy aloitti vaikkei puhunut täysin totta – hän ei hirveästi pitänyt Queenista, mutta toivoi oppivansa ajan myötä sietämään tulevaa liittolaistaan paremmin. Kaikkea hän ei missään nimessä tulisi kertomaan Queenielle vain ja ainoastaan äänestyksiä koskevat asiat. Kaihin hän voisi luottaa enemmän, Kai vaikutti kaikin puolin luotettavalta ja hyvältä mieheltä.
”Joo, mulla on sama teihin. Te ootte alusta asti vaikuttanu mukavilta”, Queenie yhtyi Peggyn kommentteihin – nainen ei ollut saanut huonoa tunnelmaa kummastakaan kaivolla olevasta, päinvastoin. Peggy oli ahkera leirissä, osallistunut leirin rakentamiseen ja kilpailussa tehnyt oman osuutensa ilman ongelmia. Kai puolestaan vaikutti hyvinkin rehelliseltä ja luotettavalta, mahdollisesti kaikesta luotettavimmalta koko heidän heimostaan. Queenie arvosti Kain panosta leirissä ja heimosta vaikkei mies ollut kaikkein puheliaimmasta päästä, saattoi se johtua heimon muista isommista persoonista, jotka vetivät huomiota puoleensa.
”Mä ehotan liittoo meiän kolmen välille, mulla on sen verran hyvä tunne meistä et oltais samalla aaltopituudella”, Peggy jatkoi asiansa kertomista. Hän ei halunnut tuhlata enempää aikaa. Oli mahdotonta sanoa Queenista ja Kaista, olivatko he täysillä mukana vai olivatko he vain niin hyviä valehtelemaan ja juonittelemaan, että he esittäisivät olevansa mukana.
”Mulle käy. Osaatteko sanoa, että kuka ois meiän kohteena ensimmäisenä? Julystä mulla ei oo ihan hirveen hyvää fiilistä vielä tullut”, Kai kertoi omia näkemyksiään. Hän piti kahdesta naisesta, joiden kanssa hän oli liittoumassa. Naiset vaikuttivat rehellisiltä ja hyviltä liittolaisilta, joiden kanssa olisi mahdollisuus edetä finaaliin asti.
”Mä voisin sanoa myös, että Norwoodin vois pudottaa”, Queenie jatkoi. Mies oli ihana persoonaltaan mutta ei sopinut Queenien mielestä heidän heimoonsa – liian leppoisa ja rauhallinen, ei ehkä paras mahdollinen valinta haasteisiin ja jollakin tapaa valmis ottamaan johtajan roolia olematta johtaja-ainesta. Ehkä se oli vain huono ensivaikutelma kuten liian räväkkään Julyyn, jonka persoona oli hyvin vahva ja asenteessa ajoittain parantamisen varaa – täällä ei voinut käyttäytyä kuin pikkutyttö, joka ei saanut haluamaansa karkkia kaupasta.
”Mä en välttämättä lähtis Julyä vielä pudottaa. Mut pidetään Norwood sekä July vaihtoehtoina ja katotaan miten käy”, Peggy aikoi toimia heidän kolmen hengen liittouman johtajana ja pudottaa hänelle itselleen suotuisammat henkilöt. Vaikka Peggy ei ollut luonut virallista liittoumaa Julyn ja Oliverin kanssa, hän aikoi pitää tämän vaihtoehdon auki mahdollisimman pitkään tarkoittaen sitä, että Norwood jäisi hänen suhteidensa ulkopuolella ja olisi ensimmäinen lähtijä.

Nuotiossa palavat liekit värähtelivät nousseen tuulen mukana tulen pysyessä elossa – liekit eivät olleet sammumassa. Oliver, Norwood sekä July istuivat nuotion äärellä Norwoodin hämmentäessä kattilassa riisiä. July oli vienyt kädet puuskaan rintojensa alle ja kulmat painuneet kurttuun. Nainen tuijotti avoimesti Oliverin suuntaan välittämättä siitä, että hänen tunteensa tulisivat nähdyksi. Hän ei vain pitänyt miehestä, hän halusi eroon jokaisesta edeltävän kauden kilpailijasta vain sen takia, että he olivat jo saaneet tämän mahdollisuuden. Ja kaikista eniten July halusi eroon pröystäilevästä, itsekeskeisestä Oliverista, joka jostakin syystä yritti esittää enkeliä, kun mies ei ollut mitään muuta kuin konna vaikka kuinka yritti väittää toista. Julylle esitys ei mennyt läpi, hän oli tehnyt päätöksensä Oliverin suhteen ja aikoi tehdä kaikkensa, että Oliver oli ensimmäinen putoaja. Ja Oliverin jälkeen joku muu. Vaikka Peggy oli sanonut heidän tarvitsevansa Oliveria suojakilpenä, ei July nähnyt asiaa niin. He voisivat ihan hyvin käyttää Kaita suojakilpenä – vahvaa ja kilttiä miestä, joka oikeasti oli sitä mitä sanoi olevansa mutta oli silti uhka.
”Alkaa olla valmista”, Norwood rikkoi hiljaisuuden tuijottaessaan itse syvästi riisikattilaan. Mies ei ollut ehtinyt solmia suhteita muihin, hän oli vain antanut virran mennä ja tapahtumien tapahtua. Kiire taktikoinnille olisi vasta, kun edessä olisi ensimmäinen heimoneuvosto, siihen asti oli turha etsiä ja rakentaa säröjä joukkueen keskelle. Kyllä Norwoodilla oli mielipiteitä syntynyt muista. Hän halusi pitää kaikista mutta Norwood näki Queenien positiivisuuden epäaitona ja pelkkänä esityksenä eikä näin ollen nainen ollut hänelle suuressa suosiossa. Sen takia hän ei aikonut ketään äänestää ulos vaan hän tulisi äänestämään yhteisten päätösten mukaan. Muut heimon jäsenet olivat Norwoodilla neutraalilla pohjalla. Heikompaa kilpailijaa hän ei osannut nimetä, jokainen oli tehnyt kaikkensa kuluneessa haasteessa ja heimossa. Ei Norwood haluaisi ketään äänestää ulos ja vaikeinta pelissä tulisi olemaan äänestykset.
”Joo, muut varmaan saapuu kohta kaivolta. Luuletteko, et ne on solminut liittoumia?” Oliver avasi keskustelun taktisen puolen. Mies ei ollut vielä varma, keiden kanssa haluaisi luoda lopullisen liittoumansa mutta vaihtoehtoja oli hyvä kartoittaa. Hänen viime pelinsä oli puuttunut liittolaisten puutteeseen, joten hän ennemmin hankkisi jokaisesta liittolaisen kuin olisi ilman liittolaisia. Oliver oli alustavasti jutellut Peggyn kanssa mahdollisesta liittoumasta ja yhteistyö Queenien kanssa tuntui hyvin sujuvalta. Naiset olivat mahdollisesti hyvä vaihtoehto liittolaisiksi ja asia tulisi esittää mahdollisimman nopeasti heille ennen kuin olisi liian myöhäistä. Mitä tuli Julyyn ja Norwoodiin, eivät hekään huonoja vaihtoehtoja ollut, July oli räväkämpi ja työnsi hieman Oliveria pois luotaan asenteellaan mutta Norwood vaikutti rauhalliselta ja mukavalta – eri asia, kuinka perillä nallekarhumainen mies olisi.
”No ihan varmasti, kaikkihan täällä juonittelee ja on ihan typerä jos ei juonittele. Ei näköjään viime kaus opettanut sulle mitään”, July töksäytti sanat suoraan suustaan välittämättä siitä, että muut olivat kuulemassa ja että hän kertoi asian suoraan pahimmalle viholliselleen.
”Joo, se on totta. Mut jos ne tekee liittouman niin sitten tekee. Liittoumia tulee ja menee”, Oliver totesi Julyn kommentin jatkoksi kurtistaen kulmiaan. Ei hän ollut missään muodossa typerä pelatessaan kerrankin maltillisesti ja olematta sohimatta jokaista ampiaispesää toisin kuin July, joka tuntui kaivavan omaa kuoppaansa. Se oli surullista, sillä vahvasta naisesta olisi varmasti hyötyä haasteissa ja ei-pidetyt henkilöt olisivat helppo ottaa finaaliin, kuten viime kaudella asia oli nähty Scarlettin kohdalla. Norwood puolestaan tulisi loppupelissä olemaan uhka, jos mies pysyisi yhtä rauhallisena kuin oli alkupäivät ollut.

Keltainen lippu heilui nousevan tuulen tahdissa. Wilson ja Dvalinn loikoilivat ja naureskelivat majassa kahdestaan. Dvalinn otti rennosti loikoillen kädet niskan takana päätä tukemassa. Dvalinn tuijotteli avoimesti Wilsonia hymy huulilla. Dvalinn ei ollut pohtinut omia strategioitaan sen suuremmin pelissä, hän eteni fiiliksen mukaan. Ja kaikki oli sujunut tähän asti hyvin – Dvalinn piti Lindan tavasta johtaa, nainen ei puhunut turhia ja antoi Dvalinnin puhua omiaan kuten myös Phobos. Phobos oli Dvalinnin mielestä mukava eikä varmasti haluaisi pahaa kenellekään, joten naisesta ei tarvinnut murehtia äänestysten suhteen. Phobos ei ehkä ollut vahvin kilpailija, mutta Dvalinn uskoi sen olevan hyvä juttu pidemmälle päälle.
”River eka pois”, Dvalinn sanoi enempää miettimättä. Hän ei pitänyt naisen suorapuheisuudesta. River oli pyytänyt Dvalinnia tukkimaan suunsa ja hillitsemään itsensä jo useampaan kertaan muutaman päivän aikana. Ei Dvalinn pitänyt siitä, että hänelle sanottiin niin.
”Joo, messissä”, Wilson vastasi. Ei ehkä olisi vielä oikea aika pudottaa Riveriä, sillä naista tarvittiin haasteissa. Olihan se totta, ettei River ollut miesten suosiossa mutta muuten naisen asema vaikutti suhteellisen vankalta. Jos he eivät häviäisi heimovaiheessa kertaakaan, eivät he pääsisi eroon tulevista uhista, mutta olisiko järkevä pudottaa Riveriä, jos tappiokierre lähtisi siitä liikkeelle? Vaakalaudalla oli paljon asioita ja helpointa olisi äänestää vain tunnepohjalla – ulos se, kenestä ei pitänyt. Toisaalta Wilson tarvitsi Lindaa suojakilpenään yhdistymiseen, joten Lindan pudottaminen ei ollut vaihtoehtona heimovaiheessa. Dinah ei tulisi olemaan uhka tässä kilpailussa eikä naista tarvitsisi pudottaa ulos. Muut heimon jäsenet olivat mahdollisia liittolaisia ja mahdollisia pudotettavia. Phobos ei ollut loistanut haasteissa liiakseen ja Dvalinn vaikutti innokkaalta liittolaiselta. Vaihtoehtoja oli yhtä monta kuin heimossa oli kilpailijoita
”River on fyysinen pelaaja, pitää kattoo tarviiko sitä heimovaiheessa”, Wilson ei halunnut suoraan hyväksyä ensimmäistä ehdotelmaa liittoumaksi – mitä jos Dvalinn olisi muun heimon vihaama henkilö? Silloin Wilson jäisi itse alakynteen Dvalinnin kanssa ja Wilson halusi varmistaa numerot itselleen – enemmistön.

River puristi vettä vaaleanpunaisista hiuksistaan noustuaan aaltoilevasta vedestä. Riverin katse osui ensimmäisenä Dinahiin, joka tuijotti häntä takaisin kulmat kurtussa. River ei ollut saanut oikein tunnelmia salamyhkäisestä ja hiljaisesta Dinahista, joka vain seurasi jokaista vuorotellen. Tämä teki Dinahista vaarallisen vastuksen – nainen, joka tiesi muiden liikkeet. River ei halunnut joutua Dinahin tähtäimeen, sillä nuori nainen pystyisi varmasti vakuuttamaan muut äänestyksen tullen. Riverin katse kohosi Dinahin ohitse leiriin, jossa heimon miehet makoilivat majassa. River ei ollut luonut vankkoja ystävyyssuhteita vielä mutta alkoi vaikuttamaan, että muilla oli suhteita jo olemassa. River ei aikonut jäädä tuleen makaamaan ja jäämään ilman liittolaisia. Nainen asteli rantahietikon poikki Dinahin luokse.
”Miltä liittouma kuulostais?” River sanoi asian suoraan – hänellä ei ollut mitään syytä kierrellä asian suhteen. Tähänkin asti hän oli pelannut suoraviivaista peliä eikä sitä ollut syytä muuttaa.
Dinahin harmaiden silmien katse kohosi ylös Riverin silmiin. Nainen seisoi hiljaa arvioiden tilannetta – hän ei ollut ajatellut tekevänsä virallisia liittoumia vain ja ainoastaan liittoumia yhtä äänestystä varten. River ei ehdottaisi asiaa, ellei hän olisi tosissaan. Ja miksei hän voisi saada Riveriä mukaan äänestämään Dvalinnia ulos Phoboksen kanssa. Se olisi jo kolme ääntä ja Dinah pystyisi varmasti puhumaan myös Lindan heidän puolelleen, tulivathan he kaksi ainakin Dinahin mielestä hyvin toimeen.
”Sopii”, Dinah ei vastannut sen enempää – vielä ei ollut oikea aika kertoa Riverille seuraavan äänestyksen tapahtumia.
”Mä mietin et kysyttäs joko Dvalinn tai Wilson mukaan, koska silloin me saadaan heidät erotettua toisistaan”, River tokaisi. Riverin sanat saivat Dinahin kädet puristumaan nyrkkiin – hän aikoi pudottaa Dvalinnin ja Wilsonin, ei hän halunnut tehdä heidän kanssansa yhteistyötä missään muodossa. Hän ei suostuisi siihen, hän ei aikonut suostua tekemään miesten kanssa yhteistyötä tässä pelissä. Dinah ei vastannut mitään huulien painautuessa tiukaksi viivaksi. Pelasiko River naisten vai miesten pussiin tätä peliä? Mutta toisaalta Dvalinn voisi auttaa häntä pudottamaan Wilsonin ja Wilsonin pudottua Dvalinn olisi vielä helpompi pudottaa. Dinah tyytyi lopulta nyökkäämään lyhyesti – liittolainen yhden äänestyksen ajan ja sen jälkeen Dvalinnin peli olisi pelattu.

Edeltävän päivän myrskytuuli oli laantunut. Taivas oli vielä pilvinen auringon yrittäessä löytää tietään pilvimassan takaa. Agatha oli herännyt viidenteen kilpailupäivään aikaisemmin, ennen muuta heimoa. Naisen askeleet kulkeutuivat viidakkoa kohden. Hän oli viime kaudella löytänyt koskemattomuussymbolin karkotussaarelta eikä ollut kertonut symbolista kenellekään – oli pelastanut itsensä pelin loppuvaiheilla. Jos viime kaudella oli koskemattomuussymboleita piilotettuna, miksei tälläkin kaudella niitä voisi olla kätkettynä leirin läheisyyteen? Agatha oli varmistanut muiden nukkuvan, kun hän oli lähtenyt majasta – jos hän todella löytäisi koskemattomuussymbolin nyt, hän voisi muuttaa pelin kulkua sen avulla.
Agatha saapui kaivon luokse astuen pois polulta, todennäköisin vaihtoehto symbolin sijainnille olisi erikoisen näköinen puu tai puu erikoisessa paikassa aivan kuten viime kaudella hänen löytämä symbolinsa oli ollut hiekkadyynien luona olevassa puussa. Agathan katse kulki puusta toiseen hänen käydessä läpi jokaisen oksan haaran sekä kolon, joka puista löytyi.
Agatha ei osannut sanoa kauanko hän oli jo viettänyt aikaa kaivolla symbolin etsinnässä, kun naisen silmiin osui kaksihaarainen puu. Puu, joka jakaantui rungosta kahdeksi puuta. Agatha räpäytti sinisiä silmiään syöksyen puun luokse ja asetti käden puun jakaantumiskohtaan tuntien pienen paketin. Naisella ei kestänyt kauaa ymmärtää, mikä paketti oli – hän oli löytänyt koskemattomuussymbolin. Hänen poskilleen valui onnen kyyneliä – vielä hän ei itse ollut vaarassa, mutta tieto siitä, että hän olisi turvassa tilanteen tullen lohdutti. Agatha avasi pienen käärön lukien tekstin.
”Onneksi olkoon, olet löytänyt kätketyn koskemattomuussymbolin. Koskemattomuussymboli tulee pelata ennen äänten lukemista. Kun koskemattomuussymboli on pelattu heimoneuvostossa, sinulle annettuja ääniä ei lasketa. Voit käyttää koskemattomuussymbolin itseesi tai toiseen henkilöön. Koskemattomuussymboli tulee käyttää viimeistään toiseksi viimeisessä heimoneuvostossa”, Agatha luki itselleen tutut sanat – symbolin säännöt eivät olleet muuttuneet viime kaudesta. Toisessa viimeisessä heimoneuvostossa olisi viisi jäsentä. Symboli oli pyöreä, osittain maalattu siniseksi jättäen esille kuitenkin tumman puun sävyjä. Pyöreään kiekkoon oli kaiverrettu kotkan kuva. Kiekko oli kiinnitetty nahkaiseen nauhaan.
Agatha puristi koskemattomuussymbolin iloisena nyrkkiinsä – tästä symbolista hän ei edeltävän kauden tavoin aikonut kertoa muille. Symboli oli Agathan uusi salaisuus, vaikka salaisuuksien pitäminen ja valehtelu ei ollut helppoa. Hän toivoi voivansa säästää symbolinsa mahdollisimman pitkälle omana turvanaan tai voivansa pelastaa symbolillaan oman lähimmän liittolaisen, tällä hetkellä joko Erinin tai Shawnin. Nuori nainen sujautti symbolin takkinsa taskuun talteen palatakseen Matsingin leiriin polttopuiden kanssa. Hänen oli aika aloittaa valehteleminen koko heimolle ja se tuntui pahalta. Agatha halusi pelata rehtiä peliä, mutta olemalle rehti ja jakamalla muille tiedon, että hänellä oli symboli, tulisi se olemaan hänen pelinsä loppu. Agatha ei halunnut isompaa maalitaulua selkään kuin mitä hänellä oli jo aikaisemman kauden pelaajana.

Shawn istui jälleen palamattoman leirinuotion äärellä. Heillä ei ollut tuluksia, vain ja ainoastaan puuta, joilla yrittää sytyttää tuli nuotioon. Shawn hieroi pieniä keppejä yhteen kipinän toivossa. Heidän onnekseen eilen nousussa ollut myrsky oli laantunut yön aikana eikä ollut puhjennut täysiin voimiinsa. Aurinko ei puskenut esiin pilvimassan takaa mutta pelottavin eli tuuli oli rauhoittunut. Erin istuutui nuotion ääreen katselemaan Shawnin touhuja. Erin uskoi vahvasti Shawnin äänestäneen häntä heimoneuvostossa yhdessä pudonneen Dominicin kanssa. Naisen katse ei ollut lempeimmästä päästä hänen seuratessaan Shawnin touhuja.
”Mitä?” Shawn kysyi kohottaessaan katseensa nuotion alusta naiseen.
”Yritän vaan saada päähäni, et mitä sä ajattelet”, Erin vastasi lyhyesti olkiaan kohauttaen. Shawn oli hetken hiljaa arvioidessaan keskustelukumppaniaan nuotion äärellä.
”Etkö sä luota muhun?” Shawn heitti lopulta esiin erittäin tärkeän asian – luottamus. Johonkin oli tässä pelissä luotettava ja usein muiden huulilla oli nimenomainen kysymys – luotatko vai etkö.
”En. Miten mä voisin, kun sä oot äänestänyt mua?” Erin nosti mieltään painaneen asian esiin miettimättä sen pidemmälle keskustelun seurauksia – hän ei aikonut katsoa saarella henkilöitä, jotka eivät halunneet pitää häntä siellä. Ja jos Shawn halusi hänet edelleen ulos, aikoi Erin itse pudottaa Shawnin mahdollisimman pian.
”Kun mä en oo äänestänyt sua. Mä säästin sut, sillä jos mä oisin lähtenyt äänestämään sua, sä et ois täällä enää”, se oli Shawnilta myrskyvaroitus – hänen kohteensa putoaisivat yksi kerrallaan ja hän pitäisi huolen siitä, että onnistuisi tavoitteissaan. Shawn ei aikonut katsoa epäonnistuneita pudotusyrityksiä, sillä ne tarkoittivat hänen joutuvan kohtaamaan seuraukset äänestyksestä. Kamalinta tilanteessa oli se, että hän sai syyt Erinin toisesta äänestä eikä hän ollut edes tehnyt sitä. Shawnia kismitti Erinin sinisilmäisyys häntä kohtaan ja jostain selkeästi kumpusi erimielisyyttä – Erin ei pitänyt hänestä eikä selvästikään aikonut pitää. Shawnin oli helppo näillä perusteilla ottaa Erin omaksi kohteekseen tuleviin äänestyksiin, aivan varmasti Ophelia ja Gala lähtisivät äänestämään hänen mukanaan Eriniä ulos nyt kun vaaraa tasatilanteesta ei ollut.
”Miten muka? Naisilla on liittouma ja sä oot ulkopuolella. Jos se on mun päätettävissä niin sä putoot seuraavana”, Erin heitti vastapalloon oman varoituksensa miehen kohtalosta. Erin ei pitänyt siitä, että häntä uhkailtiin. Nainen aikoi pitää huolen, että hän saisi oman tahtonsa läpi saarella ja voiton tiellä oli selvästi Shawn, joka yritti manipuloida hänet uskomaan miehen hyvyyteen, vaikka todellisuudessa Shawn oli käärme, joka myrkytti naisten mieliä.
”Noni, lopettakaas jo. Se äänestys oli ja meni ja meidän pitää alkaa valmistautuu huomiseen koskemattomuuskisaan”, Ophelia hymähti liittyessään kaksikon seuraan. Ophelia ei halunnut esille nousevan tieto, että hän oli se, joka oli yrittänyt pudottaa Erinin Dominicin kanssa. Naisen viattomalle pelille oli parempi, jos kaikkia muita kuin häntä epäiltäisiin ja hän saisi olla viaton kilpailija muiden joukossa. Shawn kohautti olkiaan Agathan ja Galan liittyessä heidän seuraansa nuotiolle.

Voimaa edustavassa Kalabaw heimossa päivä oli jo pitkällä. Heimon miehet istuivat leirinuotion äärellä kohentamassa tulta nuotiossa ja keittämässä padassa riisiä ruoaksi heidän heimolleen. Kai pyöritteli puisella kapulalla riisejä kattilassa haukotellen makeasti. Yöt saarella olivat rankkoja eikä bambualustalla ollut helppo saada unta luonnosta kuuluessa jatkuvasti ääniä. Nukkumista ei helpottanut edes päässä pyörivät ajatukset mahdollisista omista liittoumista, muiden liittoumista ja tulevista kilpailusta. Vielä nälkä ei painanut mutta ei varmasti menisi montaa päivää, kun ruoasta tulisi yksi huolenaihe lisää murehdittavaksi. Kai nosti katsettaan riisikattilasta Norwoodiin ja Oliveriin. Sitä Kai ei ymmärtänyt, miten Oliver jaksoi lähteä uudestaan Selviytyjien rankkoihin olosuhteisiin. Ehkä miehen voitontahto ja kostonhimo olivat sen verran suuret, että Oliver jaksoi. Kai itse oli suunnitellut pelaavansa luotettavaa peliä. Vielä oli mahdotonta sanoa, mihin Kain peli kääntyisi. Hänellä oli ensimmäinen liittouma jo olemassa Peggyn ja Queenien kanssa eikä Kai aikonut tuottaa kahdelle naiselle pettymystä.
”Mikä sai sut Oliver lähtemään uudestaan tähän kilpailuun?” Kai avasi keskustelun.
”Viime kaus jäi liian lyhyeen. Tää peli vie mennessään ja kai siihen jää koukkuun”, Oliver ei voinut kertoa totuutta – hän ei voinut kertoa olevansa kostamassa ja hakemassa voittoa. Oliver ei aikonut tyytyä olemaan muiden vietävissä, vaikka sitä hän esittikin – esitti ettei ollut pelaamassa. Oliver aikoi pelata kovempaa kuin viime kaudella ja ottaa sen voiton, vaikka väkisin itselleen. Hän tekisi mitä täytyisi, jotta hänet kruunattaisiin Selviytyjäksi.
”Mulla oli viime kaudella surkein heimo ikinä. Mut nyt mä oon tyytyväinen meidän heimoon. Täl heimol pääsee pitkälle”, Oliver ei syyttänyt itseään viime kauden huonosta menestyksestä vaan omaa heimoaan ja kilpailijoita, jotka eivät olleet uskaltaneet lähteä omista pienistä liittoumistaan. Oliver ei ollut voinut edes harkita pelaamista vaan hänen oli tyytyminen surkeiden heimojensa asettamaan kohtaloon. Oliver aikoi johtaa heimoa etäältä aivan kuten John oli tehnyt viime kaudella ja voittanut oman kautensa pelinsä ansiosta. Toisaalta taustalta johtaminen ei sopinut Oliverille, Oliver voisi heimovaiheen mennä taustalla mutta yhdistyessä olisi hänen aikansa loistaa.
”Ei pari tappiota mitään haittaa, häviöt vahvistaa”, Norwood sipaisi partaansa mietteliään oloisena. Osa pelasi täysillä eivätkä tappiot olleet vaihtoehtoja, mutta ilman tappioita ei saisi tietää, keihin voisi luottaa oikeasti ja keihin ei. Norwood toivoi voivansa luottaa jokaiseen heimossa, mies halusi olla luotettava ja rakentaa oikeita kestäviä ystävyyssuhteita. Pelin voitto tulisi näin olleen puhtaalle pelaajalle eikä kieroilijalle. Norwood ei tiennyt pelistä paljoakaan, hän oli altavastaaja jo ikänsä puolesta muiden kilpailijoiden ollessa nuoria ja vahvoja niin monella eri osa-alueella. Ehkä elämänkokemus pelastaisi Norwoodin oman pelin ja hän voisi olla eräänlainen isähahmo nuoremmille kilpailijoille – hän voisi olla osan isä ikänsä puolesta.
”Häviämällä sä menetät heimon enemmistön, jos siis ajatellaan, että haluu pitää heimona yhtä. Se toimi viime kaudella kun Luihuiset piti yhtä niin pitkään, kunnes muut vähemmistöt yhdisti voimansa”, Oliver heitti tärkeän pointin – Luihuisten porukka oli ollut lähes mahdoton erottaa viime kaudella ja Oliver toivoi itse saavansa rikkomattoman enemmistön itselleen tällä kaudella.
”Toi on totta, että numerot on tärkeitä. Tässä pelissä on kyllä niin paljon huomioitavia asioita”, Kai komppasi molempien miesten mielipiteitä – häviöllä saisi epäluotettavan henkilön ulos mutta menettäisi enemmistön. Mutta mikä loppupeleissä olisi omalle pelilleen tärkeintä? Toistaiseksi vain voitoilla oli merkitystä.

Kalabawin naiset loikoilivat lämpimässä merivedessä. Queenie hymyili leveästi nauttien vapaapäivästä – huomenna tilanne olisi toinen, kun he astelisivat toiseen koskemattomuushaasteeseen, jonka voitto takaisi leppoisat seuraavat päivät. He eivät tienneet kuka oli pudonnut Matsingista, he eivät olleet nähneet muita heimoja koskemattomuuskilpailun jälkeen.
”Mitä luulette, kuka on pudonnut?” Queenie ei luottanut Julyyn, joten hän ei voinut puhua oman heimonsa asioista liittolaisensa Peggyn kanssa, kun July oli läsnä. Helpointa puhua strategiasta oli puhua toisen heimon kautta, sillä muiden heimojen tekemiset vaikuttivat omiin päätöksiin – jos muut pudottivat vahvoja pelaajia, olisi hänen itse toimittava samoin. Jos muut pudottivat heikkoja, oli kannattavaa miettiä, pystyikö itse aloittamaan pelin pelaamisen vahvan henkilön pudottamisella.
”Mä en suoraan sanottuna osaa sanoa, kun ollaan pelattu näin vähän aikaa. Mä oletan, että joku heikoimmista on pudonnut eli joku, joka ei loistanut ekassa haasteessa”, Peggy vastasi. Nainen loi silmäyksen myös happaman puoleiseen Julyyn, joka ei selvästikään ollut hyvillään naisseurasta, johon oli päätynyt. July oli räväkkä ja vahva nainen niin fyysisesti kuin persoonaltaan ja vahva persoona saattaisi koska vain tuoda ongelmia. Peggy halusi pitää hyvät välit Julyyn, jotta naisen raivo ei kohdistuisi häneen. Epävakaa persoona oli helppo vastus finaalissa mutta vaikea saada vietyä sinne asti.
”Toivottavasti Agatha ois pudonnut, ei tänne tarvii vanhoi kilpailijoit”, July tuhahti. Nainen oli turhautunut, hän ei ollut saanut luotua suhteita kehenkään muuhun kuin Peggyyn ja Peggy ei halunnut pudottaa samoja henkilöitä, kuin hän. Tässä vaiheessa peliä oli kuitenkin vielä oltava enemmistön puolella ja jos Peggy pystyi pitämään hänet pelissä, oli Julyn suostuttava pudottamaan joku muu ennen Oliveria.
”Joo, se on kyllä totta. Paha sanoo, et mikä on kenenkin asema heidän heimossa”, Peggy pelasi peliä koko ajan, hän ei aikonut missään vaiheessa lopettaa pelaamista eivätkä ilmeisesti myös hänen heimotoverinsa. Queenien pointti miettiä hävinneen heimon äänestystä ja pudotusta oli erittäin hyvä pointti – muiden tekeminen vaikutti varmasti myös heidän peliinsä. Yksi vaihtoehto oli, että naiset olivat pitäneet yhtä mutta hyvin epätodennäköinen sillä miehet olivat Matsingin heimolle elintärkeitä haasteissa.
”Vahvat pyörittää”, July hymähti. Hän tiesi kuuluvansa vahvoihin pelaajiin, ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin sille, että hän oli vahva kilpailija haasteissa. Heimossa hän ei ollut ehkä yhtä hyödyllinen mutta mitä väliä heimossa tapahtuvilla asioilla oli? Ei riisinkeittäjä tätä peliä tulisi voittamaan.

Dinah seisoi tutulla paikallaan Tandangin leirissä – rannan ja heidän leirinsä välimaastossa tuijottaen tiiviisti vieressään seisovaa Phobosta, joka hymyili leveästi kuten aina.
”Wilson ekana ulos”, Dinah tokaisi suoraan asiansa. Phoboksen kasvoilla ollut hymy hiipui hieman. Viimeksi Phoboksen jutellessa keskenään, he olivat päättäneet pudottaa Dvalinnin, joten mielenmuutos ei tiennyt hyvää. Wilson oli heimolle huomattavasti hyödyllisempi kuin joka suuntaan sohiva Dvalinn.
”Miksi? Dvalinn vaarallinen on, ei pysy paikoillaan ei luottaa siis voi”, Phobos puheli päätään pudistellen. Nainen piti Dvalinnista omalla tavallaan, mutta Dinahin mielenmuutos ei voinut tietää hyvää. Pian Dinah kertoisi heidän ystävyytensä olevan ohitse ja Phoboksen olevan vuoro lähteä.
”Dvalinn auttaa meitä pudottamaan Wilsonin. Wilsonin pudottua Dvalinn on helppo äänestys”, Dinah puolusteli omaa näkökulmaansa. Mitä enemmän Dinah jutteli Phoboksen kanssa, sitä enemmän Dinah alkoi olla sitä mieltä, että hän teki oikean ratkaisun tehdä liittouman Dvalinnin kanssa. Phobos ei tuntunut enää olevan niin luotettava ja vietävissä oleva liittolainen kuin mitä Dvalinn oli. Dvalinnin avulla voisi olla helppo pudottaa myös Phobos ja tämän jälkeen vasta sanoa Dvalinnille hyvästi. Oman etunsa tähden hän voisi tehdä niin, sillä silti naiset säilyttäisivät enemmistön.
”Me sovimme, sinä muutat mieltä. Dinah, minä pidä en tästä”, Phobos huokaisi kasvoille muodostuen jonkunlainen anova ilme, jotta päättäväinen Dinah muuttaisi mieltään. Phobos ei halunnut menettää ystäväänsä mutta ei myöskään vaihtaa jo päätettyä asiaa. Tuntui jollain tavalla pettämiseltä äänestää Wilsonin sijasta Dvalinnia, sillä se ei ollut heimon eduksi. Heimon etu oli pitää Wilson mukana heimovaiheessa, Wilsonia tarvittiin haasteissa toisin kuin Dvalinnia. Phobos jäi katselemaan pois kävelevän Dinahin suuntaan. Dinah oli vienyt kätensä puuskaan ja astellut mitään sanomatta pois – keskustelu oli ohtse. Phobos jäi yksin ajatustensa kanssa – kuka ja miksi. Naisen katse kulkeutui Dinahista ylös pilvimassaan, joka ei enteillyt mitään hyvää, vaikka pilvimassa olikin kaunista katseltavaa sen liikkuessa taivaalla tiiviinä massana pehmoisen materiaalien aaltoillessa ja luoden uusia muotoja tuulen puheltaessa viileää ilmaa.

Linda ja River astelivat viidakkopolkua pitkin kohden kaivoa täyttämään vesipullot. Jotain hyvää oli tehtävä heimon eteen ja muille jäsenille oli myös annettava vastuuta. Riveriä hirvitti, mitä heidän päivän riisiannoksesta tulisi, kun sähläävä Dvalinn ja hänen hyvä ystävänsä Wilson oli jätetty vastuuseen ruoasta. Tietäisivätkö nuoret miehet edes, kuinka riisiä keitettäisiin? River pudisteli päätään nojautuessaan kaivoa vasten.
”Mikä mietityttää?” vähäsanainen Linda avasi suunsa. Nainen oli jättäytynyt tarkoituksella varjoon kaikista tärkeistä keskusteluista ja antanut liittoumien ja suhteiden syntyä itsestään – viime kausi oli ollut helppo, kun valtaliittouma oli muodostunut välittömästi. Tällä kaudella erilaisia persoonia oli enemmän Kauenus-heimon sisällä ja erimielisyyksiä oli syntynyt. Sen pystyi aistimaan jännitteistä tiettyjen ihmisten välillä.
”Miehet. Mä sanon suoraan, et oon miettinyt Wilsonin pudottamista”, River ei halunnut kohdistaa tähtäintään tiettyyn ryhmään eikä pudottaa kaikkia miehiä, hän ei halunnut luoda naisten liittoumaa, jota kaikki odottivat tapahtuvan heimossa, jossa naisilla oli enemmistö. River oli sen vuoksi halunnut yhden miehen kanssaan samaan liittoumaan ja oli valinnut henkilön pitkän pohdinnan jälkeen – Dvalinn aiheuttaisi sopivasti hämmennystä ja pitäisi huomion pois hänestä itsestään ja Dinah nähtäisiin varmasti häntä vaarallisempana pelaajana tarkkailevan luonteensa avulla. Kuka haluaisi pitää lähellään kilpailijan, joka tietäisi kaikesta kaiken? Ei kukaan, ellei hän ollut omalla puolella ja molemmat liittolaiset olivat Riverille uhrattavissa, jos parempi tarjous tulisi esille. Hän ei ollut tehnyt lupausta finaalikolmikosta, se oli vielä aivan liian aikaista.
”Mä haluun, että tiiät mun luottavan suhun”, Linda totesi hetken hiljaisuuden jälkeen. Wilsonin pudottaminen ei ollut oikea ratkaisu, vaikka mies varmasti kävi muiden hermoille Dvalinnin tavoin. Tärkeintä heimovaiheessa oli heimon pitäminen vahvana ja mahdollisten valtaliittoumien rikkominen. Tämä tarkoitti naisen pudottamista ensin ja pakan hämmentämistä. Linda ei ollut edeltävällä kaudella uskaltanut pelata, joten helppo äänestys ei ollut hänelle tällä hetkellä vaihtoehto – kovaa alusta asti.
”Mä sanoisin, että Phobos ja Dinah pari pitää rikkoa. Ne on aina yhdessä”, Linda heitti oman ajatuksensa ilmoille Riverin nyökätessä. Heidän välilleen oli syntynyt jonkinlainen luottamussuhde, vaikka liitosta ei ollut puhetta. Linda halusi pysyä vapaana agenttina, jotta voisi olla mukana kaikissa siirroissa ja sitä kautta tehdä itsestään voittajan. Ilman liittoumia pelaaminen oli vaarallista samoin joka suuntaan sohiminen, mutta se oli liittoumaa varmempi ratkaisu, sillä jos joku ottaisi oman liittouman kohteekseen, olisi itse pilannut oman pelinsä. Liittoumassa oli liikaa muiden varassa mutta yksin pelaavana kaikki kortit olivat omissa käsissään.
”Joo, oot ihan oikeessa”, River nyökkäili. Phobos ja Dinah näyttivät olevan parina mutta jokin ääni Riverin sisällä kertoi sen olevan valhetta. Miksi muuten Dinah olisi suostunut liittoumaan? Jokin naisten sanoissa ei tuntunut oikealle nostaen Riverin entisestään varpailleen. Tämä peli oli kiero ja kaikki sohivat suuntaan ja toiseen ampiaisten tavoin.

”Tännepäin!” Valerianin huuto kuului jälleen kaukaa. Tandang ja Kalabaw asettautuivat seisomaan laiturille meren yllä. Päivän kisa-areena oli hyvin yksinkertainen – he seisoivat heimonsa värisellä laiturilla ja meressä heidän edessään oli pyöreä rengas. Kauempana siinsi poiju ja poijun jälkeen oli nähtävissä laituri pystyssä olevan kepin kanssa. Kaikki meressä olevat elementit liittyivät tulevaan haasteeseen. Ennen haastetta kilpailijoita kiinnosti Matsingin tilanne.
”Voima ja Kauneus näkevät Älyn ensimmäistä kertaa uudessa kokoonpanossaan – Dominic äänestettiin ulos viime heimoneuvostossa”, Valerian selitti kädet osittain housujen taskuissa. Kahden muun heimon puolelta tuli ymmärtäväisiä nyökkäyksiä pudotuksen suhteen – ei mitään yllättävää. July tuhahti pienesti, hän oli elätellyt toivoa Agathan putoamisesta mutta ilmeisesti nainen johti heimoa ja piti yllä naisten liittoumaa, mikä tarkoitti Shawnin putoavan seuraavaksi. Dinah hymyili tyytyväisenä yhden miehen jätettyä pelin, mitä enemmän naisia oli, sen parempi se oli hänen suunnitelmilleen saada naiselle eli itselleen voitto koko kilpailusta.
”Oletteko valmiit tämän päivän koskemattomuuskilpailuun?” Valerian keskeytti kilpailijoiden tuijotuksen ja ajatukset siirtyen päivän tärkeimpään asiaan – koskemattomuuteen. Koskemattomuuskilpailun voittaneet joukkueet eivät joutuisi heimoneuvostoon vaan saisivat vapaaillan eikä heidän tarvitsisi äänestää yhtä omistaan. Kilpailijat vastasivat myöntävästi osan nyökkäillessä hiljaisena taustalla.
”Ensimmäisenä ottaisin koskemattomuuspatsaat takaisin. Kiitos Peggy ja River”, Valerian otti vastaan kaksi koskemattomuuspatsasta asettaen ne tuttuun tapaan pölkyn päälle odottamaan uusia voittajia.
”Jälleen kerran koskemattomuus on jaossa”, Valerian aloitti laskemalla oman kätensä suuremman patsaan pään päälle kevyesti. Patsaiden vieressä oli liinalla peitetty pöytä, mikä kätki alleen jotain. Kilpailijoiden huomio palasi liinasta nopeasti Valerianiin, joka jatkoi puheitaan.
”Tämän päivän koskemattomuuskilpailussa kolme kilpailijaa kustakin heimosta ui kelluvalle verkkorenkaalle. He sukeltavat tämän jälkeen ja kuljettavat häkistä kolme palapelipakettia verkkorenkaaseen. Kun kaikki kolme palapelipakettia on kerätty, ratkaisevat jäljelle jääneet kaksi kilpailijaa tienviittapalapelin. Nopeimmat kaksi heimoa voittavat koskemattomuuden ja ovat turvassa heimoneuvostolta. Tämän lisäksi pelaamme palkinnosta. Haluatteko kuulla mistä pelaamme?” Valerian selitti. Kilpailijoiden kasvoille kohosi entisestään hymy – mikään ei ollut parempaa kuin voittaa leirielämää helpottavia palkintoja. Kilpailijat löivät käsiä yhteen, nyökkäilivät ja vastasivat myöntävästi esitettyyn kysymykseen.
”Ensimmäiseksi tullut heimo voittaa itselleen selviytyjien kalastussetin. Tämä setti sisältää ansoja, verkon, veitsen, vieheitä ja siimaa. Toiseksi tullut heimo saa hieman vähemmän, mutta silti jotain. He saavat itselleen vieheitä ja siimaa helpottamaan kalastusta. Tämän lisäksi Matsing, te pelaatte myös tuluksista. Ja viimeiseksi tulleelle heimolle minulla ei ole mitään muuta kuin ilta kanssani heimoneuvostossa, jossa joku äänestetään toisena kilpailijana ulos”, Valerian kertoi palkinnon. Kilpailijoiden katseet olivat kiinnittyneet ensimmäiseen palkintoon – se helpottaisi suuresti kalastamista ja antaisi uskomattoman ravinnollisen edun tuleviin haasteisiin.
”Mä haluun voittaa tän”, Queenie kuiskasi vieressään seisovalle Peggylle, joka nyökkäsi lyhyesti. Mikään muu kuin voitto ei ollut vaihtoehto. Ja mikäli he voittaisivat, saisi Queenie jo ensimmäisenä päivänä kaipaamaansa proteiinia ja paljon helpommin.
”Voima, teitä on yksi enemmän. Kuka ei osallistu päivän haasteeseen?” Valerian osoitti sormellaan punaiseen pukeutunutta Kalabawin heimoa. He supattivat hetken, kunnes Norwood nosti kätensä ylös. Norwood ei kokenut vettä itselleen parhaimmaksi elementiksi, hän pärjäsi paremmin kuivalla maalla. Hänestä olisi varmasti enemmän muissa haasteissa, ja palapeliä ratkoisivat Queenie ja Kai, joista jälkimmäinen oli loistanut edellisen haasteen älyosuudessa.
”Kauneus, kuka teiltä ei osallistu?” Valerian osoitti puolestaan keltahuivista Tandangin heimoa. Dinah nosti kätensä suoraan ylös ilmoittaen jäävänsä pois haasteesta. Nainen ei sanonut mitään, hän tiesi, ettei ollut vahvimmasta päästä eikä halunnut riisuuntua bikineillään pidemmistä vaatteistaan, joita hän oli koko kauden pitänyt. Mitä enemmän hän sai pitää vaatteita päällä, sen parempi hänelle.
”Norwood ja Dinah, ottakaa paikkanne penkiltä. Muut saatte hetken aikaa miettiä ja sitten aloitetaan”.

”Voimalta uimassa Oliver, Peggy ja July, palapeliä ratkomassa Kai ja Queenie. Kauneudelta uimassa Dvalinn, River ja Wilson, palapeliä ratkomassa Linda ja Phobos edeltävän haasteen tavoin. Älyltä uimassa Shawn, Agatha ja Erin, palapeliä ratkomassa Gala ja Ophelia”, Valerian ilmoitti kilpailijoiden sijainnit.
”Kilpailijat valmiina – nyt!” juontaja lähetti kilpailijat matkaan. Jokainen uimareista nappasi käsiinsä uimalasit nähdäkseen meressä ja hyppäsivät yhtenä joukkona veteen.
”Ensimmäisenä verkkorengas pitää kuljettaa poijun luokse, jossa sukeltaminen tapahtuu. Voima ottaa johtoaseman ja saavuttaa poijun ensimmäisenä, heidän jälkeensä poijulle saapuu Äly ja perää pitää jälleen Kauneus”, Valerian selitti. Oliver sukelsi ensimmäisenä Voimasta veden alle alkaen avaamaan punaisten nyörien solmuja, jotta palapelinpalat voisi kuljettaa häkin toisesta päästä ulos. Shawn sukelsi heimostaan ensimmäisenä avaamaan sinisiä nyörejä ja Dvalinn sukelsi Kauneudesta Shawnin kanssa samoihin aikoihin pinnan alle. Oliver sai nopeasti omat solmunsa auki ja lähti kuljettamaan palapelejä eteenpäin. Miehen käsi sujahti rautaisen häkin aukoista ja hän puski palapelin paloja eteenpäin, kunnes saavutti häkin suun ja palapelin palat nousivat pintaan poijun avulla. Dvalinnin pää nousi samaan aikaan pintaan ilman palapelin paloja.
”Voima saa ensimmäiset palansa, Peggy sukeltaa seuraavana. Kauneudesta Wilson lähtee jatkamaan Dvalinnin työtä miehen palattua ilman palapelin paloja. Shawn on viipynyt veden alla pitkään!” Valerian selosti haasteen kulkua. Shawn oli saanut nyörit auki ja yritti puskea palapelin paloja joutuen palaamaan pintaan ilman paloja sukeltaen välittömästi uudestaan pinnan alle haukattuaan happea ja nousi pian palojen kanssa pintaan.
”Äly saa ensimmäiset palansa, Erin lähtee hakemaan seuraavia paloja!” Erin sukelsi pinnan alle avaamaan seuraavan nipun nyörejä. Peggy oli saanut hyvän johdon heimolleen noustessaan toisen palapelinipun kanssa Wilsonin saapuessa hetkeä aiemmin heimonsa ensimmäisten palojen kanssa.
”Voimalla on jo kaksi nippua palapelin paloja ja July lähtee hakemaan viimeisiä! Wilson tuo Kauneuden ensimmäiset palat Riverin lähtiessä hakemaan toista pakettia. Erin palaa pintaan tyhjin käsin lähettäen Agathan liikkeelle!” Agatha, July ja River sukelsivat kaikki lähes yhtä aikaa tyynen pinnan alle. Kilpailua helpotti huomattavasti tyyni keli. Kaikkien kolmen kilpailijoiden sormet tarttuivat nyöreihin – Erin ei ollut saanut älyheimon toisen palapelinipun nyörejä kokonaan auki pakottaen Agathan avaamaan solmut loppuun. July lähti työntämään palojaan ensimmäisenä eteenpäin häkeissä Agatha ja River kannoillaan.

Agathan pää nousi pintaan naisen pudistaessa päätään – palat olivat jälleen jääneet pinnan alle. Shawn sukelsi toistamistaan pinnan alle hakemaan Älyn toista nippua. Julyn pää nousi seuraavana pintaan naisen kuljettaessa paloja renkaaseen. River saapui hetkeä myöhemmin Kauneuden toisen nipun kanssa jättäen Älyn haasteessa viimeiseksi.
”Voimalla on kaikki palapelinpalat ja he lähtevät uimaan laiturille. Kaikkien on oltava pois vedestä, ennen kuin palapelin tekijät voivat aloittaa. Wilson lähtee hakemaan Kauneuden viimeisiä paloja!” Valerian selosti. Shawn nousi pintaan palojen kanssa kuljettaen ne Älyn renkaaseen Agathan sukeltaessa avaamaan nyörejä. Agatha ei aikonut kuljettaa paloja loppuun asti häkissä vaan avata solmut, jotta Shawnilla riittäisi happi yhteen sukellukseen. Wilson piti kädellään kiinni rautaisesta häkistä ja toisella kädellä työnsi paloja veden alla eteenpäin, kunnes nousi pintaan ja ui takaisin palat kädessään Agathan nostaessa Älyn puolelta päätään – nyörit olivat auki.
”Kauneus saa kaikki palansa ja suuntaavat nyt laiturille. Agatha saapuu tyhjin käsin!” Äly oli jäänyt haasteessa viimeiseksi, Voiman etumatka haasteessa oli ilmiömäinen heidän avattuansa palat paketeistaan ja ruvettuaan jo ratkaisemaan tienviittaa. Tienviitassa heimot sijoittivat eri Afrikan maiden nimiä eri pituisissa kylteissä. Tienviitta tuli saada pyörähtämään ilman, että se osuisi mihinkään esteeseen. Palikat ja niiden sijoituspaikat olivat eri mittaisia, joten haaste vaati loogista päättelykykyä eikä vain palapelinratkaisutaitoja. Palikoita oli yhteensä kaksitoista, jotka kaikki tuli sijoittaa täsmälleen oikein – ratkaisuja oli vain yksi.
”Kauneus saapuu laiturille, Shawn saa Älyn viimeiset palat ja he suuntaavat laiturille! Tästä tulee vielä kilpailu!” Valerian huusi viimeistenkin kilpailijoiden noustessa laiturille yksi kerrallaan.

Voiman Kai ja Queenie olivat aloittaneet pisimmistä paloista ja sijoittaneet ne paikoilleen tienviitan pyöriessä kauniisti heidän pyöräyttäessä. Kai oli osallistunut viime haasteessa älyä vaatineeseen osuuteen Peggyn kanssa, ja he olivat voittaneet silloin koskemattomuuden. Kai ei epäillyt, etteikö olisi pärjännyt uimisessa mutta luotti heimonsa harkintakykyyn ja arvosti sitä, että heimo näki hänet älykkäimpänä pelaajana valitessaan hänet jo toistamiseen palapelin kimppuun. Queenie oli jo viime haasteessa halunnut suorittaa labyrintin, mutta Peggy oli valittu hänen edelleen. Tasa-arvo selkeästi toimi, sillä tällä kertaa Queenie sai olla palapeliä ratkomassa. Taustalta kuului Norwoodin iloisia kannustushuutoja miehen istuessa haasteessa sivussa. Kai ei ollut miettinyt tarkkoja syitä Norwoodin jäämiselle kilpailusta pois, mutta ensi haasteessa Norwood saisi kilpailla. Kai aikoi pitää huolen siitä, sillä hän halusi tasa-arvoisuutta – sama kilpailija ei olisi aina sivussa.
”Sitten lyhyimmät”, Queenien sanat keskeyttivät Kain harhailleet ajatukset palauttaen ajatukset takaisin haasteeseen. Pisimmät kyltit olivat paikoillaan ja mitä todennäköisimmin ne oli sijoitettu oikein ja nyt oli lyhyimpien vuoro. Muutaman kyltin välein Kai pyöräytti tienviittaa varmistaen sen pyörimisen ja mikäli tienviitta pysähtyi esteeseen ja tai jätti liian paljon tilaa esteeseen, oli palikka sijoitettu väärin ja vaati korjausta.
”Mali ja Kenia toisin päin”, Kai totesi nopeasti ja mies yhdessä Queenien kanssa vaihtoi kyltit toisin päin.
Kauneus oli aloittanut palapelinsä seuraavana Phoboksen ja Lindan johdolla. Phobos oli yhdessä Lindan kanssa suorittanut edeltävän haasteen labyrintin eikä nainen ollut varma, miksi hänet oli myös tähän valittu. Olisi hän voinut uidakin, vesi olisi varmasti ollut virkistävää. Mutta muut näkivät hänessä jotakin, kun hän sai jälleen yhdessä Lindan kanssa olla ratkaisevassa osassa. Lindaa ärsytti palapelien ratkominen jatkuvasti, hän ei halunnut olla se, joka viime kädessä ratkaisi heimonsa kohtalon. Mutta mikäli he häviäisivät haasteen, hän voisi yrittää vierittää syyt joko Phoboksen niskoille, kenen kanssa hän ratkoi palapeliä tai vastaavasti Dinahin, joka ei ollut halunnut osallistua haasteen ja silloin he saisivat rikottua yhden parin. Phobos ja Linda ratkoivat palapeliä järjestelmällisesti aloittaen tienviitan alaosasta ja edetessä ylöspäin tienviitassa sitä mukaan, kun palat osuivat kohdilleen. Ensimmäisen kerroksen valmistuttua, he siirtyivät seuraavaan.
Äly saapui laiturille viimeisenä. Gala ja Ophelia rupesivat avaamaan palapelien solmuja saadakseen kaikki kaksitoista palaa vapaaksi ja voidakseen aloittaa palapelin ratkaisemisen. Kumpikaan heistä ei ollut viimeksi labyrintin kimpussa vaan silloin Erin ja Agatha olivat hoitaneet labyrintin ja heimoa oli odottanut heimoneuvosto. Tänään he olivat halunneet kokeilla uutta paria palapelin kimpussa. Erin oli tarjoutunut jälleen vapaaehtoiseksi mutta Ophelia oli saanut tahtonsa läpi ja päässyt Galan kanssa palapelin kimppuun. Ophelia olisi voinut uida, hän olisi aivan varmasti pärjännyt uimisessa mutta hän aikoi esittää viatonta ja ei niin vahvaa kilpailijaa fyysisesti, jotta voisi yllättää kaikki muut heimojen yhdistymisessä. Hän teki riittävästi haasteissa, jottei hän ollut heikoin mutta ei liikaa, jotta häntä ei nähtäisi uhkana fyysisesti. Ja mikä oli sen parempaa kuin ratkoa palapeliä heimon varmasti viisaimman kilpailijan, Galan, kanssa.
”Mä alotan alhaalta, ota sä yläpuoli”, Ophelia totesi suoraan palojen vapauduttua solmuista ja molemmat naiset etsivät paloille paikkoja.

”Nigeria on liian pitkä tähän. Mites Kongo?” Kai puhui avoimesti heimolaiselleen heidän vaihtaessa kaksi viimeistä palaa keskenään. Queenie asetti Nigerian paikoilleen ja pyöräytti tienviittaa sen pyöriessä yhtäjaksoisesti.
”Voima voittaa koskemattomuuden ja palkinnon! Etsimme vielä yhtä!” Valerianin huuto kantautui Voiman ilonhuutojen seasta. Queenie oli kietoutunut kätensä onnellisena Kain ympärille, joka vastasi saamaansa halaukseen. Haasteessa sivussa istunut Norwood ponnahti seisomaan, nosti kädet ilmaan ja huusi onnesta. Yhden heimon valmis palapeli tarkoitti kahdelle muulle heimolle entistä suurempia paineita – jos voittoa ei tulisi, edessä olisi heimoneuvosto.
”Marokko ja Algeria toisinpäin”, Agatha ohjeisti omaa heimoaan sivusta. Naisen katse pysyi tiiviisti oman heimonsa tienviitassa.
”Kyllä. Vaihdetaan ne kaks ja sitten Guinea tulee tähän”, Gala vastaanotti annetut vinkit asettaen Guinean mielestään oikealle paikalle. Ophelia vaihtoi Agathan nimeämät kyltit kuuliaisesti yrittäen pysyä poissa johtajan asemasta, vaikka halu nousta johtajaksi olikin suuri. Ophelia pyöräytti tienviittaa sen pysähtyessä Guinean kohdalla esteeseen.
”Okei, mietitään uudestaan. Täs on vielä Sambia ja Namibia sekä Angola”, Ophelia osoitti maassa olevia kylttejä.
Kauneuden puolella ratkaisijoiden keskellä oli hiljaista. Phobos ei juuri puhunut hänen liikuttaessa vain kylttejä paikasta toiseen Lindan tehdessä samoin. He olivat kommunikoineet alussa ja sopineet miten etenivät palapelissä, mutta haasteen alkaessa he olivat hiljentyneet keskittymään.
”Etiopia tulee ylös”, River kommentoi lopulta taustalta rikkoen hiljaisuuden.
”Mut sillon Algeria tulis tänne Guinean paikalle. Mut joo. Vaihatko Etiopian ylös Algerian paikalle, niin vaihetaan Algeria alas Guinean paikalle ja Guinea vaihdetaan Angolan kanssa”, Lindalla välähti kuin tyhjästä. Naiset rupesivat töihin kylttien siirtyessä paikasta toiseen.
”Etiopia ylös, Algeria alas!” Erin huudahti kuulemansa sanat toisen heimon keskustelusta ja samassa myös Äly rupesi toimimaan annettujen ohjeiden mukaan. Säännöt eivät kieltäneet toisten heimojen keskustelun kuuntelua tai heidän palapelinsä katsomista mahdollisen avun saamiseksi niin kauan, kun pysyi omalla paikallaan.
Ja tienviitta pyöri.
”Kauneus voittaa koskemattomuuden ja palkinnon lähettäen Älyn heimoneuvostoon toista kertaa peräkkäin!” Valerian huusi jälleen nousseen juhlinnan yli, kun Wilson ja Dvalinn löivät kämmenensä yhteen ensin keskenään ja sen jälkeen muiden heimolaistensa kanssa. Dinah nyökkäsi vain lyhyesti sivusta oltuaan haasteen sivussa. Älyn puolella tunnelma ei ollut yhtä juhlaa. Ophelia loi pitkän katseen Galaan ja Eriniin, joiden niskaan hän aikoi laittaa syyt hävitystä haasteesta. Gala pudisteli päätään epäuskoisena. Heidän heimonsa edusti älykkyyttä, mutta silti jo toistamiseen palapeli oli tuonut heille häviön. Agatha painoi kasvonsa maahan kyynelten valuessa hänen kasvoilleen, hän ei halunnut äänestää ketään heimostaan ulos, hän piti kaikista omassa heimossaan.
”Kalabaw, onneksi olkoon koskemattomuudesta ja palkinnosta. Kalastussetti toimitetaan leiriinne, jonne voitte itsekin palata”, Valerian ojensi koskemattomuuspatsaan Queenielle lähettäen ensimmäisen heimon leiriinsä. Miehen katse siirtyi seuraavan heimon puoleen.
”Tandang, onneksi olkoon koskemattomuudesta ja palkinnosta. Vieheet ja siimat odottavat teitä leirissä, voitte palata sinne”, Wilson vastaanotti koskemattomuuspatsaan lähtien oman heimonsa kanssa leirilleen, jossa he saisivat jälleen yhden vapaaillan.
”Matsing, teille minulla ei ole mitään. Me näemme illalla heimoneuvostossa, jossa yksi teistä äänestetään toisena kilpailija ulos Selviytyjistä. Voitte palata leiriin”, Valerian lähetti päätään pudistelevan, jo toisen haasteen hävinneen heimon leiriinsä taktikoimaan illan äänestystä pitääkseen itsensä turvassa.

Kalabaw saapui leiriinsä iloisena ja voitonriemuisena – toinen peräkkäinen koskemattomuuskilpailu ja sijoituksen parantaminen. Ensimmäisessä haasteessa he olivat olleet toisia ja vain täpärästi välttäneet heimoneuvoston. Tällä kertaa sitä pystyi jo kutsumaan murskavoitoksi Oliverin mielestä eikä mikään tuntunut paremmalta kuin tietää olevansa voitokkaassa heimossa. Ainut miinuspuoli jatkuvassa voittamisessa oli se, ettei päässyt pudottamaan uhkia ulos kilpailusta. Vaikkei Oliver edes tiennyt, kuka tässä heimossa oli häntä suurempi uhka.
Leirissä heitä odotti kaksi puista veteen upotettavaa ansaa, alkeelliset onget, vieheitä ja siimaa ja fileeraukseen soveltuva veitsi, joka tekisi kaikesta helpompaa unohtamatta verkkoa, jolla pyydystää kaloja.
”Me saadaan proteiinia!” Queenie hihkaisi tyytyväisenä palkinnon nähdessään. Nainen asetti koskemattomuuspatsaan paikoilleen majan eteen.
”Pitäskö heti lähtee kalaan? Saatais aika hyvä safka illaks”, Oliver totesi luoden merkittävän katseen Queenien ja Norwoodin puoleen. Mies oli valinnut keitä hän ei ainakaan halunnut pudotusuhan alle – luotettavia kaikkien kavereita, jotka toisivat hänelle itselleen elintärkeää informaatiota, niin kuin hänelle oli opetettu viime kaudella Agathan ja Luihuisten toimesta – tieto on valtaa ja valta pitää osata käyttää oikein. Peggyä hän ei ottaisi liittoumaansa mutta nainen olisi varasuunnitelma, jos jokin menisi pieleen. Ensimmäisenä voisi lähteä Kai, joka tuntui olevan kaikkien suosiossa myös haasteissa tai July, joka muistutti jollakin oudolla tavalla Scarlettia, joka oli pilannut Oliverin pelin eikä Oliver ottaisi riskiä ja pitäisi heimossaan räjähdysaltista ihmistä.
”Joo, mennään”, Queenie nyökkäsi iloisesti.
”Norwood tuutko kaveriks? Sun taidoista vois olla apua”, Oliver liehitteli Norwoodia mukaan kalastusporukkaan.
”Joo, mikä ettei”, mies vastasi myhäillen ja Oliver, Queenie ja Norwood poimivat kalastustarvikkeita mukaansa jättäen leiriin kolmen hengen porukan pitämään tulta yllä.

Peggyn katse siirtyi poistuvasta kolmikosta Julyyn, joka oli onnensa kukkuloilla voiton johdosta.
”Se oli hieno voitto ja kaikki teki osansa. Mut pidättekö te Norwoodia heimon heikoimpana?” Peggy tiesi itse vastauksensa ja se oli myöntävä – Norwood oli heimon heikoin tällä hetkellä ja mikäli he päätyisivät heimoneuvostoon, Peggy oli valmis kirjoittamaan Norwoodin nimen pergamentille. Norwoodin putoaminen ei edes pilaisi naisen asemaa heimossa toisin kuin Julyn putoaminen, jonka Peggy oli ottanut siipiensä suojaan.
”Mä en osaa vielä sanoa. Norwood on tosi arvokas leirissä. Haasteissa on paha sanoa, kun niitä on ollut vasta kaksi”, Kai perusteli omaa näkemystään tilanteesta. Norwood teki päivittäin paljon asioita leirissä – rakensi ja kehitti heidän majaansa, keräsi polttopuita, keitti riisiä ja nyt osallistui kalastamiseen. Norwood oli leppoisa, eräänlainen isähahmo nuorempien keskuudessa. Norwood ei olisi Kain ensimmäinen valinta tiputettavaksi, mutta hän aikoi mennä ensimmäisen äänestyksen enemmistön mukana. Kain ensimmäinen valinta olisi July, joka oli jäänyt hänelle kaikista etäisimmäksi ja tuntemattomaksi jääräpääksi.
”Oliver ekana, ei nää vanhat lähe täältä muuten kulumallakaan. Kuten se nähtiin Älyssä niin ei ne älyy ees pudottaa Agathaa sieltä vaan antaa sen naisen pyörittää koko showta”, July totesi mielipiteensä suoraan. Hän ei aikonut kainostella asiaa, ettei hän pitänyt Oliverista ja July tiesi Peggyn tietävän hänen mielipiteensä.
”Mä en oo ihan varma et onko Agathasta pyörittämään koko heimoa. Varmasti hän on lähtenyt mukaan naisten liittoumaan. Ja naisten liittouma on varma, jos Shawn putoaa tänään. Silloin voidaan alkaa miettimään, että kuka sitä liittoumaa pyörittää”, Peggy analysoi. Peggy ei halunnut lyödä lukkoon asioita toisista heimoista, joita hän ei tiennyt varmaksi. Nainen odotti jo heimojen sekoittumista, jotta hän voisi saada tiedonjyväisiä ja koota niistä palapelin yhteen. Peggy halusi jo todellisen pelin alkavan ja lopettaa rauhallisen, seesteisen leirielämän loppuvan.
”Usko mitä haluut. Mut nyt ootetaan kalaa ja sit juhlitaan meiän voittoo”, July ei jaksanut välittää eriävistä mielipiteistä vaan halusi pitää hyvän mielen yllä ja kaikista eniten hän odotti saavansa kunnon ruokaa.

Norwood, Queenie ja Oliver saapuivat kivikkoiselle ranta-alueelle, vähän matkan päähän omasta leiristään. He eivät olleet puhuneet matkalla juuri mitään, sivuuttaneet kalastusta ja sitä, kuinka verkko ja ansat tulisi asettaa veteen kalojen saamiseksi.
”Ansat tähän kivikkoisempaan maastoon ja verkko tuonne”, Norwood puheli rauhallisesti. Miehellä ei ollut aikomuskaan aloittaa taktikointia, hän ei nähnyt sitä vielä ajankohtaisena, sillä tilanteet muuttuivat päivittäin. Eri asia, jos joku olisi häneen itse yhteydessä mutta nyt Norwood keskittyi selviämään leirissä ja pitämään olot mahdollisimman hyvänä. Norwood piti omaa asemaansa hyvänä kuuluessaan ruoantuojiin ja leirin rakentajana. Hän halusi parantaa jatkuvasti leiriolosuhteita luodakseen kotoisamman paikan heille.
”Joo, ruvetaan hommiin”, Oliver totesi lyhyesti astuessaan lämpimään veteen ensimmäisen puisen ansan kanssa. Queenie nosti Norwoodin kanssa kalastusverkon lähtien kahlaamaan lämpimään veteen.
”Mä oon vähän kelannut. Me kolme tullaan aika hyvin juttuun, niin liittouma vois olla hyvä. Tilanne ois kolme kolme nyt heimon sisällä mut mä en usko et noilla kolmella ois liittoumaa eli meillä ois valtaliittouma tässä heimossa”, Oliver aloitti peittelemättä omia suunnitelmiaan. Hän itse piti molemmista osapuolista ja luotti heihin. Ensivaikutelma niin Queenista kuin Norwoodista oli ollut hyvä eikä se hyvä ensivaikutelma ollut muuttunut kuluneiden haasteiden aikana. Molemmat heistä olivat osoittaneet olevansa joukkuepelaajia ja sen parempi Oliverille, sillä vahvat yksilöpelaajat olisivat hänelle uhka eivätkä laumaeläimet.
”Hei joo! Täähän on hyvä idea, vai mitä Queenie?” Norwood ei aikonut olla liittoumansa johtaja ja oli hyvä, että joku muu otti liittouman esille ja halusi luoda liittouman nimenomaan hänen kanssaan. Queenieen Norwood ei pystynyt täysin luottamaan, nainen oli omalla tavallaan petollinen mutta Oliveriin Norwoodin pystyi luottamaan ja halusi luottaa. Queenien katse nousi veteen asetetusta verkosta Norwoodin kautta Oliveriin. Queenie oli jo liittoumassa Kain ja Peggyn kanssa, joten jos hän lähtisi Oliverin ja Norwoodin liittoumaan, hän joutuisi pettämään jonkun omasta heimostaan, ellei kohteena olisi July. Kaksi liittoumaa oli vaarallinen peliliike, mutta liittoumasta kieltäytyminen kertoisi hänellä olevan jo toinen liittouma. Hän voisi suostua liittoumaan ja miettiä päivien saatossa, kumpaan liittoumaan halusi kuulua. Se ei ollut tämän hetken valinta mutta asetti hänet itsensä valta-asemaan ja tärkeimmäksi pelaajaksi omassa heimossaan, sillä hänen äänensä ratkaisisi tulevissa äänestyksissä.
”Joo, se kuulostaa hyvältä. Antaa vähän turvaa itelle, kun on joku johon luottaa”, Queenie vastasi luoden kasvoilleen hymyn. Niin kauan kun muut eivät tienneet hänen pelaavan kahteen eri pussiin, hän ei itse olisi uhattuna. Jos jollekin selviäisi hänen kieroilunsa, hän olisi vaarassa pudota. Queenie uskoi tietävänsä, mitä teki tällä hetkellä ja päättäisi äänestyksen tullessa, kumman liittouman mukana hän olisi. Toistaiseksi hän turvasi vain selustaansa.
”Noni, se on sitten sovittu. Katellaan lähempänä, et kenet me pudotetaan ekana”, Oliver ei aikonut puhua omista äänestyssuunnitelmistaan. Hän halusi Kain pois Kain ollessa vahva kilpailija henkisesti ja fyysisesti ja uhka yhdistymisessä mutta heimo oli pidettävä vahvana, joten täytyi miettiä joko Julyn tai Peggyn pudottamista ennen Kaita, riippuen toki milloin heitä odotti ensimmäinen heimoneuvosto.
”Palataan leiriin, tullaan tarkastamaan verkot ja ansat muutaman tunnin kuluttua”, Norwood hieraisi partaansa. He olivat asettaneet kaksi puista ansaa rantakivikkoon ja verkon hieman syvemmälle.

Keltainen lippu liehui tuulessa Kauneuden saapuessa omaan heimoonsa, jossa heitä odotti pieni kori, joka sisälsi vieheitä ja siimaa kalastusta varten. Wilson kantoi koskemattomuuspatsasta korkealla päänsä päällä asettaen sen paikalleen nuotion ääreen.
”Tervetuloa kotiin patsas, kukaan meistä ei lähe kotiin, me ollaan voitokas tiimi, jonka kaikki aliarvioi!” Wilson tuuletti iloisesti ja avoimesti. Hän aikoi näyttää onnensa voitosta ja siitä, että oli itse turvassa. Ikävin asia voittamisessa oli se, ettei päässyt testaamaan heimolaistensa luottamusta ja juonittelutaitoja kunnolla. Heimoneuvosto oli paikka, jossa mitattiin, kuka oli kovin kilpailija, kuka pelasi ja kuka ei ja kehen voisi luottaa. Mutta voittamalla jatkuvasti kaikki tuudittuisivat turvan tunteeseen ja unohtaisivat juonitella. Ei sekään huono ollut, se ei vain antanut Wilsonille mahdollisuutta juonitella ja toteuttaa itseään. Hänen piti esittää kilttiä miestä heimon voittaessa.
”Oot oikeessa, hyvä tunne voittaa. Ja se, että meidät aliarvioitiin ensimmäisenä päivänä”, River ei ollut unohtanut niitä mittailevia katseita heidän seisoessa omissa ryhmissään ja muiden kertoessa Kauneuden olevan heimo, joka häviäisi ensimmäiset haasteet. Mutta heidän heimonsa oli osoittanut väitteet vääräksi ja Äly oli ottanut kahden heimon tappioputken itselleen. Tappioputken, jonka kaikki uskoivat kuuluvan Kauneudelle.
”Jatketaan vaan samaa rataa ja tsempataan toisiimme. Hyvä tästä tulee”, Linda osoitti katseensa Dinahiin, joka ei ollut juuri puhunut kenellekään mitään jääden tuntemattomaksi kilpailijaksi. Dinah ei ollut haasteen aikana päästänyt sanaakaan suustaan ja pysynyt hyvin ilmeettömänä jopa heidän voittaessa haaste. Dinah tulisi olemaan pidemmän päälle vaarallinen pelaaja, ellei naista pudottaisi kilpailusta riittävän aikaisin.
”Mä lähen kalastamaan, saa tulla kaveriks”, River ilmoitti luoden merkittävän katseen Dinahin ja Dvalinnin suuntaan. Nainen nosti korin vieheitä ja siimaa sekä nappasi kepin mukaansa. Vaaleanpunaiset hiukset heilahtivat naisen suunnatessa rannassa olevalle kivikkoisemmalle alueelle kalastamaan. Dvalinn hypähti nopeasti ylös rientäen Riverin perään.
”Näinköhän ne saa kalaa, kun Dvalinn huutaa vieressä”, Linda naurahti lähinnä itsekseen.
”Kalat nauttii rauhasta, niin horoskoopit kuin veden elävät. Leirissä rauha”, Phobos runoili muille asettuen punomaan palmun lehtiä saadakseen majan katosta paksumman ja enemmän suojaavan sateelta ja tuulelta.

River asteli ensimmäisenä Dvalinnin juostessa hänet kiinni. River tuhahti pienesti tietäen, että miehen ollessa läsnä ei kalaa tulisi ruoaksi. River istuutui kalliokielekkeelle onkikeppinsä kanssa. Nainen alkoi kierittämään siimaa kiinni keppiin tehdäkseen alkeellisen ongen heimolleen. Dvalinn hypähti kalliokielekkeelle naisen seuraan.
”No, mitä sä kattelit siellä sillee oliks sulla jotai asiaa tai jotain?” Dvalinn hymähti tyytyväisenä kallistaen päätään puolelta toiselle. Riverin katse kulkeutui Dvalinnin ohitse leirin suuntaan.
”Joo, siitä liittoumasta. Mä, sä Ja Dinah oltais liittoumassa ja toimittas yhteen. Onko joku, kenet haluisit pois?” River kysyi. Naisen katse oli palannut onkivapaansa, jota hän rakensi parhaan taitonsa mukaan.
”Jaa kenet pois? No tota varmaan Phobos. Se on ihan outo. Dinahin sanoisin muuten mut jos se on meiän liittoumassa ni eihän sitä voi ”, Dvalinn naurahti itsekseen Riverin nyökkäillessä.
”Kantsii varoo sanojas, Dinah on tossa”, River nyökkäsi päätään rannan tuntumaan. Dinah asteli lähemmäs kalastuspaikkaa omassa täydessä hiljaisuudessaan.
”Wilson eka ja Wilsonin jälkeen Phobos”, Dinah töksäytti suoraan kulmat kurtussa. Naisen harmaat silmät katsoivat tiukasti vuoroin Riveriä ja vuoroin Dvalinnia.
”Joo. Mulla ja Dinahilla oli puhetta, että Wilson putoais ensimmäisenä. Onhan se sulle okei?” River huokaisi pienesti. Hän oli joutunut kahden vaikean henkilön kanssa samaan liittoumaan mutta River uskoi liittouman olevan se oikea hänelle itselleen. Ja aina liittoumasta voisi lähteä, jos se ei tuntunut hyvältä.
”Okei joo. Mennään sillä sitten. Ihan mahtavaa, et meillä on liittouma”, Dvalinn hihkui. Dvalinn oli valmis pudottamaan Wilsonin, kaikki pitivät heitä varmasti jonain parivaljakkona, kun he juttelivat ja nauroivat leirissä mutta he olivat ainoat miehet ja Dvalinn kaipasi vertaistaan. Mutta eivät he olleet liittoumassa ja pudottamalla Wilsonin Dvalinn todistaisi sen kaikille muille.
”Se on sovittu”, River totesi lyhyesti. Nainen suoristautui seisomaan kiinnitettyään vieheen onkeen ja heitti vieheen kohden merta. Dinah asettautui istumaan rantakalliolle silmäillen omia liittolaisiaan ja ajoittain leirin suuntaan. Dinah ei aikonut pitää liittoumaansa Dvalinnin kanssa vaan pudottaa Dvalinnin heti tilaisuuden tullen. Hänelle itselleen oli vielä epävarmaa, että olisiko Phobos vai Dvalinn putoajana Wilsonin jälkeen mutta se oli varmaa, että Wilson putoaisi ensimmäisenä.

”Olipa hyvää. Tätä vois syyä useemminkin”, Dvalinn lipaisi huuliaan. He olivat juuri paistaneet heidän kalastamansa kaksi pientä kalaa. Lihaa ei ollut riittänyt paljon mutta vähän jokaiselle.
”No ei muuta kun takas kalaan”, Wilson virnuili Dvalinnin puoleen. Wilson ja Dvalinn eivät olleet sopineet mitään liittoumasta mutta Wilson luotti Dvalinniin ja halusi pitää miehen lähellään. Muita liittolaisia Wilson ei ollut miettinyt eikä hän aikonut puhua liittoumista ensimmäisenä. Kukaan heimossa ei ollut ottanut liittoumia puheeksi kenenkään kanssa, joten hänenkään ei vielä tarvinnut. Hän ei aikonut ottaa kohdetta selkäänsä sen takia, että hän pelasi liian kovaa. Massan mukana oli toistaiseksi hyvä mennä, sillä totuus oli se, että hän voittaisi kaikki aivan helposti.
”No mennään!” Dvalinn hihkaisi napaten ongen käteensä ja pinkaisi rantaa kohden pikkulapsen tavoin Wilson kannoillaan.
”No nää kaks ei tuu mitään samaan”, Linda tuhahti. River nyökkäili Lindan sanoille. Tässä kävisi vielä niin, että he aliarvioisivat miehet aivan kuten muut olivat aliarvioineet heidän heimonsa. River ei halunnut tulla vedätetyksi ja miehillä oli mahdollisuus siihen, he tarvitsisivat vain joko Phoboksen tai Lindan puolelleen ja joku naisista putoaisi pelistä Wilsonin sijaan. Mutta River halusi luottaa Dvalinniin ja miehen harkintakykyyn. Hän toivoi, ettei Wilson kyennyt ylipuhumaan ketään puolelleen.
”Punotaan, punotaan, katto meille punotaan”, Phoboksen hyräily keskeytti Riverin ajatukset. Naisen katse kääntyi vaaleanpunaiseen pukeutuneen Phoboksen puoleen, joka istui maassa punomassa edelleen palmunlehdistä katon vahvistusta heille. Oli harvinaista, ettei Dinah oleskellut Phoboksen lähettyvillä vaan Dinah pysytteli tiiviisti Riverin lähettyvillä. River loi silmäyksen Dinahiin ja nosti katseensa Lindaan.
”Tarviiko meiän hakee vettä? Onks pullot vielä täynnä?” River yritti karistaa Dinahin viereltään pitääkseen heidän liittoumansa enemmän salassa ja toivoi Dinahin palaavan Phoboksen seuraan. Mutta jokin oli muuttunut Dinahin ja Phoboksen välillä, kun kaksikko ei enää puhunut keskenään eivätkä he oleskelleet lähekkäin.
”Joo, haetaan vaan niin ei sitten tarvii illalla enää”, Linda sanoi. River nyökkäsi poimien juomaleilit käsiinsä ja lähtien Lindan vanavedessä kohden viidakko. River käänsi katseensa Dinahiin pudistaen päätään naiselle merkitsevästi – ei seuraisi.

Äly saapui heimoonsa alla päin. Heillä oli takana kahden haasteen tappioputki eikä tuluksia, joilla sytyttää tuli. Shawn oli selkeästi närkästynyt tappioihin, vaikka mies yritti säilyttää tyynen asenteensa. Agatha pyyhki kyyneleitä silmäkulmistaan väsyneenä ja pettyneenä, hänellä oli kylmä ja nälkä eikä tämä kausi muistuttanut millään tavalla viime kautta. Tämä kausi oli monella tapaa haastavampi. Erin pudisteli päätään potkien hiekkaa kengänkärjillään tuskastuneena häviöön. Ophelia hymyili sievästi yrittäen kannustaa muuta joukkuetta – voitto tulisi vielä. Gala pysyi kylmän viileänä eikä reagoinut muiden kilpailijoiden tekemisiin juuri. Shawn ja Gala lähtivät hiljaisuuden vallitessa juomapullojen kanssa kaivoa kohden jättäen loput kolme naista heimoon yrittämään tulen sytyttämistä.
”Mä sanoisin, että Gala on tän heimon heikoin lenkki. Hän ei ole kummassakaan haasteessa pärjännyt”, Ophelia aloitti taktikoinnin Erinin ja Agathan kanssa. Ophelia ei vielä tiennyt, pudottaisiko hän Galan Erinin ja Agathan kanssa vai rikkoisiko hän vihdoin voimaparin Ophelian ja Galan kanssa. Hänen piti vain päättää, kummista hän piti enemmän. Erin kohotti päätään palamattomasta nuotiosta ja Agathan tärisevistä käsistä Opheliaan.
”Gala? Miksei Shawn ja pidetä naisten liittouma?” Erin heitti vastapalloa Ophelialle, joka nosti leukaansa hivenen.
”Jos me ei haluta enää heimoneuvostoon, me ei voida pudottaa Shawnia. Gala on heikoin tässä heimossa”, Ophelia halusi horjuttaa Erinin ja Agathan asemaa päättäjinä ja tehdä tilanteesta heille vaikeamman ja pakottaa heidät äänestämään jotakuta muuta kuin ketä he haluaisivat.
”Mitä mieltä oot Agatha?” Erinin katse laskeutui uudestaan Agathan puoleen, jonka katse kohosi lopulta nuotiosta.
”No… Jos me ei haluta hävitä, niin ei me voida pudottaa Shawnia. Vielä on liian aikaista miettiä yhdistymistä”, Agatha vastasi alahuultaan purren. Hän nyökkäsi ymmärtäväisesti molempien suuntaan katseen laskeutuessa takaisin keppeihin, joilla hän yritti saada tulta syttymään.
”Onko se siis sovittu? Me kolme pidetään yhtä”, Ophelia hymyili vienosti hieroen mielessään jo käsiään yhteen. Erin ja Agatha tulisi erottaa keinolla millä hyvänsä ja jos he olisivat eri mieltä putoajasta, heidät olisi myöhemmin helppo asettaa toisiaan vastaan.
”Sanotaan Galalle, että se on Shawn niin hän ei epäile”, Erin totesi. Hän ei halunnut oman nimensä nousevan jälleen esiin eikä hän luottanut Shawniin yhtään viime äänestyksen jälkeen.
”Joo, mä voin mennä juttelemaan Galalle”, Ophelia suoristautui seisomaan nuotion ääreltä kadoten pian Erinin ja Agathan näköpiiristä.
”Sä haluut oikeesti pudottaa Galan Shawnin sijasta?” Erin kysyi ääni tiukkana ja katse porautuneena Agathan suuntaan. Agatha nyökkäsi lyhyesti.
”Se on tässä vaiheessa järkevintä. Voin jutella vielä Shawnin kanssa, että mitä hän on mieltä”, Agatha pureskeli alahuultaan. Hänen laukussaan painoi salaisuus – koskemattomuusamuletti, joka suojaisi heitä tiukan tilanteen tullen. Erin tuhahti pienesti tyytyen nyökkäämään vastaukseksi Agathalle.

Shawn ja Gala vilkaisivat olkansa ylitse varmistaakseen heidän olevan kahdestaan matkalla kaivolle. Shawn loi silmäyksen Galaan, joka kantoi juomaleilejä käsissään.
”Mitä oot miettinyt tän heimon ja illan suhteen?” Shawn avasi keskustelun. Mies tiesi olevansa ahtaalla, hänen oli keksittävä jotakin nopeasti jatkaakseen pelissä. Hän ei halunnut joutua putoajien joukkoon. Gala mittaili Shawnia takaisin arvioivasti.
”Ophelia on kovasti puhunut voimaparista ja väittää Agathan ja Erinin olevan voimapari. Mä mietin, että heimon mahdollista valta-asemaa voisi horjuttaa sillä, että me kaks luotaisiin liittouma. Tehtäisiin yhdessä päätökset putoajien suhteen”, Gala avasi omaa näkemystään. Gala piti Shawnin rauhallisesta asenteesta ja piti miestä heimon tärkeimpänä kilpailijana. Ja mikäli liittouma ei toimisi, jäisi naisille siitä huolimatta ylivoima ja Shawn olisi helppo pudottaa missä vaiheessa tahansa. Mutta tällä hetkellä Shawn oli Galalle paras mahdollisuus edetä pelissä.
”Tuo kuulostaa järkevältä. Mitä oot miettinyt putoajaks? Eriniä vai Agathaa?” Shawn nyökkäsi lyhyesti. Hänelle sopi liittouma, se vahvisti hänen omaa asemaansa pelissä ja heimossa, vaikka Agatha oli hänelle palveluksen velkaa edelleen edeltävän heimoneuvoston vuoksi.  Gala nosti sormensa huulilleen kuullessaan takaa askeleet ja Ophelian saapuessa heidän seurakseen kaivolle hymyilevänä persoonana
”Kaikki okei, mä voin sanoo suoraan, että mä haluun pudottaa Erinin. Erin ei luota muhun yhtään ja musta tuntuu, että nainen myrkyttää tän heimon ilmapiiriä tällä hetkellä. Ja Erin ei oo haasteissa kovinkaan vahva”, Shawn perusteli omaa ääntään, jonka hän aikoi antaa tulevassa heimoneuvostossa. Erin olisi pitänyt pudottaa jo edeltävässä heimoneuvostossa ja siinä Shawn oli tehnyt virhearvion suojellessaan Eriniä Dominicin sijasta. Mutta nyt oli aika korjata se virhe ja heidän äänensä riittäisivät pudotukseen.
”Mä oon ihan täysin samaa mieltä. Vaikka haluisin ennemmin pudottaa Agathan niin Erin käy, kun valtapari hajoaa”, Ophelia myhäili enemmän kuin tyytyväisenä kuulemalleen. Hän oli nyt kahden liittouman välissä ja hänen äänensä ratkaisisi tulevan äänestyksen ja se tuntui hyvältä olla päättävänä osapuolena. Se oli sitä valtaa, jota Ophelia rakasti.
”Selvä, pidetään heimo vahvana”, Gala nyökkäsi pienesti. Hän ottaisi ohjat omiin käsiinsä myöhemmin. Erinin pudottaminen edisti häntä itseään lähemmäs omaa määränpäätään heikentämällä Agathan asemaa heimossa. Gala kuului tällä hetkellä valtaliittoumaan ja hänellä oli aika vaihtoehtona kääntää Shawnille selkänsä ja palata naisten liittoumaan pudottamaan Shawn.

Agatha veti Shawnin sivuun leiristä jättäen naiset keskenään palamattoman nuotion ääreen. Shawn katsoi kysyvästi Agathaa, joka pureskeli alahuultaan kuten naisella oli tapana.
”Mä luotan suhun, sä tiiät sen. Sä pelastit Erinin viime heimoneuvostossa, joten ketä sä aattelit äänestää?” Agatha takerteli sanoissaan, hän pelkäsi jonkun naisista olevan edelleen Erinin perässä tai haluavan pudottaa hänet. Agatha ei pitänyt epävarmuuden tunteesta, joka nosti päätään hänessä itsessään.
”Ophelia haluu pudottaa Erinin”, Shawn tokaisi suoraan. Hän aikoi rikkoa naisten välit entisestään pitääkseen oman asemansa parempana heimossa. Se ei ollut valhe, mutta ei täysin tottakaan, sillä Shawn halusi myös pudottaa Erinin. Agatha nyökkäsi alahuultaan purren.
”Sitten meidän pitää varmaan pudottaa Ophelia.. Hän taisi viimeksi äänestää myös Eriniä. Kiitos Shawn”, Agatha mutisi. Hän oli ollut jo valmis lähtemään Ophelian mukaan pudottamaan Galaa, mutta Ophelia huijasi häntä ja Eriniä, jotta he eivät epäilisi mitään. Ja nyt Agathan oli toimittava. Hän ei ollut varma voisiko hän tällä kertaa luottaa Shawnin pelastavan Erin, mutta hänen oli yritettävä. Aikaa heimoneuvostoon ei ollut paljoa ja Agathan tuli vielä saada Erinille tieto siitä, että Ophelia oli lähdössä kotiin. Agatha lähti mitään sanomatta leiriin Erinin suuntaan. Shawn katseli Agathan perään nyökytellen tyytyväisenä. Yleinen kaaos oli syntymässä leiriin ja heimoneuvostoon mutta Shawn ei kokenut omaa oloaan uhatuksi. Naiset repisivät toisensa kappaleiksi eivätkä he tulisi luottamaan toisiinsa. Ja Erin putoaisi tänään ja Agatha olisi sen jälkeen Shawnin kanssa liittoumassa ja Shawn voisi valita, kenet pudottaisi seuraavana.

”Agatha, mikä on?” Erin kysyi hämmentyneenä Agathan hengittäessä raskaammin ja pureskellen alahuultaan. Vaaleahiuksisen naisen katse harhaili leirin ja Erinin välillä.
”Meillä ei oo paljon aikaa ja mä toivon sun luottavan muhun. Ophelia huijaa meitä, hän haluu pudottaa sut. Lupaatko äänestää Opheliaa tänään? Se on ainut keino pitää sut turvassa”, Agatha selitti nopeasti ääni väristen. Erin loi katseen Ophelian suuntaan.
”Ophelia on se käärme eikä Shawn. Ophelia äänesti mua siis jo viimeks. Okei Agatha, mä luotan suhun ja sä tiiät sen. Mä lupaan, et mä en kirjota sun nimee tän pelin aikana kertaakaan”, Erin sanoi halaten ystäväänsä. Hän ei tiennyt voisiko pitää lupauksensa mutta jos se lohduttaisi Agathaa, hän voisi tehdä kyseisen lupauksen.
”Mäkään en äänestä sua ulos tästä pelistä, mä lupaan. Ja mä lupaan tehdä kaikkeni, jotta sä pysyt tässä pelissä”, Agatha uskoi pystyvänsä pitämään lupauksensa, hän ei ollut viime kaudellakaan kirjoittanut Johnin nimeä pergamenttiin kertaakaan. Ja Erin olisi tällä kaudella hänen aisaparinsa ja luottokaverinsa. Agatha ei ollut varma, tajuaisiko Shawn äänestää Opheliaa tänään ja voisi olla, että Agathan pitäisi käyttää koskemattomuusamulettinsa pelastaakseen Erininsä. Ratkaisun Agatha tekisi vasta heimoneuvostossa sen perusteella, mitä siellä puhuttiin. Mutta Agathaa pelotti, ei oman pelinsä puolesta vaan hyvän ystävänsä puolesta.
”Me taietaan oikeesti olla se voimapari”, Erin hymähti. Tuntui hyvältä olla vallassa mutta ikävältä olla jatkuvasti kohteena. Mikseivät muut voineet ottaa Agathaa kohteekseen, olihan nainen edeltävän kauden kilpailija ja häntä paljon suurempi uhka. Erin aikoi mennä Agathan kanssa mahdollisimman pitkälle silläkin uhalla, että Agatha oli edeltävän kauden kilpailija, mutta ei kukaan halunnut antaa sellaiselle kilpailijalle voittoa.

Valerian seisoi kädet osittain farkkujen taskussa seisoessaan heimoneuvostossa puisen pölkyn edessä. Hän katseli palavaa suurta nuotiota ja viittä tyhjää puista pyöreää jakkaraa. Viiden soihdun jono saapui heimoneuvostoon hiljaisuuden vallitessa. Kilpailijat asettivat soihdut jakkaroiden taakse asettuen istumaan kahteen riviin asetetuille penkeille katse odottavana kauden juontajassa. Valerianin katse siirtyi nuotiosta Matsingin heimoon.
”Tervetuloa heimoneuvostoon Matsing. Jo toista kertaa peräkkäin”, Valerian sanoi ääneen sen, minkä kaikki jo tiesivät. He olivat tappioputkessa, he jatkoivat häviämistä ja pian heitä olisi vain neljä jäljellä.
”Puhutaan ensin heimo-olosuhteista. Viime kerralla puhuimme siitä, ettei tulta ole. Joko on tulta ja riisejä keitetty Shawn?” Valerian osoitti ensimmäisen kysymyksen heimon ainoalle miehelle, joka pudisti päätään.
”On se raskasta elää pelkällä kookospähkinällä ja vedellä. Alkaa tulla jo yli tää ruokavalio. Ei tulta, ei riisiä, ei ruokaa eikä energiaa”, Shawn kohautti olkiaan mutristaen huuliaan samalla. Heimon naiset nyökkäilivät ymmärtäväisesti ja kompatakseen Shawnin sanoja.
”Agatha, kerro tämän kauden eroista viime kauteen verrattuna”, Agatha puri alahuultaan esille noustessa jälleen asia, että hän oli pelannut jo aikaisemmin tätä kautta.
”Nälän tunteeseen tottuu, mutta kun ei saa mitään syömistä, se on paljon rankempaa. Viime kauden aloitus oli itselleni huomattavasti helpompi, kun voitimme heimona palkintoja ja heimoneuvostoon päädyin vasta, kun heimot oli sekoitettu. Tämän hetken leiriolosuhteita voi verrata viime kauden karkotussaareen, missä ei ollut mitään”, Agatha ei kaivannut karkotussaarta ja siellä ollut jatkuvaa yksinäisyyden tunnetta. Tämä kausi oli siinä suhteessa helpompi, että yksin ei tarvinnut jäädä ja seuraa oli saatavilla, jos seuran vain ottaisi vastaan. Mutta ruoan ja tulen puute oli verrattavissa karkotussaareen, missä tulta ei ollut tarjolla. Tuli piti saada itse syttymään eikä tulen sytyttäminen ollut helppoa.
”Puhutaan tämän päivän haasteesta. Gala ja Ophelia, te olitte ratkomassa palapeliä”, Valerian siirsi puheen koskemattomuushaasteeseen ja karvaaseen tappioon.
”Se oli heimon yhteinen päätös valita meidät kaksi siihen tehtävään. Ensimmäisessä haasteessa Agatha ja Erin eivät olleet onnistuneet älytehtävässä, joten halusimme kokeilla jotain uutta. Shawnia kaivattiin uimaan. Kaikki me varmaan tiedämme, että hän on tällä hetkellä heimon vahvin kilpailija”, Ophelia puhui rauhallisesti luoden ystävällisen hymyn Shawnin suuntaan, joka vaatimattomasti tyytyi vain nyökkäämään saamilleen kehuille.
”Kuka on Ophelia puolestaan heimon heikoin kilpailija?”
”No jos katsoo miten haasteissa on mennyt niin sanoisin Galan ja Erinin olevan heikoimpia”, Ophelia vastasi siihen sen mukaan, mitä oli puhunut heimoissa antaen olettaa, että oli molemmissa liittoumissa mukana. Gala loi pitkän silmäyksen Ophelian takaraivoon. Hän ei yllättynyt, sillä ikänsä puolesta häntä saatettiin pitää heikkona.
”Erin, oliko Dominicin pudottaminen viime heimoneuvostossa oikea ratkaisu?” Valerian antoi puheenvuoron Erinille, joka nyökkäsi välittömästi.
”Oli. Heimon ilmapiiri on rauhoittunut ja no, ei ollut meidän haaste. Mä en oo fyysisin pelaaja ja oisin ennemmin ollut ratkomassa palapeliä”, Erin yritti puolustaa itseään Ophelian sanojen jälkeen – hän ei pitänyt itseään heikoimpana kilpailijana tällä hetkellä mutta ei myöskään vahvimpana.
”Gala, millä perusteella äänestät tänään?” Valerian siirsi keskustelua hiljakseen illan äänestystä kohden.
”Liittouman päätöksen perusteella ja sen perusteella, että heimo pysyy vahvana”, Gala vastasi lyhyesti paljastamatta sen enempää.
”Eli jos sä et aio äänestää itteäs, äänestät mua?” Erin töksäytti sanat huuliltaan. Gala loi silmäyksen Eriniin.
”Mä en oo sanonut, että sä oot heimon heikoin kilpailija. Se oli Ophelia, joka niin sanoi. Jokaisella tässä heimossa on vahvuutensa ja heikkoutensa. Shawn on fyysinen kilpailija, Agatha on osoittanut olevansa älykäs, Ophelia on sosiaalinen ja Erin on meidän kookospähkinöiden kerääjä”, Gala joutui miettimään miten hän kehuisi Eriniä, sillä hän ei nähnyt Eriniä heimolle tärkeäksi kilpailijaksi. Erin pyöräytti silmiään.
”On aika äänestää. Agatha, ole hyvä”.

Agatha asteli äänestysuurnan luokse hermostuneena. Hän ei tiennyt riittäisivätkö äänet pelastamaan Erinin kotiinlähdöltä. Agathan ei tarvinnut kahdesti miettiä kirjoittaessaan Ophelian äänen pergamenttiin.
”Mä olen pahoillani, sä olet ihana ihminen mutta… Jonkun on pudottava enkä mä halua Erinin lähtevän”, Agatha huokaisi taittaessaan pergamentin uurnaan. Nainen käänsi selkänsä uurnalle lähtien kävelemään takaisin muiden kilpailijoiden luokse. Agathan istuutuessa, suoristautui Shawn seisomaan lähtien päättäväisenä äänestysuurnan suuntaan. Agathan katse seurasi Shawnia odottavaisena ja toiveikkaana. Oli mahdotonta lukea, mitä Shawnin päässä liikkui sillä hetkellä.
Shawn palasi hetken kuluttua takaisin lähettäen Galan äänestämään. Gala hymyili avatessaan tussin tupin ja kirjoittaessa pergamenttiin nimen epäröimättä. Hän oli varma valinnastaan.
”Sä olet heimon heikoin ja sä tiiät sen itsekin. Ja voimapari pitää rikkoa”, Gala totesi nimen kirjoitettuaan. Nainen taitteli pergamentin uurnaan. Hän oli vakuuttunut Ophelian ja Shawnin puheista voimaparista ja ennemmin hän pitäisi Agathan leirissä ja haasteissa. Agathan kokemuksesta oli hyötyä enemmän kuin nuoren Erinin. Tuntui pahalta pudottaa Erin, mutta Gala ei halunnut palata enää heimoneuvostoon. Gala loi katseen Shawniin ja Opheliaan nyökäten, hän oli äänestänyt kuten oli sovittu.
Erin suoristautui seisomaan lähtien äänestämään. Naisen päässä liikkui miljoonia ajatuksia – ketkä kaikki vedättivät häntä? Tuntui oudolta, että hänen pelinsä oli jälleen Agathan käsissä. Agatha oli vakuuttanut, ettei hänellä ollut hätää, mutta Erin ei vain voinut luottaa Shawniin. Mitä jos Shawn ja Agatha olivat liittoumassa ja he pelasivat Erinin pään menoksi? Palatessaan uurnalta Erin ei luonut katsetta kehenkään.
Ophelia suoristautui viimeisenä seisomaan astellen uurnalle. Hän piti kynää pitkään kädessä kirjoittamatta mitään. Erin vai Gala. Kumpi oli heimon heikoin lenkki ja kumpaan hän ei luottanut?
”Olen pahoillani mutta sinun pelisi on pelattu”, Ophelia hymyili leveästi palatessaan uurnalta takaisin omalle paikalleen.
”Käyn laskemassa äänet”, Valerian ilmoitti Ophelian istuutuessa. Mies käänsi selkänsä viidelle kilpailijalle astellen hakemaan uurnaa. Laskeutui syvä hiljaisuus. Agatha haki katsekontaktia Erinin kanssa. Mikäli Erin oli äänestänyt niin kuin he olivat sopineet, Agatha voisi pelastaa Erinin symbolillaan. Hetken kuluttua Erin nosti katsettaan Agathan suuntaan.
”Äänestitkö, niin kuin sovittiin?” Agatha liikutti huuliaan naiselle päästämättä ääntä ulos. Erin nyökkäsi lyhyesti luettuaan sanat Agathan huulilta ymmärtämättä, mihin tilanne oli johtamassa. Valerian asetti uurnan pölkylle asettaen käden uurnan päälle.

”Jos jollakulla on hallussaan koskemattomuussymboli ja haluaa käyttää sen, nyt on sen aika”, Valerian ilmoitti. Syntyi hiljaisuus katseiden liikkuessa kilpailijasta toiseen. Agatha puri alahuultaan kyyristyessään laukkunsa puoleen. Kaikkien katseet kohdistuivat Agathaan, joka nosti pienen käärön laukustaan.
”Sillä on… Sillä oli viime kaudellakin”, Ophelia supatti Galan korvaan nähtyään Agathan nostavan koskemattomuussymbolin laukustaan. Gala nyökkäsi lyhyesti mutta hän ei ollut huolissaan omasta pelistään. Ophelia hymyili tyytyväisenä – Agatha tuhlaisi symbolinsa ja Gala lähtisi kotimatkalle. Agatha asteli rauhallisena odottavan juontajan luokse ojentaen puisen kiekon Valerian käteen.
”Mä en käytä tätä itseeni. Tää on Erinille”, Agatha sanoi kääntyessä heimoaan kohden palatakseen paikalleen. Erin huokaisi helpotuksesta taputtaen viereensä istunutta Agathaa polvelle. Shawnin katse liukui Agathasta Galaan epäröivänä – kenet Agatha ja Erin haluaisivat pudottaa.
”Tämä on aito koskemattomuussymboli. Erinille annettuja ääniä ei lasketa. Eniten ääniä saaneen kilpailijan on pudottava heimoneuvostosta välittömästi. Luen äänet”, Valerian laski pelatun symbolin äänestysuurnan viereen avaten uurnan kannen ja nostaen ensimmäisen pergamentin esiin.
”Ensimmäinen ääni, Erin. Ei lasketa”, Erin huokaisi helpotuksesta Agathan tavoin – symboli ei ollut mennyt hukkaan, se oli suojannut Eriniä kuten oli ollut tarkoitus.
”Toinen ääni, Erin. Ei lasketa”, oli selvää, että kilpailija, joka saisi seuraavat äänet, lähtisi kotiin.
”Kolmas ääni, Gala. Galalla yksi ääni”, Valerian ilmoitti kääntäen ensimmäisen voimassa olevan äänen esille. Gala nyökkäsi, hänestä oli puhuttu heikoimpana kilpailijana ja ehkä sen vuoksi Agatha ja Erin halusivat pudottaa hänet ja hän ymmärsi sen.
”Neljäs ääni, Ophelia. Ophelialla sekä Galalla yksi ääni. Luetaan viimeinen ääni”, Ophelia pyöräytti silmiään katseen kohdistuessa avoimesti Agathan suuntaan. Ophelia ei suostunut lähtemään pelistä. Hän ei ollut riittävän pitkällä tässä pelissä.
”Toisena ulos äänestetty Selviytyjien Äly vastaan Voima vastaan Kauneus kaudelta on Ophelia. Tuo soihtusi”, Valerian ilmoitti käännettyään viidennen ja viimeisen pergamentin. Ophelia tuhahti nostaen nenäänsä ylöspäin.
”Te kaikki häviätte voimaparille. Ja nyt se on jo myöhäistä”, Ophelia nosti soihtunsa kulkien leuka pystyssä Valerianin eteen.
”Heimo on puhunut”, mies ilmoitti sammuttaessaan nuoren naisen soihdun ja lähettäessä hänet kotimatkalle.
”Äänestitte ulos jo toisen kilpailijan heimostanne. Toivottavasti tulukset auttavat tulen sytyttämisessä ja voitontahtonne kasvattamisessa. Onnea leirielämään”, Valeiran heitti tulukset Shawnille, joka nyökkäsi ymmärtäväisesti. Äly heimo lähti nelihenkisenä palaamaan omaan leiriinsä.

Tähdet tuikkivat pilvettömältä taivaalta valaisten neljän soihdun Matsingin leiriin. Erinin kasvoilla oli hymy, hän oli jälleen selvinnyt yhdestä heimoneuvostosta. Selviämisestä hän ei voinut kiittää itseään, sillä hänen pelinsä oli levännyt Agathan harteilla koko alun ajan ja tuntui lepäävän edelleen. Agatha oli osoittanut olevansa luottamisen arvoinen ja pelastanut hänet symbolillaan. He olivat yhdessä lähettäneet Ophelian kotiin jättäen Galan ja Shawnin ulkopuolelle. Galan ja Shawnin kasvoilla oli jokseenkin hämmentynyt ilme – ei vain käytetyn koskemattomuussymbolin vaan myös äänijakauman takia.
”Hyvin pelattu Agatha. Toivottavasti teit oikean ratkaisun”, Shawn kehui nuorta naista, joka osoitti liikkeillään vaarallisuutensa – osasi vaieta tarvittaessa ja pelasi puhtaasti omien liittolaistensa hyväksi. Jos Shawn saisi itsensä Erinin tilalle Agathan ykkösliittolaiseksi, hän olisi turvassa loppupelin ajan ja voisi koska vain uhrata Agathan. Ensimmäinen vaihe oli Erinin syrjäyttäminen ja Agathan luottamuksen voittaminen. Hän ei ollut Galan kanssa vähemmistössä vaan liittoumat olivat tasalukuiset. Jos he joutuisivat vielä kerran heimoneuvostoon, jonkun oli petettävä liittolaisensa välttääkseen tasatilanteelta äänestyksessä. Kukaan ei halunnut sitä. Vastaavasti tulisi löytää koskemattomuussymboli, mutta olisiko uusi symboli piilotettu näin pian heidän saarelleen?
”Kiitos. Toivon niin, sillä haluan pitää heimossa hyvän ilmapiirin”, Agatha vastasi alahuultaan purren. Oliko hän tehnyt oikean päätöksen? Mitä jos Erinin olisi pitänyt lähteä kotiin ja Ophelian jatkaa kilpailussa, jotta he voittaisivat haasteita? Entä jos hän oli juuri pilannut koko heimonsa kilpailun ja he kaikki putoaisivat seuraavana. Agatha ei edes halunnut ajatella miltä tuntuisi hävitä seuraava haaste ja todeta epäonnistuneensa heimonsa kanssa. Nainen huokaisi raskaasti, hän halusi uskoa itseensä ja omiin ratkaisuihinsa. Varmasti hänen veljensäkin olisi ylpeä hänestä ja kannustaisi häntä kotoa käsin, toivottavasti.
”Kauanko sinulla oli koskemattomuussymboli?” Gala avasi keskustelun uteliaisuuttaan. Kauanko Agatha oli pitänyt hallussaan yhtä kilpailun voimakkainta pelivälinettä – symbolia, joka takaisin turvan oikein pelattuna. Ja Agatha oli tehnyt sen nyt kahdesti – viime kaudella pelasti itsensä ja tällä kaudella pelasti lähimmän liittolaisensa. Ophelian puheissa oli järkeä, Ophelia oli väittänyt Agathaa ja Eriniä voimapariksi ja sitä he olivat. Jos he olisivat toimineet yhdessä jo ensimmäisessä äänestyksessä, olisi Ophelia Galan voimaparina ja he hallitsisivat peliä yhdessä. Nyt Galan oli päätettävä, luottaisiko hän puhuttuun naisten liittoumaan vai Shawnin suojelevan häntä tulevassa heimoneuvostossa.
”Löysin sen ensimmäisen heimoneuvoston jälkeen täältä saarelta. Olin herännyt muita aikaisemmin ja lähdin keräämään silloin polttopuita, jos vaikka olisimme tulen saaneet”, Agatha kohautti olkiaan – mitä enemmän hän pelasi tätä peliä, sitä vaarallisempi pelaaja hän tulisi olemaan muiden silmissä ja sitä hän ei halunnut. Hän halusi vain vajota viattoman tytön rooliin, kuten viime kaudella ja elää tunteidensa varassa, tehdä juuri niin kuin sydän sanoi.
”No, ainakin saatiin vihdoinkin tulukset. Kuus päivää ilman tulta on pitkä aika”, Shawnin tuli näyttää oma hyödyllisyytensä leirissä. Mies asettautui iltahämärässä nuotion ääreen tuluksien kanssa. Vaikka päivä oli pitkä, halusi Shawn nuotion lämmittämään heidän yötään. Aamulla he saisivat syödyksi jotakin muuta kuin kookosta ja pakattua itseään energiaa tulevaa koskemattomuushaastetta varten. Heidän nelihenkisellä heimollaan oli paljon tehtävää, jos he eivät haluaisi nähdä enää heimoneuvostoa uudestaan. Eikä saanut unohtaa omia mahdollisuuksia selvitä mahdollisesta heimoneuvostosta. Oli oltava omalle heimolleen tärkeä. Shawnin mielestä järkevintä oli yrittää rikkoa Agathan ja Erinin liittouma joko niin, että Agatha uskoisi Erinin olevan heimon heikoin ja vain haitaksi tai saada Erin näkemään Agatha uhkana omalle pelilleen. Galaa Shawn ei halunnut pudottaa, hän luotti tällä hetkellä naiseen eniten mutta oman nahkansa pelastaakseen Gala saattaisi saada hänen äänensä. Turha ja liika spekulointi ei auttanut pelissä eteenpäin ja tällä hetkellä tärkeintä oli seuraava koskemattomuushaaste. Kaikki huomio tuli asettaa muutaman päivän päähän.

Aamu valkeni pilvisenä enteillen myrskyä. Puhuri painoi aaltoja rantaan vasten ja heilutti palmupuiden lehtiä. Shawn istui edelleen tiiviisti leirinuotion äärellä, aivan kuten oli edeltävänä iltana istunut. Vaikka heillä olivat tulukset, ei eilen pimeässä ollut tuli syttynyt nuotioon. Nyt mies teki kaikkensa saadakseen tulen syttymään, jotta he voisivat keittää riisiä. Erin istui mitääntekemättömänä majassa suojassa piinaavan kovalta tuulelta. Shawn tiedosti naisen läsnäolon, mutta ei kiinnittänyt häneen enempää huomiota. Jos Eriniä ei kahden läheltä piti tilanteen jälkeen kiinnostanut osallistua leirin askareisiin, ehkä tämä peli ei vain ollut nuorta naista varten. Shawn kaipasi heimoonsa ihmisiä, jotka osallistuivat leirin askareisiin, kuten Gala ja Agatha, jotka olivat tällä hetkellä keräämässä heille ruokaa. Hän itse teki kaikkensa saadakseen tulen syttymään, vaikkakin nouseva myrskytuuli teki siitä haastavaa. Eriniä leirielämä ei tuntunut kiinnostava. Erin ei ollut Opheliaa parempi leirin yhteisissä askareissa.
”Aiotko auttaa vai katotko vaan?” Shawn heitti kommentin Erinille, joka suoristautui majassa istumaan. Erin haukotteli haroessaan mustia hiuksiaan. Hän oli väsynyt, energiat olivat vähissä ja koko touhu alkoi tuntua naurettavalta. He olivat vihdoin saaneet tulukset mutta nyt myrsky oli nousemassa eikä heillä palanut vieläkään tulta.
”Ihan ku siihen mahtuis kaks tekemään yhtään mitään”, Erin painautui välittömästi takaisin maaten. Mitä hän voisi tehdä nuotion edessä, jos Shawnilla olisivat tulukset. Hän voisi istua majassa, jossa oli tuulen suojassa tai vastaavasti poistua majasta nousevan myrskytuulen alle. Hänen energiansa olivat vähissä, hän istui ennemmin suojassa tuulelta kuin antoi itselleen lisää vilunväristyksiä.
”No voisit vaikka suojata tulta tuulelta, kun yritän saada sitä syttymään”, Shawn silmäili Erinin puoleen, joka edelleen loikoili majan suojissa. He olivat päässeet eroon yhdestä lorvijasta, ja lorvijan tilalle oli noussut toinen.
”Okei, okei”, Erin pyöräytti silmään kömpiessään vihdoin pois majasta leirinuotion ääreen. Hän ei pitänyt Shawnia johtajana, jona mies esiintyi. He olivat puhuneet heimoneuvostoissa, ettei heillä ollut johtajaa mutta ilmeisesti joidenkin tahto olla johtaja oli muita suurempi. Jos Erin olisi tiennyt, että Äly-heimossa olisi johtaja, hän olisi varmasti itse hakeutunut paikalle eikä laskenut Shawnia siihen. Shawnis johtajuus ei tiennyt hyvää hänen omalle jatkolleen kilpailussa. Shawn halusi hänestä eroon ja Erin teki kaikkensa päästäkseen itse pahimmasta uhastaan eroon. Erin hymyili istuessaan kivellä ja asettaessa käsiä tuulen eteen. Shawni ei tuntunut reagoivan Erinin saapumiseen miehen jatkaessa määrätietoisesti tuluksien kopsauttelua yhteen kipinän toivossa.

Galan ja Agathan jalat kastuivat viilentyneestä merivedestä. Aallot löivät heitä vasten naisten seisoessa nilkkoja myöten vedessä.  He olivat aiempina päivinä veistäneet keppien päistä teräviä tehden niistä alkukantaisia keihäitä. Gala pyöritteli niistä yhtä kädessä kääntäen katseensa Agathaan odottavaisesti.
”Haluatko näyttää esimerkkiä?” Gala luonnollisesti odotti Agathan tietävän, kuinka alkukantainen kalastus tapahtui viime kauden kokemuksen perusteella. Agatha virnisti pienesti, hän ei ollut vastannut ruoansaannista viime kaudella vaan vastuu oli ollut muilla.
”No, vain teoriassa… John ja Cameron yleensä kalastivat. Mutta ei kai se ole kuin että heittää vain?” Agatha kohautti olkiaan. Hän olisi voinut käyttää aikaa paremmin, mutta hänen roolinsa oli ollut ruoanvalmistus. Nyt hänen tuli laajentaa osaamistaan leirissä pienen heimokoon vuoksi.
”Tai pistää, jos kala tulee lähelle”, Agatha mumisi mahdollisia vaihtoehtoja aallon lyödessä häntä vasten. Aalto oli voimakas sen kaataessa pahaa odottamattoman naisen takamukselleen veteen. Agathan suusta pääsi hento naurunhelähdys, johon Gala yhtyi. Gala ojensi auttavan kätensä nostaen Agathan pystyyn aalloista.
”Ei ehkä paras päivä kalastukselle”, Gala hymähti laahustaessaan aalloista rantahietikolle Agatha kintereillään.
”Ei ehkä. Ikävää vain palata leiriin tyhjin käsin. Toivottavasti Shawn ja Erin olisivat saaneet tulen syttymään, niin saataisiin riisiä”, Agatha nojautui keihääseen. Hän oli väsynyt kuten kaikki. Viime kerralla pelin aloittaminen oli käynyt paljon helpommin kilpailujen voittamisen myötä. Agatha ei tiennyt kauanko kukaan heistä jaksaisi.
”Toivotaan”, Gala asteli edeltä kohden leiriä.
”Meidän naisten on hyvä pitää yhtä”, Gala huikkasi olkansa ylitse Agathalle, joka nyökkäsi. He olivat puhuneet naisten liittoumasta jo ensimmäisistä päivistä alkaen. Se, että mikä liittouma oli kaikista vahvin, oli eri asia. Galalla itsellään oli kaksi liittoumaa – Shawnin kanssa ja puhuttu naisten liittouma. Ja Gala tiesi Agathan pitävän yhtä Erinin kanssa, viime heimoneuvosto jos mikä oli todistanut sen. Tämä asetti Galan vaikeaan asemaan – kääntääkö Agatha ja Erin toisiaan vasten vai hylätäkö Shawn. Hänen oli valittava vaihtoehto, jonka onnistumiseen todennäköisyys oli suurempi, mikäli he häviäisivät vielä yhdenkin koskemattomuuden.

July nojasi poskellaan kämmeneensä istuessaan riisipadan äärellä. Toisella kädellä hän sekoitteli ajatuksissaan riisiä hyvin rennoin ottein. July koki oman asemansa hyväksi. Peggy piti hänen puoliaan ja varmasti kaikki halusivat Oliverista eroon. Kuka haluaisi pitää lähellään ylimielisen kilpailijan, joka oli jo kerran kilpailussa ollut. Ei vain se haitannut Julyä, että Oliver oli ollut aikaisemmin mukana vaan myös se, miten Oliver uskoi hallitsevansa kaikkea.
”July, voitko keskittyy? En haluu syyä pohjaan palanutta riisiä”, Oliver istahti Julya vastapäätä leirinuotiolle. July pyöräytti silmiään – missä luksusravintolassa Oliver kuvitteli olevansa? He olivat keskellä luontoa eivätkä viiden tähden hotellissa, jossa ruoka kannettiin suoraan pehmeään sänkyyn. Sellaiseen Oliver oli varmasti tottunut.
”Joojoo”, nainen tuhahti jatkaen rennonpuoleista sekoittelua.
”Ota vähän parempi ote siitä kapulasta, niin se ei kohta putoo kattilaan. Ja sillon saa myös pohjasta asti sekoitettua”, Oliver jakoi ohjeitaan taatakseen ruoan laadun. Hän tiesi kuinka syömäkelvotonta pohjaan palanut riisi olisi eikä hän halunnut ruokakokemusta uudestaan. Oliveria oli alkanut ärsyttämään Julyn liiankin rento ja huoleton ote, aivan kuin July ei olisi koskaan elämänsä aikana astunutkaan keittiöön, saati hoitanut mitään kotitöitä. Tuntui oudolta, kuinka July odotti saavansa kaiken haluamansa tekemättä mitään. Ja kuinka uusavuton July oli riisin keittämisen kanssa, jonka pitäisi olla yksi maailmanhelpoimmista asioista. Julyn katse kohosi hitaasti ylöspäin Oliveriin selkeästi suuttuneena ja turhautuneena Oliverin sanoista. Hän ei tarvinnut lapsenvahtia ja hän osasi kyllä hoitaa hommansa. Samassa nainen laski irti kauhasta.
”Jos kerran osaat ite muka niin paljon paremmin, niin ole hyvä ja tee ite”, July vei kädet suoriltaan niskan taakse rentoutuen. Oliver saisi hoitaa heille päivän ruoan ja July saisi jälleen vapaaillan leiriaskareista vain sen takia, ettei Oliverille kelvannut hänen työnjälkensä. Oliver tuhahti Julyn reaktiolle napatessaan kauhan käteensä aloittaen riisin sekoittamisen. Mies aikoi tehdä parhaansa, jotta July putoaisi heidän heimostaan ensimmäisenä. He eivät tarvitsisi lasta heimoonsa, hän oli viime kaudella saanut Scarlettin vahtimisesta tarpeeksi ja lopulta toisen lapsellisuus oli koitunut hänen itsensä kohtaloksi. Ei tällä kertaa, tällä kertaa hän pelaisi vain kypsien ihmisten kanssa.

Norwood naurahti Kain kommentille. Kai poimi maasta polttopuun syliinsä muiden joukkoon hymyillen ystävällisesti Norwoodille. Vanhempi mies oli herttainen ja leppoisa ja tuntui olevan kaikkien kaveri. Kai ei suoraan sanonut sen olevan huono asia, mutta pidemmälle mentäessä jury voisi antaa kaikki äänensä Norwoodille hänen leppoisuutensa vuoksi. Tällä hetkellä miehen leppoisuus rauhoitti leirin tunnelmaa ja piti heidät poissa toistensa kurkuista. Kai silmäili Norwoodin rämpimistä viidakon puolella. Ajoittain mies heitti polulle polttopuita, jotka Kain oli helppo poimia puhtaammalta polulta syliinsä kuin oksien ja lehtien seasta. Kain katse jäi puun juurakossa viipyilevään Norwoodiin.
”No, oliko niitä polttopuita vielä?” Kai kysyi työtahdin hidastuessa. Norwood ei tuntunut vastaavaan. Norwood kaivoi käsillään epämääräistä maan pinna yläpuolella olevaa juurakkoa ja juurakon synnyttämää koloa. Hetken kuluttua mies nosti osiin ruskean kääreen, joka oli kiedottu punaisella nauhalla.
”No tää ei ainakaan oo kivi”, mies naurahti lähinnä itsekseen. Hän avasi kääreen välittämättä Kain tuijottavasta katseesta. Kääreen sisältä paljastui lappu sekä pyöreä symboli, joka oli osittain maalattu punaiseksi jättäen esille kuitenkin tumman puun sävyjä. Pyöreään kiekkoon oli kaiverrettu skorpionin kuva. Kiekko oli kiinnitetty nahkaiseen nauhaan. Norwood roikottu koskemattomuussymbolia kasvojensa edessä nyökkäilen tyytyväisesti.
”Onko toi..”, Kai ei ehtinyt sanoa lausettaan loppuun Norwoodin henkäistessä pitävänsä kädessä aitoa kätkettyä koskemattomuussymbolia.
”Tässä on kirje ja kaikki. Kuuntele. Onneksi olkoon, olet löytänyt kätketyn koskemattomuussymbolin”, Norwood oli selvästi haltioissaan löytämästään aarteesta, joka sattui olemaan yksi pelin voimakkaimmista esineistä. Norwood oli asian tärkeydestä huolimatta valmis jakamaan tiedon kaikille. Ainakin niille, joihin hän luotti.
”Ja tässä sanotaan, että voin pelastaa vaikka toisen pelaajan”, Norwood hymyili tyytyväisenä ennen kuin sujautti koskemattomuussymbolin housujensa taskuun ja suoristautui seisomaan. Norwood oli erittäin tyytyväinen löydöstään. Symbolin avulla hän voisi ehkä näyttää oikealta kilpailijalta, jos ei ohi suun kertoisi siitä koko heimolle. Se oli hänen suurin haasteensa. Ja mitä hän aikoi tehdä symbolilla? Sitä hän ei tiennyt vielä, tuskin osaisi pelata sitä oikeaan aikaan mutta ehkä joku kertoisi hänelle, jos hän oli putoamassa niin silloin hän voisi käyttää koskemattomuussymbolinsa. Ainakin hänellä oli pieni turva taskussa, ettei tarvitsisi pelätä putoamista heimonsa ensimmäisenä. Hän voisi vaikka käyttää sen ihana vain pois päiväjärjestyksestä, silloin siitä ei tarvitsisi murehtia.
”Mä pidän tän meidän välisenä, voit olla varma siitä. Ihan huippujuttu”, Kai lupasi. Hänellä ei ollut tarvetta rikkoa luottamustaan Norwoodiin ja voisi hyvin säilyttää tiedon löytyneestä symbolista itsellään. Ehkä Norwood joskus voisi pelastaa hänet kyseisellä koskemattomuussymbolilla, jos tilanne näyttäisi hänen kannaltaan pahalta.
”Joo, sovitaa näi”, Norwood myötäili nostaen polttopuita syliinsä.
”Mennään ennen kun meidän poissaolo alkaa ihmetyttämään muita”, Kai vinkkasi päällään leirin suuntaan. Oli totta, että he olivat viipyilleet polttopuunhakureissullaan jo kauan ja olisi aika palata kohtaamaan leirin tunnelma ennen nousevaa myrskyä. Nousevaan myrskyyn kova tuuli ainakin viittasi.

River katseli rannalla pyörivää Phobosta, joka ilmeisesti tanssi aurinkotanssia saadakseen tummia pilviä pois nousevan myrskytuulen kanssa. Phobos pyöri hyräillen itsekseen, heilutteli käsiään ylös ja alas aivan omissa maailmoissaan. Phobos ei tuntunut välittävän Riverin katseesta tanssiessaan. Hän oli uponnut täysin omiin ajatuksiinsa antaen itsensä hetkeksi unohtaa kilpailun, jossa hän oli mukana ja kuvitella itsensä jonnekin muualle kuin autiolle saarelle.
”Sade- vai aurinkotanssi?” River rikkoi lopulta hiljaisuuden. Phoboksen liike pysähtyi kuin seinään hänen kääntäessä haaveileva katseensa Riverin suuntaan hymy huulilla.
”Tanssi auringon ja lämmön”, Phobos hymähti jatkaessaan pyörimistä rantahietikolla, jota vasten kasvavat aallot löivät.
”Hyvä, se kuulostaa hyvältä”, River nyökkäsi lyhyesti. Phoboksen kanssa oli vaikea saada aikaan keskustelua tulevista siirroista ja liittoumista. Ehkä se oli hyvä, että oli joku, johon oli mahdollista luottaa mutta joka ei juoninut itseään vastaan. Riverillä oli olemassa liittouma Dvalinnin ja Dinahin kanssa. River ei voinut olla täysin varma ensimmäisen liittoumansa kestävyyteen ja lojaaliuteen – ensimmäinen ei välttämättä ollut paras, joten vaihtoehtoja oli hyvä olla. Riverille oli selvää, että Wilson lähtisi ensimmäisenä heidän heimostaan, hän ei halunnut edes neuvotella asiasta ja tiesi ainakin Dinahin olevan itsensä kanssa samoilla linjoilla. Jos Dvalinnista ei olisi Wilsonia äänestämään, pitäisi Riverin saada Phobos ainakin puolelleen.
”Vaikutat luotettavalta. Voinko luottaa suhun?” River kysyi suoran kysymyksen, joka oli varmasti kaikkien huulilla, kun puhuttiin muiden kilpailijoiden kanssa. River yritti saada itselleen hyvän aseman heimossa puhumatta liikaa kenellekään. Se saattoi olla jossakin kohtaa virhe, jos hän ei tutustuisi pintaa syvemmälle kenenkään kanssa eikä osaisi valita yhtä ykkösliittolaista itselleen. Phobos nyökkäili tanssin lomassa. Se riitti Riverille toistaiseksi varasuunnitelman suhteen.

Dvalinn, Wilson ja Linda istuivat nuotion äärellä. Dinah seisoi heistä vähän matkan päässä kädet puuskassa seuraten nuotiolla olevaa keskustelua hiljaisena, kuten tavallista. Hän oli esitellyt itsensä ensimmäisenä päivänä hyvin lyhyesti, ja sen jälkeen jutellut lähinnä vain Phoboksen ja Riverin kanssa. Muutoin hän oli ollut pääosin hiljaa.
”Siis te ette tiiäkään kuinka ylpee mä oon kun me ei ollakaan historian huonoin heimo”, Wilson totesi omahyväisesti. Aivan kuin olisi hänen ansiotaan, että heidän heimonsa menestyisi. Hän ei ollut johtajana mutta halusi vielä joku päivä olla johtajana heimossaan. Hänen kuului olla johtajana, vain se olisi Myerscoughin maineelle sopiva asema heimossa. Myerscoughit olivat johtajia, eivät seuraajia. Hänen tuli hiljalleen ottaa sukunimelleen sopiva asema Kauneuden heimossa, jotta voisi palata kotiin ylpeänä voittajana.
”Joo, onhan se ihan kiva”, Linda oli jo viime kaudella ollut voitokkaassa heimossa eikä tämä kausi tuntunut poikkeavan siitä. Viime kaudella Linda oli kuulunut valtaliittoumaan läpi kauden ja jättänyt siirrot tekemättä. Nyt hänen tuli pitää huoli, että hänellä oli valtaliittouma mutta myös tehdä siirrot, jotka takaisivat hänelle voiton pelistä. Hänen tuli pelata paljon rohkeammin kuin viimeksi ja hän tiesi sen.
”Mitä luulette, pudottaakohan Älyt niitte vahvimman pelaajan eli Shawnin, koska se on mies eikä kuulu niitte naisten liittoumaa. Nehä pudotti Dominicinkin ni miksei ne pudottas Shawniaki? Ois kyl iha kamala olla Äly-heimossa missä naiset määrää tahdin ja tekee mitä haluu. Käy sääliks”, Dvalinnin turbomoottori lähti käyntiin hänen puhuessa pitkään ja hartaasti miettimättä mitä sanoja laski suustaan. Linda ja Dinah loivat molemmat pitkän katseen Dvalinniin.
”Onhan täälläkin naisylivoima”, Linda tuhahti Dvalinnin puoleen silmiään pyöritellen. Tuntui oudolta, kuinka joku ei ajatellut yhtään. Miksi joka kaudella piti olla yksi Scarlettin kaltainen hölösuu, joka oli valmis pilaamaan kaiken pelkästään ajattelemattomuudellaan.
”Nojoo, totta mutta te ette haluu pudottaa meitä, kun me ollaa nii hyvii ja tärkeitä”, Dvalinn jatkoi selittämistä.
”Tai sitten heille ei oo auennut siihen mahdollisuutta, kun ollaan vaan voitettu”, Wilson hymyili tyytyväisenä heidän voittoputkelleen. Mikään ei voisi pilata heidän voittoputkeaan ja hyvää fiilistään – ei edes Dvalinnin sekoilu puheidensa kanssa. Dvalinninn virnisti Wilsonille näyttäen peukaloa ylöspäin hyvän työn merkiksi.
Dinah seisoi sivummalla pudistaen päätään miesten itsevarmuudelle. Heti häviön tullen Dinah tekisi juuri niin kuin Äly-heimo oli tekemässä ja pudottamassa jokaisen miehen tältä saarelta. Tämä peli olisi naisten peli tällä kertaa eikä miehillä olisi sijaa finaaliin jalallakaan. Jos Dinahilla olisi asiaan sanottavaa – ja olihan hänellä – kaikki miehet olisivat ensimmäisiä putoajia. Dinah hymyili tyytyväisesti, sillä ei ollut vaikeaa kääntää naisia itsekeskeisiä, omahyväisiä ja hölösuisia miehiä vastaan, jotka olisivat uhka yksilöpeliin mentäessä ja tämä piti myös pitää mielessä. Fyysisesti vahvat miehet saivat aina kaiken haluamansa ja tämä peli oli jälleen täynnä heitä. Ihme etteivät naiset kuolanneet miesten perään ja roikkuneet heissä.
”Onko mitään uutta?” rannalta palaava River huikkasi liittyessään leirinuotion ääreen Phobos perässään.
”Eipä oikeestaan. Pohditaan vaan, että kenet Äly-heimo on pudottanut”, Linda vastasi lyhyesti.
”Toivottavasti jonkun, jonka pudottaminen edesauttaa meidän peliä”, River hymähti siihen lyhyesti – millään muulla ei ollut väliä kuin sillä, että muut tekisivät virheen pudotuksen kanssa antaen muille joukkueille etulyöntiaseman. Muut nyökkäilivät hyväksyvästi Riverin argumentille – sitä he kaikki toivoivat.

Kahdeksas päivä kirkastui – pilvimassa oli leijunut pois eikä myrsky ollut noussut, vaikka sää oli enteillyt myrskyä. Aurinko paistoi taivaalta lähes pilvettömältä taivaalta. Tuuli oli edelleen voimakas aaltojen lyödessä rantaan ja palmupuiden lehtien havistessa tuulen voimasta. Valerian seisoi kädet housujen taskuissa silmäillen edessä olevaa haastetta – rinnakkain olevia puisia rakennelmia, jotka olivat navan korkeudella, sitä seuraavaa verkkoestettä, joka kallistui menosuuntaan pakottaen selviytyjät kiipeämään korkealle. Verkkoestettä seurasi hiekkapusseja sekä puisen portin päällä erikokoisia palikoita.
”Tännepäin!” Valerian huudahti lopulta. Ensimmäisenä miehen näkökenttään ilmestyi voimakkaan ja vahvan oloinen, itsevarma Voima-heimo edelleen kuusihenkisenä. Punaista lippua kantavan joukkueen perässä asteli keltaista lippua kantava kuusihenkinen Kauneus-heimo, jonka itsevarmuus oli noussut koskemattomuusvoittojen myötä heidän tarkkaillessa ympärilleen odottavaisena hetkeä, jolloin heidän valtakautensa loppuisi.
”Voima ja Kauneus näkevät Älyn ensimmäistä kertaa uudessa kokoonpanossaan. Ophelia äänestettiin ulos viime heimoneuvostossa”, Valerian totesi katsellen jo nelilukuisin siniseen sonnustautuneen heimon astellessa paikalla. Ophelian pudotus tuli Kauneudelle yllätyksenä Dvalinnin leuan pudotessa melkein hiekkaan asti. Äly asettui omalle matolleen lyödyn oloisena – kaksi peräkkäistä tappiota ei varmasti tuntunut hyvältä missään muodossa.
”Mut Shawnin piti pudota eikä Ophelian! Ei Ophelia oo mies, eihän? Vai käyttiks Shawn koskemattomuussymbolin, kai niitä on tälläki kaudella?” Dvalinn supatteli Wilsonin korvaan, joka virnuili omahyväisesti tietämättä, oliko Shawnin jatko hänen kannaltaan hyvä vai huono juttu.
”Joo, ehkä niin”, River supatti takaisin yrittäen keskittyä tulevaan haasteeseen.
”Okei, oletteko valmiit tämän päivän koskemattomuuskilpailuun?” Valerian aloitti Kauneuden hiljennyttyä kuiskuttelunsa kanssa. Hän olisi voinut aloittaa keskustelun, mutta herkulliselle keskustelulle ei tällä hetkellä ollut tarvetta. Kilpailijat nyökkäilivät myönteisesti, valmiina voittamaan muut heimot ja ottamaan itselleen ansaitusti koskemattomuushaasteen.
”Ensiksi otan koskemattomuuspatsaat takaisin”, Valerian jatkoi kulkien ensin Voiman luokse, jossa Oliver luovutti koskemattomuuspatsaan syvästi uskoen heidän voittavan jälleen koskemattomuuden itselleen. Valerian jatkoi matkaansa Kauneuden Wilsonille, joka vastahakoisesti luovutti patsaan eteenpäin – tuntui pahalta luopua omasta vallan välineestä, vaikka vallan väline olikin heimon yhteinen eikä vain hänen.
”Tämän päivän haasteessa ylitätte ensin muutaman esteen – ensimmäisenä puisen rakennelman, jonka paksujen puomien ali menette ja ohuet puomit ylitätte. Tämän jälkeen vuorossa on kalteva verkkoesto. Kun kaikki heimon jäsenet ovat matolla, voitte alkaa heitellä hiekkasäkeillä palikoita alas portin päältä. Kun kaikki portit on pudotettu, teette niistä korkean pinon. Kaksi nopeinta heimoa voittaa koskemattomuuden ja on turvassa heimoneuvostolta”, Valerian aloitti saaden kilpailijat nyökkäilemään.
”Lisäksi pelaamme palkinnosta. Haluatteko kuulla, mikä se on?” Valerian aloitti kilpailijoiden päästäessä myönteisiä vastauksia huuliltaan saaden juontajan jatkamaan: ”Ensimmäiseksi tullut voittaa kukon ja kolme kanaa. Toiseksi sijoittunut kymmenkunta kananmunaa. Viimeiseksi sijoittunut heimo ei saa muuta kuin illan kanssani heimoneuvostossa”. Valerian paljasti puhuessaan liinojen alta heidän palkintonsa – puisessa häkissä olevat kanat sekä korillisen kananmunia. Kilpailijoiden katse kohdistui himoitsevana kanoihin, joista saatu proteiini olisi elintärkeää ja edesauttaisi jokaisen peliä.
”Voima, Kauneus. Teitä on kaksi ylimääräistä. Ketkä eivät osallistu haasteeseen?” Valerian heitti pallon täysilukuisille joukkueille – he saisivat antaa kahdelle kilpailijalle lepoa tässä haasteessa, kun Älystä kaikki jäljellä olevat neljä kilpailijaa osallistuisivat haasteeseen.

Voiman jäsenet asettautuivat pieneen piiriin supattelemaan – kenestä olisi hyötyä haasteesta ja keiden olisi parempi jättää haaste sivuun tällä kertaa.
”Joudutaan ehkä tekemään lopussa torni ja keskellä joudutaan nostamaan muita”, Oliver otti selvästi johtajan aseman heimossaan välittämättä siitä, että muut eivät ehkä haluaisi hänen tekevän sitä.
”Mä voin jäädä, mua ei saa ylös ei sitten millään”, Norwood naurahti itselleen. Olihan hän jättänyt viime haasteen myös väliin, mutta säännöt eivät kieltäneet häntä jättämään myös tätä koskemattomuuskilpailua välistä. Haasteet eivät olleet peräkkäisiä vaan väliin jäi vuorokausi. Norwood olisi halunnut osallistua haasteeseen, mutta tiesi nousun verkkoesteelle hänelle itselleen hyvin haastavaksi eikä hän halunnut hidastaa heimon menoa.
”No, kuka toinen? Mä ehottasin Julyä”, Oliver loi suoran silmäyksen Julyyn. Hän ei pitänyt naista missään muodossa joukkuepelaajana eikä halunnut naisen osallistuvan haasteeseen, joka perustui pelkästään joukkuepeliin ja siihen, kuinka hyvin he tulisivat toimeen keskenään. July pyöräytti silmiään luoden katseensa Oliveriin.
”Tosissas? Mä oon tyylii tän heimon vahvin naine ja sä haluut et mä skippaan. Okei, olkoon niin. Mä skippaan mut sä skippaat seuraavan”, July uhosi asettuen seisomaan Oliverin eteen ja tuijotellen rinta rottingilla ylöspäin Oliverin kasvoihin. Oliver nyökkäsi vain lyhyesti – hänen ei tarvinnut edes tehdä mitään, jotta July jäi huonoon valoon heimossaan.
”Kiitti July”, Peggy kallisti päätään ja hymyili Julylle rauhoittavasti – hän ei tahtonut Julyn pillastuvan ja kertovan heimostaan kaikkea kovaan ääneen muille heimoille. July oli riskipelaaja, josta ei koskaan tiennyt mitä hän seuraavana keksi. Heimojen sekoittuessa ja yhdistyessä tulisi Julyä pitää tarkasti silmällä.

Kauneuden jäsenet kääntyivät toisiaan kohden kysyvän oloisina.
”No.. kuka haluu jättää haasteen väliin? Onko vapaaehtoisia?” Linda aloitti luoden katseensa muihin. Saman tien Dinah kohotti kätensä pystyyn. Kyllä hän voisi osallistua tähän haasteeseen, tässä ei oltu veden lähettyvillä mutta mitä suotta, kun heimo oli täynnä muita innokkaita pelaajia. Hän sitä paitsi ennemmin katsoi kuin teki itse. Olisi varmasti mukavaa vain seisoa katsomon puolella ja tuijottaa joukkueensa kemioita. Muita vapaaehtoisia ei Dinahin lisäksi ollut.
”No, sopiiko jos mä huilaan tänään? Oon sit seuraavassa haasteessa taas tikissä?” Linda halusi antaa muillekin roolia heimossa kuin vain itselleen. Heimon miehet – Wilson ja Dvalinn – nyökkäilivät välittömästi Lindan ehdotukselle. He uskoivat saavansa johtajan aseman itselleen, kun Linda ei ollut pelissä mukana eikä osallistunut haasteeseen.
”Joo, eiköhä me pärjätä”, River mumisi luoden silmäyksen merkitsevästi miehiin – hän ei osannut ennustaa, mitä heidän päässään liikkui ja miten he pelaisivat yhteen, mutta hän halusi kunnioittaa Lindan valintaa jättää haaste väliin.
”July ja Norwood sekä Dinah ja Linda ottakaa paikkanne penkiltä. Muut saatte hetken aikaa miettiä, kohta aloitetaan”, Valerian seurasi katseellaan, kuinka neljä nimettyä kilpailijaa istuutuivat puiselle penkille varjoon loppujen kilpailijoiden valuessa lähtöviivalle puisen esteen eteen. Shawn loi pitkän silmäyksen kahteen muuhun joukkueeseen – hänellä itsellään oli paljon pelissä, jos halusi jatkaa mukana. Häviöllä hän olisi hyvin varmasti ulkona naisten äänestäessä häntä. Hänen panoksensa tässä haasteessa olisi merkittävä, hän hoitaisi fyysisesti raskaimmat osuudet ja nostot. Voimalla oli selvä etu tähän haasteeseen, mutta Kauneuden he pystyisivät voittamaan helposti Lindan jäätyä haasteesta sivuun. Shawnin katse palasi eteenpäin Valerianin avatessa suunsa.
”Kilpailijat valmiina – nyt!” jokainen odotti kuulevansa ne sanat lähtiessä oman väristä puista estettä kohden välittömästi luvan saatuaan.

Voima syöksyi puiselle esteelle Kain ja Oliverin johdolla. Miehet syöksyivät ensimmäisen puisen puomin alitse nousten välittömästi ylös – seuraava puomi oli heti ensimmäisen jälkeen ja sen yli oli hypättävä. Ylitys sujui miehiltä vaivattomasti heidän edetessä lähes rinta rinnan seuraavan puomin alitse. Miesten perässä tulivat Peggy ja hänen perässään Queenie, jonka vauhti oli heimonsa jäsenistä hitain, mutta vain sen takia, ettei hän olisi sabotoinut heimolaisiaan. Kai ja Oliver ylittivät neljännen puomin ja syöksyivät viidennen alitse. Kuudes ja viimeinen puomi oli jälleen ylitettävä. Miehet pysähtyivät punaiselle matolle, jonne heimon naiset juoksivat aivan heidän kintereillään.
Kauneus eteni keskimmäistä, keltaiseksi maalattua rataa pitkin. River syöksyi ensimmäisenä, nopeimpana heidän heimostaan puomien yli ja ali. Hänen kintereillään estettä suoritti Wilson ja Dvalinn Phoboksen tullen hitaimpana perässä. Phobos hyräili ylittäessään esteitä eikä hän tuntunut pitävän minkäänlaista kiireittä – aivan kuin he eivät olisi olleet kilpailussa ollenkaan.
”Tuu jo Phobos, ei haluta olla viimesiä”, River huudahti ylitettyään esteen ja jäätyään keltaiselle matolle odottamaan lähinnä Phobosta, joka oli vasta puolimatkassa estettä. Phobos tuntui tutkivan jokaisen hiekanjyvän, joka tuli vastaan hänen laskeutuessa alittamaan puomia ja ylittäessä puomia hänellä tuntui kestävän ikuisuus keksiä, kumman jalan nostaisi ensimmäisenä ylitse – oikean vai vasemman, aivan kuin Phobos olisi suorittanut jotakin koreografiaa radalla. Dvalinn ja Wilson kääntyivät katsomaan verkkaisesti etenevää Phobosta.
Äly eteni Shawnin johdolla radalla. Shawnille esteet eivät tuntuneet tuottavan ongelmaa hänen suorastaan lentäessä radalla esteiden ylitse. Pienikokoiselle Agathalle alitukset eivät tuottaneet ongelmaa, mutta ylittäessä puomia tyttö joutui ponnistamaan kunnolla jaloista saadakseen voimaa esteen ylittämiseen. Gala eteni Shawnin perässä ja Erin ylitti esteitä viimeisenä, verkkaisen oloisena. Shawn ja Gala saapuivat ensimmäisenä siniselle matolle heidän jäädessä katsomaan heimonsa niin kutsuttua voimaparia. Agatha yritti, sen näki tytön epävarmoilta kasvoilta Erinin ollessa verkkaisempi ja tullessa viimeisenä – ehkä siksi, jotta hänessä pysyisi tähtäin ja Agatha voisi jälleen häviön tullessa pelastaa ystävänsä tai vastaavasti nainen ei vain kyennyt. Shawn tuhahti pienesti, kun loput naisista saapuivat viimein matolle.
”Voimalla on pieni johto, Kauneus ja Äly etenevät rinta rinnan. Kaikkien on oltava matolla, ennen kuin voitte jatkaa”, Valerian selosti haasteen etenemistä ja muistutti tärkeistä asioista – seuraavaan vaiheeseen sai siirtyä vasta, kun koko heimo oli matolla.

Voima siirtyi ensimmäisenä ylittämään verkkoestettä. Verkkoeste oli yli kahden metrin korkuinen, jonne heidän tuli nostaa heimonsa jäsenet. Kai ja Oliver puskivat Peggyn ensimmäisenä ylös, joka ojensi kätensä alaspäin saadakseen Queenien otettua vastaan. Kai ja Oliver nostivat yhdessä naista ylös. Queenien kädet kietoutuivat verkkoaidan reunaan, josta Peggy auttoi vetämään heimolaisensa ylös.
”Voima on saanut Peggyn ja Queenien ylös. Kai lähtee nostamaan Oliveria seuraavana!” Valerianin sanat kantautuivat muiden heimojen korviin – Voiman etumatka tuntui kasvavan koko ajan. Kauneus nosti ensimmäisenä heimon kevyimmän kilpailijan, Phoboksen ylös verkkoesteen päälle. Dvalinn rupesi seuraavana kiipeämään Riverin ja Wilsonin avustuksella ylöspäin – joutuen kuitenkin kiskomaan itsensä loppuun asti itse, kun Phobos jäi tuijottamaan pilvenhattaroita.
”Delfiini”, Phobos hymähti osoittaen yhtä taivaalla leijailevaa pilvimassaa.
”Phobos!” River tiuskaisi työntäessään Dvalinnia jalkapohjista ylöspäin. Huudolla ei tuntunut olevan merkitystä.
Shawn oli auttanut Agathan ensimmäisenä ylös heidän kiskoessa puolestaan Galaa aidan päälle. Shawnin kasvoille valui hikeä, hän ei ollut tottunut näin fyysisiin suorituksiin, mutta hänen oli vedettävä itsensä äärirajoille saadakseen heimolleen voiton. Heistä oli tullut hyvin nopeasti altavastaajia jokaiseen haasteeseen, jonka he ottivat vastaan.
”Kauneudella on Phobos ja Dvalinn huipulla, he lähtevät kiskomaan Wilsonia ylös. Äly on saanut Agathan ylös ja he nostavat Galaa esteen päälle. Voima on saanut Oliverin huipulle, enää Kai!” Valerian antoi väliaikatietoja.
Kai otti vauhtia ja hyppäsi tarttuen käsillään kiinni verkkoesteen laitaan. Oliver ja Peggy tarttuivat miehen käsistä auttaen Kaita nousemaan verkkoesteen päälle. Queenie liukui jo verkkoa pitkin alas matolle, jossa hän odotti muuta heimoa saapuvaksi. Peggy, Oliver ja Kai riensivät pian perässä haasteen kolmanteen vaiheeseen. Kolmannessa vaiheessa yksi heistä heittäisi palikoita alas portin päältä hiekkasäkeillä.
”Nyt Voima!” Valerian antoi Voimalle luvan lähteä heittämään hiekkasäkkejä. Kai asettautui ensimmäisenä puiselle lavalle ja nosti puisesta laatikosta ensimmäisen punaisen säkin, joka sisälsi hiekkaa. Ensimmäinen heitto jäi vajaaksi – yksikään palikka ei pudonnut portin päältä.

Kauneus kiskoi Riveriä ylös verkkoesteen päälle ja Äly kiskoi Shawnia verkkoaidan päälle – viimeisiä kilpailijoita heimoistaan. Dvalinn ja Wilson roikkuivat Riverin molemmissa käsissä Riverin potkiessa ilmasta vauhtia päästäkseen verkkoesteen yläpuolelle. Hän oli auttanut jokaisen heimonsa jäsenen ja työntänyt heistä jokaisen ylös ja kuluttanut omia voimiaan. Mutta hän osoitti edes kerran oman arvonsa joukkueelleen – tästä hänestä oli, hän kykeni samaan kuin miehetkin ja Dvalinnin kasvoilta näkyi karvas pettymys, kun nainen oli häntä voimakkaampi.
”Hyvä!” Linda huudahti katsomon puolelta, kun River sai jalkansa verkkoesteen päälle ja pyöri heimonsa mukana verkkoesteen alas keltaiselle matolle.
”Nyt Kauneus!” Valerianin huudon myötä Wilson asettui heittopaikalle valmiina heittämään. Hän ei juuri vapaa-ajalla heitellyt palloja kuten ei kukaan heidän heimostaan. Mies oli lupautunut aloittamaan heittämisen ja vaihtaisi jos ei osuisikaan. Oli naurettavaa ajatella, ettei Myerscough suoriutuisi tehtävästä kunnialla – tietenkin hän osuisi hiekkasäkeillä palikoihin ja saisi ne putoamaan.
Äly sai kiskottua Shawnin ylös naisten avustuksella ja asettuivat viimeisenä heimona heittämään. Shawn pudisti päätään nojatessaan jalkojaan vasten – hän ei heittäisi hiekkasäkkejä, jos hän aikoi nostaa viimeisessä vaiheessa jonkun hartioilleen. Gala asettui ensimmäisenä Älystä heittopaikalle ja nosti sinisen hiekkasäkin käsiinsä. Heidän heimossaan fyysinen puoli oli hyvin heikko, he loistivat älyhaasteissa – ainakin kaiken järjen mukaan heidän olisi pitänyt loistaa, mutta silti he olivat hävinneet kaksi palapeliä. Tällä kertaa älyllä ei ollut niin suurta merkitystä haasteessa vaan fyysisellä voimalla. Gala aikoi näyttää olevansa heimolleen hyödyllinen, jotta saisi vakiinnutettua paikkansa Erinin ja Agathan liittoumassa ja pudotettua ennemmin Shawnin. Ellei hän saisi Agathaa kääntymään Eriniä vastaan – Erin oli ollut haasteessa suoraan sanottuna surkea. Mutta taatakseen oman jatkonsa, hänen oli annettava kaikkensa. Kilpailu ei ollut vielä ohitse.

”Voima vaihtaa heittäjää. Queenie asettuu heittämään, kun puolet yli puolet palikoista on pudotettu!” Valerian selosti. Queenie otti tottuneen oloisesti hiekkasäkin käsiinsä – se oli kuin pallo. Hän oli työssään tottunut heittelemään palloja, hän joutui ajoittain näyttämään esimerkkiä oppilailleen ja parantamaan heidän heittotekniikkaansa. Hiekkasäkki lensi kaaressa pudottaen osan palikoista alas Voiman suunnalta kuuluessa ilonkiljahduksia. He olivat selvässä johdossa eikä heidän voittonsa tuntunut olevan heille yllätys – vain muutama palikka pudottamatta ja palikkatornin kokoaminen puiselle alustalle. Muut heimot olivat vasta aloittaneet heittämisen ja he olivat valmiita lopettamaan ja siirtymään seuraavaan ja viimeiseen vaiheeseen haasteessa. Queenien kasvoilla viipyili hymy hänen pudottaessa palikoita yksi toisensa jälkeen alas. Queeniesta tuntui hyvältä tehdä vihdoin osansa heimon hyväksi ja näyttää, miksi hän kuului heimoonsa ja osoittaa oma arvonsa. Hän ei ollut aiemmissa haasteissa päässyt kunnolla loistamaan, mutta nyt oli hänen vuoronsa.
Kauneuden Wilson viskoi keltaiseen kankaaseen käärittyjä hiekkasäkkejä minkä jaksoi. Hiekkasäkit eivät olleen kovin suuria, istuivat kämmenelle ja niistä sai hyvän otteen heittoon. Mutta Wilson ei ollut heittäjä, hän ei harrastanut heittolajeja vaan keskittyi enemmän nousemaan bisnesmaailman huipulle. Hän ei ollut vielä keksinyt, kuinka Selviytyjät auttaisivat häntä siinä muutoin kuin voittorahojen suhteen. Wilsonin heitto pudotti palikoita kaaren päältä saaden heimolaisiaan innostumaan – he olivat yhä mukana kilpailussa, vaikka ensimmäinen sija saattaisi olla hankala saavuttaa. Koskemattomuuden voitto olisi riittävä, se vaatisi vain yhden heimon voittamisen. He kulkivat tällä hetkellä rinta rinnan Älyn kanssa Galan pudottaessa muutamia palikoita puolestaan alas.
”Vaihdetaan”, Gala sanoi astuessaan alas heittäjän paikalta. Agatha astui huokaisten heittäjän paikalle – hän ei suorittanut fyysisiä haasteita, hän ei ollut hyvä niissä mutta hänenkin oli uhrauduttava ja tehtävä parhaansa. Gala oli hienosti avannut heidän heitto-osuutensa ja heittänyt alas puolet palikoista. Jossakin vaiheessa jokaisen voimat vain loppuivat, kukaan ei tulisi jaksamaan ikuisesti. Agathan ensimmäiset heitot jäivät vajaaksi, eivät saavuttaneet kaaren päällä olevia palikoita. Epätoivo alkoi hiljalleen saavuttaa niin Agathan kuin muun Älyn heimon – heillä ei ollut varaa virheisiin, jos eivät halunneet jäädä Kauneudesta jälkeen. He eivät halunneet menettää kolmatta heimonsa jäsentä, he eivät halunneet kolmatta kertaa heimoneuvostoon. Agatha keräsi kaiken jäljellä olevan voiman viskoessaan hiekkasäkkejä palikoita kohden saaden osuman lopulta.

”Voima siirtyy seuraavaan ja viimeiseen vaiheeseen”, Valerianin ääni rikkoi kilpailijoiden ähkimisen. Sivussa istuva Norwood ponkaisi pystyyn ja tuuletti avoimesti ja kuuluvasti heimon pitäessä ensimmäistä sijaa haasteessa. Queenie, Peggy, Oliver ja Kai keräsivät kaksikymmentä puista, punaiseksi maalattua palikkaa, joita löytyi kahdesta eri koosta – isompia ja pienempiä. Neljä jäsentä asetti vuorotellen isompia palikoita pohjaksi Peggyn johdolla. Peggy varmisti palikoiden jäävän suoraan, sillä mitä korkeampi tornista tuli, sitä todennäköisemmin se kaatuisi, jos palikat eivät olisi suorassa. Heidän tuli asettaa kaikki kaksikymmentä palikkaa yhdeksi torniksi voittaakseen koskemattomuus ja tarjolla olevat kanat.
”Nostakaa Queenie”, Peggy totesi tornin kasvaessa korkeutta. Kymmenen suurempaa palikkaa oli asetettu jo paikoilleen ja jäljellä olivat enää 10 pienempää palikkaa. Oliver nosti Queenien hartioilleen istumaan ja Peggy ojensi palikan ylhäälle nostetun naisen käteen heidän lähestyessä haasteen voittoa suorastaan murskaavin lukemin – kaksi muuta heimoa eivät olleet lähelläkään. Peggyn kasvoilla viipyili hymy ja tyytyväisyys heimoaan kohtaan – he olivat voittamaton heimo. Loppupeliä kohden jokainen Voiman jäsen olisivat uhka – jokainen heistä kykenisi voittamaan eteen tulevan haasteen eikä Peggy malttanut odottavan todellisen pelin alkavan juonittelujen muodossa. Tällä hetkellä Peggy aikoi pitää huolen, että hän oli heimolleen tärkeä eikä hänestä haluttaisi eroon, vaikka jossain vaiheessa he häviäisivät. Peggy ojensi jälleen yhden palikan Queenielle, joka asetti jo neljättä pientä palikkaa tornin jatkoksi.
”Nyt Kauneus, nyt Äly!” Valerianin huuto kuului lähettäen kaksi muuta heimoa pinoamaan palikoita. Wilson oli vihdoin saanut viimeiset palikat alas tehtyään itse suuren urakan heittäjänä, silläkin uhalla, että heidän heimonsa oli jäänyt jälkeen. Äly oli vaihtanut heittäjäksi Shawnin, joka oli pudottanut viimeiset palikat pyörittäen nyt käsiään ja hartioitaan valmistautuen naisten nostamiseen ylös. Agatha ja Gala keräsivät nopeasti palikoita yhteen kasaan, josta Erin sai vastuukseen asetella ne torniin – hänet myös nostettaisiin ylös tornin kasvaessa. Erin asetteli yksi toisensa perään palikoita päällekkäin varmistaen linjojen olevan suorassa, hän ei halunnut syytöksiä haasteen häviöstä itselleen.
”Voima voittaa kanat ja koskemattomuuden! Yksi paikka vielä jaossa” Valerian huudahti Queenien asetettua viimeisen palikan tornin huipulle ja laskeuduttua alas. Kahden vielä haastettava suorittavan heimon puheet peittivät alleen Voiman voitonkiljahdukset ja halaukset – he olivat voittaneet selvällä erolla muut heimot eikä heitä tulisi pysäyttämään mikään. He olisivat voittamaton heimo nyt ja aina.

Kauneus ja Äly etenivät rinta rinnan kasatessaan kahtakymmentä palikkaa suureksi torniksi. Keltainen ja sininen torni kasvoivat tasaiseen tahtiin yhä korkeammaksi. Shawn nosti Erinin hartioilleen suoristautuessaan seisomaan kunnolla Agathan ja Galan ojentaessa tasaiseen tahtiin pieniä palikoita molemmin puolin kaksikkoa. Shawnilla oli seisoessaan aikaa silmäillä kauneuden toimintaa. River ja Wilson olivat nostamassa Phobosta ylös naisen ihaillessa heidän torniaan.
”Kaunis on nouseva aurinko, voiton tuova on”, Phobos hymähti pyöritellessään palikkaa kädessään.
”Phobos. Nyt. Eikä huomenna”, River tiuskaisi. Phoboksen katse kääntyi kaikessa hiljaisuudessa Riverin ja Wilsonin puoleen. Hän silmäili kaikessa rauhassa odottavaa kaksikkoa, asetti kädessään olevan palikan tornin huipulle ja asettui kiipeämään Riverin ja Wilsonin olkapäille seisomaan kahden muun pitäessä häntä tasapainossa Dvalinnin ojentaessa palikoita ylös korkeuksissa seisovalle naiselle, joka nautti tuulenvireestä kasvoillaan. Naisen tahti oli hyvin rauhallinen hänen asettaessa seuraavaa palikkaa tornin huipulle, jota hän oli kutsunut nousevaksi auringoksi.
”Me ollaan johdossa, pidetään tää tahti”, Shawn antoi ohjeita. Erin istui hänen hartioillaan ja latoi palikoita paikoilleen.
”En yllä. Pitää päästä ylemmäs”, Erin totesi päätään pudistellen. Istualtaan hänen pituutensa ei riittänyt viimeisten palikoiden asettamiseen.
”Okei, nouse seisomaan. Gala tukee mun kanssa”, Shawn totesi antaen luvan. Se vaati häneltä enemmän, hänen tuli pitää nainen näin ollen tasapainossa hänen hartioillaan. Se oli huomattavasti raskaampaa kuin se, että Erin istui hänen hartioillaan. Erin nyökkäsi lyhyesti, otti käsillään tukea Shawnin päästä lähtiessään kohottamaan itseään seisovaan asentoon. Hän ei täysin luottanut omaan tasapainoonsa päästyään kyykkyyn miehen hartioille. Hänen tuli laskea irti tuesta ja luottaa Shawniin – mieheen, johon hän ei ollut kuluneen kahdeksan päivän aikana luottanut yhtään. Mies halusi hänet ulos ja halusi varmasti edelleen. Erin lähti varovasti suoristautumaan seisomaan hyvin kapeassa haara-asennossa Shawnin puristaessa hänen nilkkojaan ja Galan ollessa valmis ottamaan kiinni horjahtava nainen. Agatha otti jo palikka kädessä luottaen ystäväänsä. Kaikki lepäsi nyt Erinin harteilla.
”Emmä pysty, ei mun tasapaino kestä”, Erin pudisti päätään hyvin pian palaten takaisin matalaan kyykkyyn kädet Shawnin pään päällä.
”Kyl sä pystyt Erin, luota ittees”, Agatha kannusti ystäväänsä ystävänsä jatkaessa nousuaan ylös, kunnes hän horjahti ottaen kiinni sinisestä palikkatornista, joka kaatui komeassa kaaressa vesittäen Älyn tehneen työn ja palautti heidät aloituspisteeseen. Gala nappasi kiinni Erinin rintakehän ympäriltä ja Shawn piti kiinni tytön jaloista. Yhdessä he laskivat Erinin alas ja loivat silmäyksen kaikessa rauhassa työskentelevään Phobokseen, joka hyräili ja pyöritteli toisiksi viimeistä palaa kädessään.
”Älyn torni kaatuu! Tämä avaa Kauneudelle tilaisuuden viimeistellä työnsä rauhassa!” Valerianin ääni kantautui taustalta Phoboksen asettaessa toiseksi viimeinen palikka tornin huipulle. Nainen kyykistyi hivenen Dvallinnin puoleen, joka kurkotti kohden taivasta ojentaen viimeistä tornista uupuvaa palikkaa. Phobos otti palikan vastaan kiittäen ja suoristautui tornin huippua kohden.
”Kruunaan sinut”, Phobos hymähti asettaen viimeisen palikan paikoillaan ja antaen joukkueensa laskea hänet ylös.
”Kauneus voittaa kananmunia ja koskemattomuuden lähettäen Älyn heimoneuvostoon kolmatta kertaa putkeen!” Valerian huudahti. Valerianin huuto hukkui Kauneuden voitonkiljahduksiin ja halauksiin – he olivat täpärästi välttäneet reissun heimoneuvostolta. Älyssä Erin viskaisi kädessään olevan sinisen palikan suutuspäissään maihin – kenen vika oli, että he olivat hävinneet jälleen? Kuka ei ollut tehnyt työtään niin kuin oli pitänyt? Varmasti kaikki syyttäisivät häntä tornin kaatumisesta. Erinin, kuten muidenkin Älyn jäsenten ilmeet olivat pettyneitä ja harmistuneita – kolmas kerta heimoneuvostossa ja vielä ainoana heimona, joka oli koskaan vieraillut heimoneuvostossa. Heidän tuurinsa ei vain kääntynyt.
”Voima, onneksi olkoon koskemattomuudesta – ”, Valerian aloitti ojentaen koskemattomuuspatsaan Queenielle, joka oli palikat asetellut tornin huippuunsa. Queenie käänsi koskemattomuuspatsaan heimonsa puoleen heidän suustaan kuuluessa ”Voima” voitonriemuisena voitostaan. ”- Kanat odottavat teitä leirissä, nauttikaa vapaaillasta”. Voima lähti voitonriemuisena leiriään kohden – heillä oli nyt kolme kanaa ja yksi kukko leirissään niiden taatessa heille proteiinit pidemmäksikin aikaa.
”Kauneus, onneksi olkoon myös koskemattomuudesta. Voitte ottaa kananmunanne mukaanne ja nauttikaa vapaaillasta”, Valerian ojensi koskemattomuuspatsaan omahyväisesti virnuilevalle Wilsonille – tietenkään heidän heimonsa ei häviäisi yhtään haastetta, he olivat voittamattomia, olihan se jo käynyt selväksi, kun Myerscough oli heimossa. Myerscoughit eivät olleet nimittäin häviäjiä vaan he olivat voittajia. River nosti munat sisältävän korin lähtien jokseenkin happaman oloisena leiriä kohden ajoittain vilkaisten Phoboksen puoleen, joka pyöri kuin mitään ei olisi tapahtunut. Phoboksen takia he olivat juuri melkein hävinneet haasteen – olisivat hävinneet, ellei Äly olisi kaatanut torniaan.
”Äly, valitettavasti tiedät kuvion juonen. Teille minulla ei ole muuta kuin ilta kanssani heimoneuvostossa, jossa joku äänestetään kolmantena kilpailijana ulos selviytyjistä”, Valerian nyökkäsi lyhyesti heimon puoleen. Nelihenkinen heimo lähti maansa myyneenä, tyhjin käsin, leiriään kohden. He eivät olleet voittaneet yhtään palkintoa tai koskemattomuutta ja he olivat tällä hetkellä historian surkein heimo, niin surulliselta kuin se kuulostikin, se oli totta.

Voima saapui leiriinsä täynnä iloa ja onnea – he olivat ottaneet uskomattoman murskavoiton muista heimoista ja osoittivat oman vaarallisuutensa viimeistään nyt. He olisivat tämän kilpailun voittajat leikiten. Oliver myhäili tyytyväisenä asettuessaan loikoilemaan heimonsa kanssa lämpimään meriveteen. Aurinko porotti taivaalta, vain tuuli oli turhan kova, mutta se ei haitannut – he juhlivat nyt voittoaan. Vai Norwood jäi voitonjuhlista pois. Mies kulki rannalla edestakaisin mietteliäänä. Hän ei ollut ansainnut kuin ensimmäisen voiton heimolleen ja kahdessa muussa hän oli vain istunut penkillä hurraamassa voittoisaa joukkuetta, joka oli pärjännyt ilman häntä paremmin. Entä jos tämä peli ei olisikaan häntä varten? Hän tulisi niin putoamaan ensimmäisenä, jos heidän heimonsa häviäisi yhdenkin haasteen. Vaikka hän tuli toimeen kaikkien kanssa, hän ei ollut haasteissa mukana. Norwoodin katse lipui meressä lilluviin heimolaisiin. Hän ei sanonut sitä ääneen, mutta hän tunsi olonsa hyvin ulkopuoliseksi eikä tiennyt mihin peli oli etenemässä ja että pystyisikö hän siihen. Hänen heimonsa jatkaisi voittokulkuaan ilman häntäkin, aivan varmasti. Norwoodin aina niin iloiset kasvot olivat vääntyneet surumielisimmiksi miehen valuessa raskaiden askeleiden saattelemana leiriä kohden. Hän oli tehnyt valtaosan suunnittelu- ja rakennustyöstä leirin suhteen ja leiri oli oikein kotoisa. Hyvä ja kestävä maja – laavu – kuudelle hengelle, nuotiopaikka ja sitä ympäröivät hyvin alkeelliset puiset istuimet sekä paikka koskemattomuuspatsaalle, joka tälläkin hetkelle nökötti paikoillaan. Norwood haroi partaansa epätoivoisena siitä, mitä tekisi seuraavana – luovuttaisiko vai sinnittelisikö siihen asti, että joku äänestäisi hänet ulos pelistä.

Askeleet kantautuivat rannasta kohden leiriä. Queenie ja Oliver olivat nousseet vedestä, kun heidän liittolaisensa ei ollut liittynyt aaltoilevaan mereen muun heimon kanssa. Queeniesta tuntui pahalta jättää hänen toinen liittoumansa – Peggy ja Kai – Julyn seuraan. Tottakai Queenie pelkäsi, että jos hän ei ollut riittävän läheinen jokaisen liittolaisensa kanssa, hänen liittolaisensa pettäisivät häntä äänestyksissä ja hän putoaisi pelistä. Hän tasapainotteli kahden tulen välissä tällä hetkellä ja yritti pitää keinulautaansa tasapainossa.
”Mikähän Norwoodilla on? Se ei ollut kovinkaan innoissaan meidän voitosta”, Oliver päivitteli. Oliver oli hyvissä väleissä Norwoodin kanssa etenkin viime päivien aikana heidän luottamuksensa oli vain tiivistynyt. Oliver toivoi Norwoodin olevan kunnossa, olisi ikävä menettää liittolainen tuosta vain. Norwood istuskeli nuotion äärellä ja sohi nuotiossa olevia polttopuita kepillä. Oliver ja Queenie istuutuivat miehen seuraan katseet kysyvinä vanhemman miehen suuntaan. Nuotio rätisi heidän välissään estäen täyden hiljaisuuden syntymistä.
”Mikä on? Onko kaikki kunnossa?” Queenie rikkoi hiljaisuuden. Norwoodin katse kohosi hämmästyneenä, epäröivänä, nuotiosta liittolaistensa puoleen.
”Mä en oo hyödyllinen. Muut pärjää paremmin ilman mua. Mähän vaan istun vaihtopenkillä enkä oo nuor ja vetree niiku te. Ehkä mä vaa lähen kotiin”, Norwood töksäytti sanat suoraan huuliltaan. Sitä mies oli miettinyt haasteen jälkeen taukoamatta. Eikä se ollut valhettakaan, hän oli heimonsa vanhin kilpailija ja melkein koko kauden vanhin kilpailija. Häntä vanhemmaksi taisi jäädä vain Älyn Gala, joka jostakin syystä yhä kipuili pelissä mukana. Oliverin ilme muuttui hämmästyneeksi Norwoodin töksäytyksen johdosta – hän ei halunnut menettää liittolaistaan, silloin hän menettäisi numerot ja hän putoaisi itse pelistä pois.
”Ei toi oo totta. Sä oot hyödyllinen monella eri tapaa. Sä oot mulle ehkä läheisin kilpailija täällä, en haluis menettää sua”, Oliver totesi ajattelemattomasti, että saattoi loukata muiden tunteita sanoillaan. Hän oli rehellinen Norwoodille ja teki kaikkensa, jotta mies pysyisi kilpailussa mukana hänen seuranaan. Epävarmuus pyyhkiytyi Norwoodin kasvoille ja tilalle nousi hymy.
”Joo, säkin mulle”, Norwood nyyhkäisi liikuttuneena Oliverin sanoista. Joku ainakin piti häntä arvossa ja välitti hänestä jossakin määrin. Se tuntui hyvältä.
Queenie nousi mitään sanomatta ylös ja lähti kulkemaan rantaa kohden takaisin. Se, mitä hän oli juuri nuotiolla kuullut, kertoi paljon. Norwood ja Oliver pitäisivät toistensa puolia ja hän olisi kolmas eli uhrattavissa siinä liittoumassa. Hänen oli turha pysyä liittoumassa, jossa hän oli eriarvoinen kuin muut. Se helpotti myös hänen elämäänsä leirissä, kun ei tarvinnut leikkiä kaksoisagenttia. Oli hyvä hänen kannaltaan, että asia oli tullut esille tässä vaiheessa peliä ennen kuin mitään peruuttamatonta oli tapahtunut. Queenie teki päätöksensä – hän ei ollut enää Norwoodin ja Oliverin kanssa liittoumassa, miehet saisivat liittoilla keskenään.

Kauneus saapui keltaista lippua, kymmenen kananmunaa sisältävää koria sekä koskemattomuuspatsasta kantaen. Wilson piti koskemattomuuspatsasta korkealla päänsä yläpuolella. Vaikka he olivat sijoittuneet vain toiseksi, ei se tulos ollut tullut jäädäkseen vaan he tulisivat voittamaan seuraavat haasteet yhtä murskaavasti kuin mitä Voima oli tällä kertaa voittanut. Ja ensi kerralla he saisivat ikioman kanaparven heimoonsa. Nyt heidän oli tyytyminen kananmuniin, jotka riittäisivät yhdelle aterialle ja sen jälkeen he olisivat taas tyhjin käsin. Voitto oli yhtä suuri kuin häviö, mitätön tällä kertaa. Wilson laski tinaisen tyttöä esittävän koskemattomuuspatsaan pölkylle, jossa he olivat patsasta säilyttäneet.
”Tehdäänkö vähän ruokaa? Voitaisiin paistaa kananmunat voiton kunniaksi”, Linda ehdotti ja vilkaisi kananmunien suuntaan, jotka odottivat syöjäänsä korissa.
”Joojoo, ihan ehdottomasti tehdään! Kuulostaa maukkaalta kun kana – anteeks siis muna, eihän meillä oo kanoja. Tuliko muute muna vai kana ensin, mitä veikkaatte? Mä sanon että kana, koska ilman kanaa ei ois munia”, Dvallinn hölötti menemään istuutuessaan kohentamaan leirinuotion tulta. Vaikka hän puhui paljon, hän myös teki paljon. Hän ei ollut missään nimessä lähdössä kotiin suuren suunsa takia, sillä hän oli myös hyvin tuottelias ja teki sen, mitä muut eivät tehneet. Tai ehkä hän ei vain antanut muille mahdollisuutta tehdä leirin askareita, kun hän tarttui niihin kysymättä.
”Joo.. Enpä kuule tiedä”, River pyöräytti silmiään. Hänen hermonsa olivat olleet tänään tiukoilla Phoboksen takia, joka käytti enemmän aikaa haaveiluun kuin kilpailuun. Phoboksen takia he olivat melkein hävinneet! Phobos sai kiittää onneaan, etteivät he olleet hävinneet, sillä muutoin Phobos olisi matkalla kotiin. River asteli Phoboksen perässä rantaa kohden – hänellä olisi pari valittua sanaa sanottavana Phobokselle päivän haasteesta. Muut jäivät leirinuotion ympärille valmistamaan illan ateriaa – kananmunia. Ne olivat jostakin syystä aiheuttaneet suuren metelin leirissä ja River aiheuttaisi pian metelin Phoboksen kanssa.

Phoboksen paljaat varpaat painautuivat rantahiekkaan ja aallot löivät vasten hänen jalkojaan. Phobos pyöri paikoillaan tumman laventelin sävyisen hameen helman liikkuessa nuoren naisen mukana. Pyörähdyksien mukana myös hänen avonaiset vaaleat hiuksensa liikahtivat puolelta toiselta. Phobos hyräili itsekseen pyöriessään ja sulkien muun maailman jälleen ulkopuolelle.
”Phobos”, Riverin ääni oli kireä. Hän olisi mieluusti ottanut itsekin kanat, kuten koko muu heimo. Hän olisi mieluusti voittanut selvemmällä erolla, ettei haasteen aikana olisi tarvinnut hikoilla ja miettiä, joutuisivatko he heimoneuvostoon. Phoboksen liike pysähtyi kuin seinään ja vaaleaverikön kasvot kohdistuivat kysyvinä Riverin puoleen.
”Mikä homma? Et sää voi haasteis tehä mitä lystäät. Sun pitää olla ripeempi, tajuutsä?” River levitti puhuessaan käsiään. Hän ei ymmärtänyt Phobosta, mutta hän ymmärsi entistä paremmin, miksi Dinah ei halunnut tehdä enää toisen kanssa yhteistyötä. Hänkin  oli valmis kylmettämään välinsä Phobokseen, jos tilanne sen vaatisi.
”Nouseva aurinko, se voiton toi. Nouseva aurinko kilpailun voittava”, Phobos hymyili salaperäisesti ja jatkoi pyörimistä.
”Viha pue ei”, hän lisäsi ennen kuin puhe muuttui hyräilyksi, josta oli mahdotonta sanoa, mitä kappaletta hän hyräili tällä hetkellä.
”Sää oot toivoton. Toivon, että istut seuraavan haasteen penkillä. Sun takia me jouduttiin melkeen neuvoston etteen. Ja sää oisit pudonnu sillo, tajuutsä?” River ei normaalisti ollut näin hyökkäävä ja suorapuheinen, mutta häntä ärsytti. Hän pystyi sen myöntämään – hänkin tarvitsi proteiinia siinä missä muutkin ja hänkin olisi halunnut kanat itselleen. Phobos nyökkäili muutaman kerran suomatta sen enempää huomiota Riverille. Phobos tiesi kaiken osuvan ajan kanssa kohdilleen ja jos ei osuisi, niin silloin hän olisi väärässä. He olivat välttyneet heimoneuvostolta ja se riitti, sillä ei ollut väliä, että kuinka suurella erolla he olivat välttäneet sen. Tärkeintä oli, että koskemattomuuspatsas oli kotona.
”Äh, anna olla”, River huitaisi kädellään välinpitämättömästi ja kääntyi takaisin leiriä kohden, jossa muut juttelivat ja heittivät huonoja vitsejä niin kanoista kuin munista. Ehkä Phobos ymmärtäisi lopulta, että nopeus oli tiettyyn pisteeseen asti valttia. Ja ehkä he voisivat myöhemmin tehdä vielä yhteistyötä, ei Phoboksessa muutoin ollut mitään vikaa.

Tunnelma oli latistunut sinisessä Älyn heimossa. He olivat kärsineet jo kolmannen peräkkäisen tappionsa. Agathan kasvoille valui kyyneleitä, Erin mumisi itsekseen, Shawnin ilme oli hyvin mietteliäs ja Gala ei tuntunut ottavan muihin kontaktia juuri yhtään. Nuotio ei palanut vieläkään, se ei ollut palanut kuluneen kahdeksan päivän aikana hetkeäkään. Shawn istuutui tottuneesti nuotion ääreen ja otti käsiinsä tulukset. Hän ei ollut mitään muuta yrittänytkään kuin saada tulta syttymään ja vielä enemmän saatuaan tulukset edellisestä heimoneuvostosta. Kaiken kruunaisi se, että tuli syttyisi nuotioon, lämmittäisi heitä ja antaisi heille mahdollisuuden valmistaa ruokaa. Gala asettui liittolaisensa seuraan leirinuotiolle Agathan ja Erinin poistuessa kahdestaan rannan suuntaan. Heidän heimonsa liittoumien jako oli hyvin selkeä – tilanne oli kaksi vastaan kaksi, ellei joku kääntäisi kelkkaansa oman nahkansa pelastamiseksi. Muutoin äänet tulisivat menemään tasan illan heimoneuvostossa.
”Onko illan suunnitelma edelleen sama? Pidetään äänet Erinissä ja toivotaan, että Agatha vaihtaa äänensä Eriniin, jotta ei itse putoa ensimmäisenä palaajana”, Gala varmisti asian heidän jäätyään kahdestaan leirinuotiolle – voimaparin poistuttua heidän kuuloalueeltaan. Gala aikoi itse pidättäytyä suunnitelmassa rikkoa voimapari, ellei voimapari saisi häntä pudottamaan Shawnia ulos ja säästämään oman nahkansa. Se mahdollista mutta epätodennäköistä. Gala ei pelännyt oman nahkansa puolesta, hän uskoi olevansa täysin turvassa illan äänestyksessä. Lähtijä olisi joko Erin tai Shawn.
”Joo. Mä juttelen Agathalle myöhemmin tänään. Sunkin kannattaa”, Shawn mumisi jatkaessaan tulusten kopsauttelua toisiaan vasten. Shawn pelkäsi oman nahkansa puolesta, sillä hän oli edelleen ainut mies heimossa ja naisilla huhuttiin edelleen olevan liittouma. Shawn saattaisi joutua olemaan tällä kertaa heimoneuvoston käärme ja kääntämään oman takkinsa Galalle. Shawn tiesi, ettei Gala ollut tosissaan äänestämässä Eriniä ulos vaan yritti vakuutella miestä asiasta. Oli sanomattakin selvää, etteivät Erin ja Agatha aikoneet pettää toisiaan, edeltävä heimoneuvosto oli kertonut jo kaiken. Shawn ja Gala molemmat tiesivät sen, he eivät vain sanoneet sitä ääneen, että heidän liittoumansa oli tulossa päätökseen.

Agatha ja Erin istuutuivat rantahietikolle. Agatha piirteli hiekkaan kuvioita sormellaan Erinin maatessa rentona kädet niskan takana.
”Eihän suhun sattunut haasteessa?” Agatha aloitti saaden vastaukseksi pään pudistuksen. Vaikka Erin oli meinannut pudota Shawnin olkapäiltä, hän oli selvinnyt säikähdyksellä kiitos heimolaistensa, jotka olivat ottaneet hänet vastaan ennen iskeytymistä maata vasten. Se horjahdus oli maksanut heille matkan heimoneuvostoon. Ei Erin itseään jaksanut syyttää tapahtuneesta, hän tiesi Agathan suojaavan hänen selustansa ja hän itse suojaisi Agathan selustan.
”Valinta on tehtävä, Gala vai Shawn?” Erinille oli selvää, kummasta hän halusi ennemmin eroon, mutta hän halusi kuulla liittolaisensa mielipiteen. Jos valinta olisi yksin Erinin, hän pudottaisi Shawnin välittömästi.
”Riippuu siitä, että halutaanko me pitää naisten liittouma, jollon me pudotetaan Shawn. Vai haluanko mä olla sanojeni mittainen ja silloin me pudotetaan Gala. Ensimmäisessä heimoneuvostossa mä lupasin Shawnille, että mä jään sille palveluksen velkaa, jos se ei äänestä sua. Sä et pudonnut silloin, joten mä kuittaan velkani sillä, että mä säästän hänet kerran, eikö niin?” Agatha pureskeli alahuuliaan mietteliäänä. Hän haluaisi olla luottamuksen arvoinen ja olla pettämättä tekemiään lupauksia, mutta hänen oli kuunneltava myös Eriniä. Hän ei aikonut kävellä Erinin mielipiteen yli vaan halusi kuunnella.
”Niin ikävältä kun tuntuukin myöntää, niin Shawnista on enemmän hyötyä. Pudotetaan Gala”, Erin sanoi suoraan. Oli totta, että molemmat olivat osoittaneet hyötynsä ja molemmat olivat myös omalla osallaan aiheuttaneet päänvaivaa leirissä sekä haasteissa omalla käytöksellään. Erinistä tuntui ikävältä myöntää Shawnin olevan haasteissa Galaa hyödyllisempi ja näin ollen ansaitsevansa vielä muutaman lisäpäivän kilpailussa.
”Mennään katsomaan, mikä on leirin tilanne. Pitää jutella heidän kanssaan ja katsoa, mikä on heidän päätöksensä. En epäile yhtään, jos he pitävät sinut yhä kohteenaan”, Agatha huokaisi suoristautuen seisomaan. Hänen oli juteltava molemmille, etenkin Shawnille ja katsottava, muistaisiko mies edes heidän lupauksiaan toisille kolmantena kilpailupäivänä.

Nuotiossa paloi valkea. Shawn oli vihdoin ja viimein saanut tulen syttymään nuotioon.
”Hyvää työtä Shawn”, kehut kulkivat neljän hengen heimossa tiiviisti. Haasteessa tulleen tappion harmi vaihtui riemuun syttyneestä tulesta. He kaikki olivat odottaneet sitä kuin kuuta nousevaa ja Shawn nosti entisestään osakkeita jatkaa kilpailussa. Oli selvää, että lähtijä olisi joko Erin tai Gala. Ja lähtijän päättäisivät Shawn ja Agatha. Heidän käsissään oli lähtijä tällä kertaa – kummasta he haluaisivat luopua. Agatha ja Shawn syventyivät pitkään ja tiiviiseen keskusteluun. He olivat vaa’ankieliasemassa heimoneuvostossa. Shawnilla oli mahdollisuus rikkoa voimapari, mutta se ei ollut helppoa. Agatha ei äänestäisi Eriniä, ellei Shawn pystyisi vakuuttamaan hyväsydämistä naista tekemään niin. Shawn tiesi, ettei hän ollut vaarassa lähteä, Agatha oli hänelle sen velkaa.
”Sä oot mulle velkaa. Jos sä haluut kuitata sen täydellisesti, sä äänestät Eriniä mun ja Galan kanssa”, se kuulosti enemmän uhkaukselta, kuin miten Shawn sen tarkoitti olevan.
”Mä oon pahoillani, mä en pysty äänestämään Eriniä. Mä oon rehellinen tässä asiassa. Mutta mä en äänestä sua eikä Erinikään. Me äänestetään Galaa. Ja sä oot tervetullut viimeisten Älyn jäsenten liittoumaan”, Agatha huokaisi. Tuntui pahalta valita kolmen hänelle itselleen tärkeän ihmisen väliltä, mutta hän oli luvannut Erinille, ettei äänestäisi toista ja sen lupauksen hän aikoi pitää vaikka sen lupauksen takia hän itse putoaisi pelistä.
”Hyvä että oot rehellinen. Edes joku on”, Shawn mumisi. Hänen oli tehtävä itse viimeinen ratkaisu – tulisiko heimoneuvostossa tasapeli vai putoaisiko Gala – pudottaisiko hän pelaajan, josta hän ei pitänyt vai pelaajan, joka oli hänen kanssaan liittoumassa.

Neljän soihdun kulkea saavutti heimoneuvoston illan pimennyttyä. Tuuli oli voimistunut entisestään illan lähentyessä lähennellen jälleen myrskytuulta. Puhuri oli voimakas ja taivaan oli peittänyt paksu pilvimassa. Sade ei ollut vielä yllättänyt heimoneuvostoon astelevia selviytyjiä. He asettivat hyvin tottuneesti soihdut puisten jakkaroiden taakse ja asettuivat istumaan kukin omalleen. Neljä bambujakkaraa oli vierekkäin Älyn jäsenten istuessa niille – Shawn, Gala, Erin ja Agatha. Heidän katseensa kohdistuivat kauden juontajaan – Valerian Blakesleyhin, joka seisoi kädet taskuissa vähän matkan päästä kilpailijoista ja suuresta palavasta nuotiosta, joka valaisi heimoneuvostoa.
”Tapaamme jälleen, alkaa käydä kuvio tutuksi. Joko olette saaneet tulen syttymään? Myrsky on nimittäin tulossa”, Valerian avasi heimoneuvoston keskustelun tuttuun tapaan esittämällä kysymyksiä kuluneista päivistä.
”Kyllä. Tänään oli se onnen päivä, kun tuli syttyi. Nyt kun tekniikka on hallussa, se on helpompaa jatkossa. Juuri ajoissa”, Shawn totesi. Tuli oli syttynyt monessa eri suhteessa juuri oikeaan aikaan – he eivät olisi jaksaneet pitkään ilman kunnollisempaa ravintoa, he eivät selviäisi tulevasta myrskystä ilman tulta ja ennen kaikkea Shawn ei putoaisi tulen vuoksi tänään. Hän oli tehnyt osuutensa ja pysyisi sen vuoksi pelissä mukana.
”Hyvä. Tässä pelissä tuli edustaa elämää ja syystä. Ilman tulta ei selviä leirissäkään. Kuinka leirielämä on muutoin sujunut?” Valerian hymähti saamalleen vastaukselle ja loi katseen koko nelikkoon – kuka tahansa saisi vastata kysymykseen, hän ei kohdistanut sitä kehenkään. Ei vielä.
”Hyvin. Me ollaan tiivis nelikko ja tuntuu pahalta pudottaa joku meistä. En ainakaan itse haluaisi kenenkään meidän putoavan. Tunnetaan toisemme niin hyvässä kuin pahassa”, Agatha vastasi haikeana. Se oli totta, hän oli hyvissä väleissä heidän kaikkien kanssa ja hän piti heistä kaikista vaikka tiesi, etteivät kaikki tulleet yhtä hyvin keskenään toimeen.
”Erin, mitä tämän päivän haasteessa tapahtui? Voitto oli jo niin lähellä”, ja niin siirryttiin aiheeseen, jota Erin oli yrittänyt vältellä ja josta hän ei halunnut puhua. Hän oli epäonnistunut, entä sitten? Jokainen epäonnistui välillä jossain ja se oli täysin luonnollista. Kukaan ei ollut täydellinen ja jos oli, silloin ei ollut todellinen.
”Menetin tasapainoni. En oo tottunut leikkimään akrobaattia ja seisomaan toisten päällä. Mä tein parhaani, ei riittänyt”, Erin kohautti olkiaan ja loi silmäyksen Agathaan, joka nyökkäsi hyväksyvästi Erinin antamalle vastaukselle. Erin ei ollut tottunut tähän, piti miettiä mitä sanoi, jottei paljastanut liikaa, mutta jotta paljasti sopivasti ja kertoi pelaavansa peliä ja ettei ollut vain heittopussi.
”Me hävittiin haaste jälleen yhdessä. Mutta tämän äänestyksen jälkeen me ollaan taas vahvempi ja tiiviimpi porukka”, Agatha täsmensi. Se oli totta, että he olivat jokaisen pudotuksen jälkeen omalla tavalla tiiviimpiä, vaikka samalla ajautuivat erilleen, kun luottamusta koeteltiin. Heitä oli vähemmän ja he tunsivat toisensa paremmin kuin täysilukuiset heimot. Ja vanhempia he olisivat toivon mukaan, jos he pudottaisivat oikeat henkilöt. Oli mahdotonta ennustaa, mitä oli tulossa jokaisessa äänestyksessä ja oliko vedätyksiä tulossa.
”Gala, miltä jatkuva häviäminen tuntuu?” se oli seuraava kysymys Valerianin huulilta hänen kuullessa heimon neljättä jäsentä. Gala hymähti, kysymys oli perinteinen urheilukilpailuista, vaikka usein kysymys oli muodossa miltä nyt tuntuu.
”Miltä jatkuva häviäminen yleensä tuntuu? Turhauttavalta, ärsyttävältä ja tuskastuttavalta. Ois kiva voittaa ees yks haaste”, Gala tuhahti, hän ei jaksanut enää esittää kaiken olevan hyvin. Äly oli historian surkein heimo ja he olivat tappioputkessa vastoin kaikkia odotuksia. Heidän piti hallita peliä ja tehdä oikeita ratkaisuja pudotuksien kanssa, mutta heillä oli edelleen heikoin lenkki mukana pelissä vain, koska hän oli Agathan siipien suojassa.
”Oletteko tehneet oikeat ratkaisut pudotusten suhteen Shawn?” Valerian kohdisti seuraavan kysymyksen heimon ainoalle miehelle.
”Ollaan ainakin yritetty. Minkä sille voi, jos pelissä on kätketty koskemattomuussymboli, joka vaikuttaa äänestyksiin”, Shawn hymähti luoden merkitsevän katseen toiselle puolelle penkkiriviä, jossa Agatha istui. Agatha hieraisi niskaansa epävarmana pureskellen samalla alahuultaan.
”Joskus luottamus on voimaa tärkeämpi”, Agatha mumisi omaa puolustustaan Shawnille. Shawn nyökkäsi lyhyesti, hän ei kaivannut enempää sanoja. Agatha ja koskemattomuussymbolit olivat nähty jo viime kaudella. Oli jännä kuinka hyvin sydämellä pelaava tyttö oli onnistunut pitämään koskemattomuussymbolin salassa. Shawnin katse lipui Agathan sanojen myötä Galaan. Gala oli yksi harvoista, joihin hän luotti, mutta kumpi tällä kertaa oli tärkeämpi voima vai luottamus ja jos luottamus oli tärkeintä, niin keiden luottamus.

”On aika äänestää. Shawn, ole hyvä”, Valerian nyökkäsi antaen luvan äänestyksellä. Shawn suoristautui seisomaan luvan saatuaan ja asteli mietteliäänä äänestysuurnalle. Hän nosti paksun tussin käteensä ja paljasti pergamentin pöydällä. Hetken aikaa hän pyöritteli kynää kädessään – luottamus vai voima ja keiden luottamus? Hän ei ollut tehnyt kenellekään suoraa lupausta äänestää heidän mukanaan, joten hän ei myöskään rikkoisi mitään lupausta, kirjoittaisi mitä tahansa pergamentille. Lopulta kynä piirsi nelikirjaimisen nimen pergamentille, jonka mies taitteli uurnaan ja palasi takaisin paikalleen. Gala suoristautui seisomaan ja asteli päättäväisenä uurnalle, hän tiesi ketä äänestäisi eikä hänen tarvinnut miettiä kirjoittaessaan nelikirjaimisen nimen pergamentille. Gala asteli päättäväisenä takaisin paikoilleen. Galan istuutuessa Erin nousi ylös ja kulki puolestaan äänestysuurnalle. Erin ei edes empinyt kirjoittaessaan neljä kirjainta pergamentille paksulla tussilla.
”Sun vuoros”, Erin tuhahti, taitteli pergamentin uurnaan ja kääntyi takaisin muiden luokse kasvot peruslukemilla. Agatha suoristautui seisomaan epävarmana – hän ei ollut varma voisiko hän luottaa Shawniin sataprosenttisesti. Eriniin hän luotti kuin vuoreen mutta Shawn ja Erin eivät luottaneet toisiinsa. Galaan Agatha luotti, mutta ei niin hyvin kuin muihin. Ja nyt mitattiin jälleen luottamusta samoin kuin voimaa. Agatha pureskeli alahuultaan ja kirjoitti neljä kirjainta pergamentille.
”Anteeksi”, Agatha huokaisi taittaessaan pergamentin uurnaan kolmen muun äänen seuraan. Agatha palasi takaisin muiden luokse huokaisten ja toivoen, että oli kirjoittanut oikean nimen pergamentille. Tällä kertaa koskemattomuussymboli ei pelastaisi häntä tai Eriniä. Agatha vain toivoi Shawnin ja Galan taskujen olevan myös tyhjät symboleista. Agatha istuutui takaisin ja loi silmäyksen Valerianiin.
”Käyn laskemassa äänet”, juontaja ilmoitti lähtien hakemaan äänestysuurnaa, joka piti sisällään Älyn neljä ääntä, jotka ratkaisivat lähtijän tänäkin iltana. Yhden soihtu sammuisi jälleen.

Äänestysuurna laskeutui puiselle pöydälle kilpailijoiden eteen ja Valerian pysähtyi uurnan taakse asettaen käden uurnan kannen päälle.
”Jos jollakulla on hallussaan koskemattomuussymboli ja haluaa käyttää sen, nyt on sen aika”, Valerian sanoi sanat, jotka saivat kaikki nousemaan varpailleen ja vilkuilemaan muita kilpailijoita pahinta peläten – käyttäisikö heidän kohteensa koskemattomuussymbolin ja pelastaisi sillä itsensä putoamiselta vai pysyisivätkö kaikki suunnitelmissa eikä tieto olisi vuotanut? Katseet kiersivät muissa kilpailijoissa kaikkien istuessa tiiviisti paikoillaan. Liikettä taskuille, sukanvarsille tai laukuille ei tapahtunut.
”Hyvä on. Kun äänet on luettu, tulos on lopullinen. Pudonneen on poistuttava heimoneuvostosta välittömästi. Luen äänet”, Valerian laski uurnan kannen paljasten neljä taiteltua pergamentin palasta. Mies nosti ensimmäisen pergamentin ja avasi sen.
”Ensimmäinen ääni, Gala”, mies paljasti pergamentin. Gala nyökkäsi ymmärtäväisesti, hän oli olettanut saavansa yhden äänen joko Shawnilta, joka oli naisten liittouman ulkopuolella tai Eriniltä, joka oli hänen ja Shawnin liittouman ulkopuolella.
”Toinen ääni, Gala”, Gala loi silmäyksen Agathaan, voimapari yritti pelata häntä ulos pelistä, mikä oli surullista, sillä tiedossa olisi näin ollen tasapeli. Shawn ei pettäisi hänen luottamustaan.
”Kolmas ääni, Erin. Erinillä yksi ääni, Galalla kaksi ääntä”, huokaus karkasi Erinin huulilta. Hän oli tottunut ääniin heimoneuvostossa, mutta oli toivonut säilyvänsä edes kerran ilman ääniä. Ääni ei ollut yllätys, todennäköisesti Gala oli lähtenyt äänestämään häntä vastaan siinä toivossa, että Agatha olisi pettänyt hänet. Mutta Agatha oli luvannut, ettei tekisi sitä ja Erin tiesi Agathan pitävän sanansa. Hän itse ei ollut niin varma Agathalle tekemästä lupauksestaan.
”Luetaan viimeinen ääni”, Valerian piti tilanteen jännittävänä – yksi ääni Erinille niin peli olisi tasan. Yksi ääni Shawnille tai Agathalle, niin Gala putoaisi pelistä. Samoin kuin jos Gala itse saisi viimeisen äänen.
”Kolmas ulos äänestetty Selviytyjien Äly vastaan Voima vastaan Kauneus kaudelta on Gala. Tuo soihtusi”, Valerian käänsi viimeisen pergamentin neljän hengen heimoa kohden. Galan pistävä katse kääntyi suoraan Shawnin puoleen, joka loi kasvoilleen pahoittelevan ilmeen. Gala pudisti päätään noustessaan seisomaan.
”Sä oot Shawn seuraava, kai tiiät sen?” Gala totesi pelottomana, hänellä ei ollut enää mitään menetettävää, kun hän oli jo pudonnut kilpailusta. Shawn nyökkäsi ymmärtäväisesti, miehen ainoa toive olisi enää voittaa haaste tai toivoa heimojen sekoittamista, jolloin hän voisi aloittaa pelinsä puhtaalta pöydältä. Gala nosti soihtunsa penkkien takaa ja liikkui muutaman askeleen verran lähemmäs juontajaa, kunnes oli toisen edessä. Gala asetti soihtunsa koloon juontajan edessä odottaessaan viimeisiä sanoja juontajalta.
”Gala, heimo on puhunut”, ja siinä tulivat viimeiset sanat. Soihtu sammui hupun laskeutuessa soihdun ylle. Gala nyökkäsi lyhyesti, loi silmäyksen hänet ulos äänestäneeseen heimoon.
”Tsemppiä, todistakaa, että Äly ei oo pelkkää häviötä”, ei Gala täysin katkera ollut, vaikka hän toivoi suuresti loppujenkin Älyn jäsenten putoavan pelistä, pieni osa hänestä toivoi heidän pärjäämistänsä loppukaudella. Galan askeleet kulkeutuivat polkua pitkin yhä kauemmas. Valerianin katse siirtyi pois lipuvasta naisesta nyt kolmihenkiseen heimoon.
”Heimoneuvosto on tullut teille tutuksi paikaksi. Toivottavasti olette tehneet kolme oikeaa ratkaisua äänestyksien suhteen ja kykenette murtamaan yllänne leijuvan kirouksen. Voitte palata leiriinne”, Valerianin sanat lähettivät kolmikon takaisin leiriä kohden. Tummat pilvet taivaalta raukesivat sateeseen. Myrsky oli saapumassa.

Äly oli kutistunut kolmihenkiseksi heidän astellessa nousevan myrskyn alla leiriinsä. Ilta oli jo pitkällä, tuuli oli noussut myrskylukemiin puiden taipuessa tuulen tahdissa. Sade piiskasi kilpailijoita vasten kylmänä tehden koko säästä kolean. Edeltävien päivien hellelukemista ei ollut tietoakaan. Kylmä viima puski kolmikon luuytimiin heidän asettuessa tiiviisti kuudelle hengelle tarkoitettuun majaan, joka tulisi olemaan kolmen hengen leiripaikka seuraavien päivien ajan – ainakin tilaa olisi.
”Onko se nyt sovittu, että me kolme nähdään finaalissa toisemme? Älyn viimeiset kolme”, Erin varmisti luoden keskellä heitä istuvan Shawnin puoleen merkitsevän katseen. Hän ei vieläkään luottanut Shawniin, ei ollut koko kauden aikana luottanut. Hän joutui esittämään, että tulisi toimeen miehen kanssa. Toisaalta jos he häviäisivät seuraavan haasteen, Shawn lähtisi kotiin. Shawn nyökkäsi lyhyesti Erinin sanoille. Shawnin ainoa mahdollisuus säilyä pelissä mukana, oli olla osa Älyn viimeisten jäsenten liittoumaa ja toivoa heimojen sekoittamista. Agatha ja Erin olivat monta kertaa osoittaneet, että he eivät pettäisi toistensa luottamusta ja olivat yhdessä vaarallinen parivaljakko. Mikäli heimojako olisi hänelle suotuisa, hän tekisi parhaansa voimaparin rikkomiseen. Mutta siihen asti Älyn viimeiset kolme jäsentä olisivat liittoumassa keskenään. Agatha nojautui paremmin Shawnia vasten hakiessaan lämpöä mieheltä ja hymähti pienesti keskustelulle, joka oli syntynyt heimoneuvoston jälkeen. Agathasta tuntui hyvältä, kun hänelle tärkeät ihmiset heimossaan tulivat kerrankin toimeen keskenään ja pystyivät toimimaan samassa liittoumassa. Agatha oli tehnyt mielestään oikeat ratkaisut äänestyksissä ja saanut pidettyä itselleen tärkeät henkilöt mukana pelissä.
”Älyn kolmikko, loppuun asti”, Agatha hymähti ääni väristen pelkästä kylmyydestä. Myrsky ei tekisi yöstä helppoa missään muodossa, ja he tarvitsisivat viimeisetkin energiansa tulevaan kilpailuun.

Voiman leirissä neljä kilpailijaa istuivat tiiviisti vierekkäin kestävästi ja hyvin rakennetussa majassa, josta he saivat olla ylpeitä. Nuotio sinnitteli vielä sateen alla vähän matkan päässä heidän majastaan Oliverin ja Norwoodin yrittäessä pitää yllä tulta. Voimistuva sade hiljensi liekkejä jättäen selviytyjät pimeään. He olivat vetäneet ylleen pitkiä vaatteita, vaikka pitkät vaatteet eivät juuri suojanneet tuulelta ja sateelta, jotka voimistuivat tunti tunnilta.
”Mä haluun kertoo sulle jotain Oliver”, Norwood aloitti, hänellä ei ollut enää tietoakaan siitä, että olisi luovuttamassa tai ulkopuolinen tässä porukassa. Kaikki oli kääntynyt yhtä nopeasti paremmaksi kuin oli muuttunut huonommaksi vain Oliverin sanojen johdosta päivällä ja halusi jakaa suurimman salaisuutensa Oliverille. Oliver loi kysyvän katseen Norwoodin puoleen odottaen, mitä toinen hänelle supattaisi myrskyssä, kun heidän tulisi olla majassa suojassa eikä kastumassa myrskyssä palamattoman nuotion äärellä.
”Mä oon löytäny koskemattomuussymbolin. Kai tietää myös, mutta sä oot mun ykkösvalinta”, Norwood hymyili partansa takaa Oliverille. Oliver ei olisi itse ikinä kertonut symbolistaan kenellekään, mutta merkitsi paljon, että joku uskoutui hänelle jostakin noin tärkeästä asiasta. Oliver nyökkäsi ymmärtäväisesti vannoen pitävänsä asian omana tietonaan. Tieto koskemattomuussymbolista tarkoitti, että sitä oli turha etsiä saarelta ja Norwood oli vaikeampi saada pelistä pois, jos se tulisi eteen. Toisaalta Norwood olisi varmasti riittävän höveli käyttämään koskemattomuussymbolin liittolaisilleen. Oliver suoristautui ylös nuotion ääreltä litimärkänä ja ahtautui Norwoodin kanssa majaan muiden heimolaistensa seuraan.
”Kivaa, tän kauden eka myrsky”, Oliver hymähti painautuessaan vilunväreiden saattelemana Norwoodia vasten paremmin. Norwood hörähti pienesti, eikä myrsky tuntunut lannistavan Norwoodia. Norwood otti Oliverin toisella puolella kylkeensä kiinni ja toisella puolella Queenien, joka hymyili vienosti. Queenie oli tottunut urheilijana hankaliinkin sääolosuhteisiin mutta hän loi rohkaisevan silmäyksen vieressään värjöttelevään Peggyyn. Tiiviisti Peggyn kyljessä istui July ja Julyn toisella puolella Kai lämmittämässä naista.
”Kauan nää myrskyt kestää täällä, mä vihaan tätä jo nyt”, July ärähti. Vaikka heidän majansa oli hyvin rakennettu, se ei tehnyt siitä vedenkestävää.
”Vuorokauden jos hyvin käy”, Oliver naurahti muistellen viime kauden myrskyjä, ne olivat heidän onnekseen olleet lyhytkestoisia, mutta hän oli kuullut myös pidemmistäkin myrskyistä. July ärähti selkeästi pettyneenä saamalleen vastaukselle – hän joutuisi vähintään vuorokauden olemaan litimärkänä ja kylmissään ja ilman tulta ja lämpöä. Toisaalta hän joutui työssään sirkuksessa ajoittain kärsimään ikävistä keleistä, jos teltan pystyttäminen tai purkaminen sijoittui sadepäiville. Oli kuitenkin eri asia olla vettä ja tuulta pitävissä vaatteissa kuin kesävaatteissa keskellä myrskyä.
”Kyl me selvitään tästä, yhessä”, Queenie yritti tsempata joukkuekavereitaan, joilta hän sai vastaukseksi vain tuhahduksia ja hymy-yrityksiä. Ketään ei myrsky houkuttanut.

Kauneudessa tunnelmat eivät olleet katossa – heidän majansa ei imarrellut juuri ketään. Nuotio oli sammunut jo aikoja sitten ja tiedossa olisi todennäköisesti uneton yö. Kuusi kilpailijaa makoili tiiviisti toisiaan vasten majassa yrittäen saada unta. Unen saaminen oli vaikeaa kovan tuulen ja piinaavan rankkasateen vuoksi. Wilson pyöri porukan keskimmäisenä, hän oli varannut itselleen paikan, jossa olisi parhaiten suojassa tuulelta ja sateelta ja saisi eniten lämpöä heimolaisiltaan. Dvalinn veti jo sikeitä Wilsonin vieressä aivan kuin saarta ei ympäröisi myrsky vaan sää olisi sama kuin muinakin päivinä. River ja Dinah nukkuivat toisella reunalla lähekkäin kietoutuneena toisiaan vasten ja hakien lämpöä toisista. Phobos ja Linda sinnittelivät omillaan majan toisella puolella.
”Nukkuuks joku muka jo?” Linda kohottautui puoli-istuvaan asentoon kuorsausta kuulleessaan.
”Dvalinn, se hoitaaki sitte huomisen haasteen”, River tuhahti toiselta puolelta majaa naurahtaen, hän itse ei ainakaan lähtisi ilman yöunia haasteen pariin. Linda hymähti painaen päätään bambulattiaa vasten. Phobos hyräili itsekseen jotain nousevasta auringosta ja lämmöstä, ilmeisesti se oli hänen tapansa pitää itsensä lämpimänä. Dinah ei sanonut sanaakaan kylmyydestä huolimatta vaan värisi hiljaa Riverin kainalossa antaen naisen lämmittää häntä. River ei sanonut mitään, kun Dinah tukeutui häneen – ehkä hän oli jo voittanut Dinahin äänen itselleen, kun mentiin finaaliin.  Suhteet olivat yllättävän tärkeässä osassa kilpailua, ei vain pärjääminen haasteissa. River loi silmäyksen Dinahiin ja palautti katseensa toisella puolella oleviin kilpailijoihin, jotka värisivät kylmässä. Ainakaan he eivät olleet yksin tässä tilanteessa, sillä myrsky koettelisi myös muita heimoja, ei vain heitä. Se jos mikä lohdutti Kauneutta, sillä seuraavaan haasteeseen lähtiessä he olisivat tasatilanteessa, kaikki olisivat väsyneitä. Linda ei ollut kohdannut viime kaudella hirveän pahoja myrskyjä, mutta tämä myrsky voisi olla sitäkin pahempi. Wilson painoi puolestaan päätään paremmin bambulattiaan ja silmiään tiukasti kiinni – ehkä hän nukahtaisi, jos hän riittävästi uskoisi nukahtamiseen.
”Okei, yritetään kaikki saada edes vähän unta tänä yönä, vaikka yö ei oo helppo”, Linda seurasi miesten esimerkkiä ja sulki omat silmänsä unen toivossa. Hän paleli ja vaikka hän oli tämän heimon kokenein, hän oli umpijäässä tietäen muillakin olevan vaikeaa. Sade piiskasi heitä ja tuuli tuntui voimistuvan entisestään, mikäli se oli edes mahdollista. Aallot löivät voimakkaina rantaan ja puut taipuivat tuulen voimasta. Nämä olivat hetkiä, jolloin selviytyjät eivät olleet mukavia kenellekään.

Yhdeksäs päivä jatkui myrskyisenä tummien pilvien leijuessa taivaalla ja sadepisaroiden sataessa alas lähes vaakatasossa voimakkaan tuulen avulla. Rannalla sateen alla oli junttiköysiä, puomi, vetokoukku ja palapelinpaloja kolmen heimon väreissä. Valerian seisoi vieressään kaksi liinoin peitettyä pöytää. Valerian seisoi säästä huolimatta ilman sadevarusteita, pitkissä housuissa ja pitkähihaisessa paidassa kädet osittain housujen taskussa katsellen kilpailijoiden saapumista heimoittain paikalle – heidän ensimmäinen palkintohaasteensa oli läsnä. Ensimmäisenä saapui kuusilukuinen Voima punaisissa huiveissa, ja heidän perässään keltaisiin huiveihin pukeutunut Kauneuden heimo niin ikään kuusilukuisena. Viimeisenä saapui kolmeen henkeen kutistunut Äly, joka kantoi sinisiä huiveja yllään.
”Voima ja Kauneus, näette Älyn ensimmäistä kertaa uudessa kokoonpanossaan. Gala äänestettiin ulos viime heimoneuvostossa”, Valerian totesi kuuluvalla äänellä pauhaavasta myrskystä huolimatta. Jossakin kauempana jyrähti ukkonen. Kauneudessa Dinah tuhahti antaen vahvimman reaktion Galan puuttumiselle – Shawnin oli pitänyt miehenä pudota eikä selvitä. Joko mies oli puhunut naiset puolelleen tai käyttänyt koskemattomuussymbolin, jonka avulla pysyi pelissä. Voiman puolelta tuli hyväksyvän oloisia nyökkäyksiä pudotukselle, sillä Äly yritti selkeästi pitää itseään vahvana viimeiseen asti sen ollessa järkevää, mikäli he halusivat yrittää voittaa haasteita.
”Okei, oletteko valmiita päivän haasteeseen?” Valerian aloitti saaden myönteisiä vastauksia myrskyn kastelemilta kilpailijoilta – mitä nopeammin he pääsisivät liikkumaan haasteessa, sitä nopeammin heille tulisi taas lämmin.
”Sitä ennen –”, Valerian jatkoi kilpailijoiden katseiden muuttuessa odottavaksi ja malttamattomiksi aivan kuin he olisivat jo tienneet seuraavat sanat juontajan huulilta: ” – pudottakaa huivinne”. Ne olivat Älylle etenkin pelastavat sanat, he eivät olisi pitkään kolmilukuisina sinnitelleet. Voiman puolella reaktiot olivat hämmästyneitä ja negatiivisia – heidän heimonsa oli voittamaton.
”Me vaihdamme heimoja”, Valerian lopetti ukkosen jyrähtäessä dramaattisesti taustalla. Miehen sanat saivat kilpailijat riisumaan tuubihuivinsa hiustensa lomasta, kaulasta ja ranteista jalkojensa juureen. Valerian nosti liinan pienemmältä pöydältä paljastaen kaksi tarjotinta, joissa kummassakin oli käärittyjä paketteja – heidän uudet huivinsa.
”Ottakaa yksi ja paljastakaa, kun annan luvan”, juontaja ohjeisti astellessaan ensimmäisenä Voiman luokse.

Norwood nosti ensimmäisen käärön tarjottimelta innostuneena ja hermostuneena siitä, joutuisiko eroon liittolaisistaan ja jos joutuisi, selviäisikö hän ja olisiko hän uudelle heimolleen enemmän hyödyksi kuin oli ollut vanhalle heimolleen. Norwoodin tunteet olivat ristiriitaiset ja hänen halunsa olla saarella oli vaihdellut viime päivinä. July nappasi itsevarmana käärön käsiinsä ja virnuili heimolaisilleen – joukkue, mihin hän päätyisi, tulisi dominoimaan. July toivoi vain, ettei hän joutuisi eroon Peggystä, josta oli tullut hänelle läheisin Voimasta. Kai kohautti olkiaan nostaessaan sattumanvaraisesti yhden käärön, hän vilkaisi nykyistä heimoaan tietäen osasta heistä tulevan tämän muutoksen myötä hänen vastustajiaan ja hänen tuli sopeutua uusien heimolaisten kanssa elämiseen. Tähän asti kaikki oli ollut helppoa, kun yhtäkään tappiota ei ollut tullut, ei ollut tarvinnut astua heimoneuvostoon ja oli oppinut tuntemaan oman heimonsa jäsenet. Oliver kohotti leukaansa tyytyväisenä – hänellä ei voinut olla huonompi tuuri kuin viime kaudella uuden heimojaon suhteen. Hän varmasti saisi hyviä liittolaisiaan kanssaan samaan heimoon ja saisi yhtä voitokkaan heimon, kuin mitä hänellä oli nyt ollut. Hän oli käyttänyt kaiken huonon tuurinsa viime kaudella ja tämä kausi oli hänelle yhtä juhlaa. Heimojen sekoittuminen ei pelottanut häntä. Peggy hymyili vienosti nostaessaan tarjottimelta käärön. Peggy toivoi vain säilyttävän hyvän hengen tulevassa heimossaan, keitä siinä ikinä olisikaan. Hän tuli toimeen kaikkien Voiman jäsenten kanssa ja tiesi pystyvänsä pitämään heidän kanssaan yhtä heimojen sekoittuessa ja lopulta heimojen yhdistyessä. Peggy väläytti hymyn heimolleen itsevarmana. Queenie loi silmäyksen itsevarman oloisiin heimolaisiinsa, joista suurimmasta osasta tulisi varmasti entisiä heimolaisia. Queenieta ei pelottanut tulevat haasteet uudessa heimossa, hän luotti omiin sosiaalisiin taitoihin nostaessaan yhden käärön tarjottimelta, jota hänelle ojennettiin.

Valerian siirtyi punaisen maton puolelta keltaiselle matolle, jossa nykyisen Kauneuden jäsenet odottivat uusia huiveja. Viimeksi Lindalla oli käynyt onni heimojen vaihdossa – hän oli saanut pitää valtaliittoumansa samassa heimossa ja dominoinut liittoumansa kanssa heimovaihetta. Tällä kertaa tuuri ei välttämättä olisi hänen puolellaan eikä hän ollut varma, haluaisiko hän ketään nykyisistä uuteen heimoonsa, vaikka he olivatkin tulleet ihan hyvin yhteen. Linda nosti lopulta yhden käärön itselleen. Dinah ei epäröinyt hetkeäkään nostaessaan tarjottimelta viimeisen käärön itselleen. Jos hänellä kävisi tuuri, hän saisi heimon ilman miehiä. Eniten Dinah tulisi kaipaamaan Riveriä, josta oli tullut hänelle liittolainen toisin kuin muista heimolaisistaan. Dvalinn ei meinannut pysyä housuissaan, kun hänelle ojennettiin huiveja tarjottimen täydeltä. Mies oli haljeta innosta hänen yrittäessä valita parhaan näköistä kääröä ja lopulta mies puristi yhtä nyrkkiinsä hyvin innokkaana, kuin olisi jo voittanut palkinnon. Phobos hyräili itsekseen ja silmäili kääröjä vaaleanvihrein silmin. Hento hymy viipyili Phoboksen huulilla hänen nostaessa pakatun huivin itselleen. Vaikka hän ei sitä ääneen sanonutkaan tai näyttänyt, jossakin määrin uusi heimo jännitti. River ei halunnut paistatella valokeilassa muiden katsoessa, minkä käärön hän nappasi, joten River poimi ensimmäisenä käteen osuvan käärön jättäen valokeilan mieluusti kaikille muille. Ehkä uudessa heimossaan hän voisi asettua taka-alalle myös haasteissa eikä hänen tarvitsisi hoitaa niin paljon. Wilson hymyili leveästi, kun tuli hänen vuoronsa. Myerscoughina hänen oli saatava voitokas ja mahtava heimo, jossa hän saisi vihdoinkin olla johtaja, joka hänen kuului olla – muita vaihtoehtoja ei yksinkertaisesti ollut.

Agatha puri alahuulia – heimojen sekoittuminen oli pelottava hetki, kuten se oli ollut viime kaudellakin. Heimojen sekoittuminen tarkoitti pelin alkamista uudelleen, uusien suhteiden luomista ja hän tulisi olemaan altavastaajana muun Älyn tavoin, olivathan he ainoa heimo, joka oli tähän mennessä joutunut heimoneuvostoon. Agatha nosti yhden kolmesta jäljellä olevista kääröistä epävarmana tulevasta. Erin oli huomattavasti itsevarmempi hänen nostaessaan toinen jäljellä olevista kääröistä. Erin halusi jo eroon nykyisestä surkeasta heimosta, etenkin Shawnista. Agathan kanssa Erin olisi mielellään jatkanut yhteistyötään, mutta hän oli oppinut jo kaiken oleellisen pelin kannalta – eliminoi viholliset, ennen kuin he eliminoivat sinut. Erin nyökkäsi rohkaisevasti Agathan puoleen. Shawn oli enemmän kuin tyytyväinen saadessaan uuden huivikäärön ja uuden heimon itselleen. Hän tiesi, että jos he olisivat Älynä hävinneet yhdenkin haasteen, hän olisi joutunut kotimatkalle, ja se ei ollut toivottua missään muodossa. Valerian asteli tarjottimet tyhjinä takaisin heimojen eteen.
”Kaikilla on huivinsa. On aika paljastaa huivit”, Valerianin annettua lupa avata huivit sisältävät kääröt, kilpailijat alkoivat jännittyneinä, innokkaina ja toiveikkaina avaamaan kääröjä paljasten sinisiä, keltaisia ja punaisia huiveja.
”Jos sinulla on punainen huivi, siirry punaiselle matolle. Keltaisella huivilla keltaiselle ja sinisellä siniselle matolle”, Valerianin sanat saivat huivinsa paljastaneet kilpailijat vilkuilemaan ympärilleen, asettumaan uudelle matolleen uusien heimojensa kanssa.

”Katsotaas uudet heimojaot. Sinisessä Matsingin heimossa on kaksi alkuperäistä Älyn jäsentä – Agatha ja Shawn – sekä kaksi Kauneuden jäsentä – Dinah ja River. Oliver on ainoa Voiman jäsen Matsingissa”, Valerian selitti. Agatha loi silmäyksen uuteen heimoonsa jokseenkin tyytyväisenä – hänelle olisi voinut käydä huonomminkin heimojen sekoittuessa. Hän sai ainakin pitää Shawnin vanhasta heimostaan lähellään ja Oliverin hän tunsi edeltävältä kaudelta, vaikka he kaksi eivät olleet samoissa heimoissa silloin. Agatha oli ihan tyytyväinen, heidän heimonsa ei voinut olla huonompi kuin mitä se oli ollut ennen sekoittumista. Shawn silmäili tarkasti heimoaan – miehet olivat jälleen alivoimassa heidän heimossaan. Shawn uskoi heidän nykyiseen heimoonsa edellistä enemmän, River ja Oliver olivat tehneet hienoa työtä vanhoissa heimoissaan, ja heistä tulisi varmasti olemaan hyötyä tulevissa haasteissa eikä hänellä ollut prioriteetteja jatkaa liittoumaa Agathan kanssa, mikäli joku toinen liittouma takaisi hänen pelinsä jatkumisen pidemmälle. Dinah mutristi huuliaan – Kauneudessa oli ollut kaksi miestä ja nyt Matsingissa oli kaksi miestä edelleen. Dinahin onneksi hän sai pitää Riverin kanssaan samassa heimossa – oman lähimmän liittolaisen. Dinahia lohdutti ajatus, että naisilla oli heimossa enemmistö ja hänen tulisi vain voittaa Agatha puolelleen, jotta he saisivat pudotettua miehet pois. River hieraisi niskaansa pienesti, hän oli yhä Dinahin kanssa samassa heimossa. Hyvä puoli oli se, että Dinah ei puhuisi suunnitelmista eteenpäin naisen vaietessa kaikille. Huono puoli oli se, että Oliver olisi puhuttava puolelleen miehen jäädessä Kauneuden ja Älyn väliin. Oliver hymyili edelleen itsevarmana, vaikka kauhu oli valtaamassa häntä – hän oli joutunut selkeään alivoimaan heimojen sekoittuessa eikä hän tiennyt kuinka selvitä asiasta. Mikä lohdutti häntä, hän ei ollut ainoa edeltävän kauden kilpailija tässä heimossa, kun hän tuli jakamaan heimon Agathan kanssa. Ehkä Agatha olisi hänelle tällä kaudella yhtä ystävällinen kuin oli ollut viime kaudellakin. Oliveria hirvitti silti – hän pelkäsi oman nahkansa puolesta entistä enemmän.

”Punaisessa Kalabawin heimossa on peräti neljä entistä Voiman jäsentä – Norwood, July, Peggy ja Queenie. Erin edustaa alkuperäistä älyä Kalabawin heimossa”, Valerian selosti. Erin ei pitänyt uudesta heimojaosta yhtään. Hän tiesi lähtevänsä ensimmäisenä, mikäli he häviäisivät yhdenkin haasteen. Voima oli osoittanut olevansa niin tiivis porukka, että rakoja tuskin olisi. Hänen piti vain toivoa, että punainen heimo jatkaisi uudella kokoonpanolla voittokulkuaan, eikä heimoneuvostoon tarvitsisi mennä. Muutoin hän olisi pulassa. Norwood hörähti pienesti, tuntui ikävältä, kun lähin liittolainen Oliver oli vaihtanut siniseen heimoon ja Kai, joka myös tiesi hänen symbolistaan, oli nyt keltaisessa heimossa. Hän ei vain tuntenut oloaan enää hyväksi Queenien lähellä, mutta ehkä Peggy ja July ainakin pitäisivät hänen puoliaan. Norwoodia myös hirvitti hänen ollessa heimonsa ainoa miespuolinen jäsen tällä hetkellä eikä hän tiennyt, oliko se hyvä vai huono juttu. July nyökkäsi lyhyesti – hän oli päässyt kiusankappale Oliverista eroon miehen vaihdettua heimoa, jossa hän todennäköisesti tulisi tippumaan ollessaan aivan yksin. Nykyisestä heimosta July piti, kun hän oli saanut pitää voitokkaat Voiman jäsenet rinnallaan ja mikä tärkeintä – Peggyn. Peggy nyökkäsi lyhyesti Julyn suuntaan ja loi silmäyksen uuteen tulokkaaseen – Eriniin. Peggy toivoi Erinin soveltuvan heidän heimoonsa hyvin eikä tuovan huonoa onnea entisestä Älystä, sitä he eivät tarvinneet. Heimon dynamiikka ei muuttunut muutoin kuin miesvoiman vähentyessä. Se ei menoa haitannut, sillä naisissa oli yhtä paljon energiaa kuin miehissäkin ellei jopa enemmänkin. Queenie loi silmäyksen Kalabawin matolla seisoviin heimolaisiin – ei juuri muutosta, se oli omalla tavallaan hyvä ja omalla tavallaan huono asia. Hänellä olisi nykyisessä heimossa varma, kestävä liittouma. Huono puoli oli se, että uusia tuttavuuksia ei ehtisi syntyä ennen heimojen yhdistymistä, jolloin yhdistymiseen mentäessä oma asema olisi huomattavasti heikompi kuin heillä, joiden heimotoverit olisivat vaihtuneet.

”Keltaisessa Tandangin heimossa on nykyään neljä alkuperäistä kauneuden jäsentä – Dvalinn, Phobos, Linda ja Wilson. Uutena jäsenenä Tandangiin siirtyy Voiman Kai”, Valerian kertoi viimeisen heimon kokoonpanon. Dvalinn hymyili erittäin innostuneena – jos vain mahdollista, heidän heimonsa kokoonpano oli parantunut. Heillä oli miesvoimaa kaikista eniten, kun heidän heimossaan oli hän ja Wilson ja nyt myös Kai! Wilson ei ollut yhtä innoissaan uudesta heimojaosta, kun muutosta ei ollut juuri tapahtunut. Miten hän olisi johtajana heimossa, jossa hänen asemansa oli olla jokin muu kuin johtaja? Ei mitenkään ja se turhautti Wilsonia. Peli oli jostakin syystä häntä vastaan eikä se ollut yhtään kivaa. Phobos hyräili itsekseen ja katseli uusvanhaa heimoaan, ei muutosta ja sama saarikin säilyi hänellä. Kyseessä oli outo arvonta, mihin hän oli päätynyt, kun tulos ei näyttänyt arvotulta vaan enemmistö säilyi kaikissa paitsi yhdessä heimossa. Linda tuhahti pienesti, hän joutui edelleen jakamaan saaren Dvalinn – Wilson kaksikon kanssa eikä hän tiennyt oliko hän innoissaan asiasta. Hän sai viime kauden tavoin säilyttää enemmistön itsellään, mutta suurin kysymys oli, pystyisikö heidän kaltaisensa värikäs heimo pitämään yhtä, vai olisiko tiedossa valtataistelu Kain huomiosta. Kai katseli ympärilleen, vaikka hän oli ainut Voiman jäsen Tandangissa, hän luotti heimoonsa. Alkuperäinen Kauneus oli pärjännyt haasteissa hyvin ja mikäli Tandang ottaisi hänet hyvin vastaan, he tulisivat uudella kokoonpanolla jatkamaan voittokulkuaan. Helppoa hänellä ei tulisi olemaan, mikäli he häviäisivät koskemattomuushaasteen. Uuteen järjestykseen olisi jokaisen vain sopeuduttava.

”Nyt kun meillä on kolme uutta heimoa, kysymys kuuluu, kuinka hyvin pelaatte yhteen?” Valerian loi silmäyksen heimoihin – oli sanomattakin selvää, että Tandangilla ja Kalabawilla oli etulyöntiasema Matsingiin verrattuna, olihan kahdessa edellä mainitussa neljä yhdestä heimosta ja vain yksi uusi henkilö.
”Vuorossa on nimittäin ensimmäinen palkintohaaste, oletteko valmiita siihen?” Valerian kysyi, vaikka hän ei ottaisi edes kieltäviä vastauksia vastaan – niitä ei tietenkään tullut. Jokainen halusi päästä voittamaan uudella heimollaan, kasvattamaan voittoputkeaan tai aloittamaan itselleen voittoputken.
”Tämän päivän haasteessa kolme jäsentä jokaisesta heimosta on sidottuna punottuun junttiköyteen. Heidän tulee yhdessä selvittää naru. Kun olette erotelleet kolme narua toisistaan, teidän tulee heittää köysi kelkkaan kiinni ja vetää kelkallinen palapelinpaloja luoksenne. Kaksi jäljelle jäänyttä jäsentä kustakin heimosta ratkaisee palapelin. Haluatteko kuulla, mistä pelaatte?” Valerianin viimeiset sanat palauttivat kilpailijoiden huomiot radasta takaisin juontajaan ja liinalla peitettyyn pöytään. Sade piiskasi ja ukkonen jyrähti edelleen taustalla, sää oli piinaavan kylmä eikä innoittanut tutustumaan uusiin heimolaisiin. Palkinto houkutti kuitenkin kaikkia.
”Näytän nopeasti. Voittajalle on luvassa valmiita maapähkinävoileipiä ja tämän lisäksi talteen tuoretta leipää, maapähkinävoita, hyytelöä ja pieni sipsipussi jokaiselle kilpailijalla”, Valerian näytti pikaisesti pressun alla suojassa olevat eväät palauttaen ne nopeasti piiloon, ettei myrsky pilaisi kilpailijoiden aarteita. Kilpailijat olivat haltioituneena tiedossa olevista herkuista, jotka odottaisivat voittajaa.
”Yksi juttu – tässä haasteessa voittaja saa kaiken. Toiseksi ja kolmanneksi tulleet eivät saa mitään. Saatte hetken aikaa miettiä, sitten aloitetaan”, Valerian totesi. Kilpailijat nyökkäsivät ymmärtäväisinä – vaikka heimoja oli kolme, ei tällä kertaa kakkossija toisi lohdutusta vaan oli oltava nopein ja saatava ykkössija, mikäli maapähkinävoileivät houkuttelisivat heitä.

Matsing oli kääntynyt toisiaan kohden – heillä oli eniten pelissä, sillä he tunsivat toisensa kaikista vähiten.
”Mä teen mieluusti palapelin”, Agatha ilmoitti heti alkuunsa. Kyllähän hän voisi pyöriä junttiköysien kanssa ja vetää painavan kelkan, mutta hän ei kokenut sitä omakseen – hän ei ollut muutenkaan pitänyt fyysisten osuuksien suorittamisesta haasteissa.
”Mä teen sun kanssa palapelin, me tunnetaan toisemme. Jos se on muille okei”, Shawn tarjoutui. Agatha nyökkäsi hyväksyvästi luoden silmäyksen kolmeen jäljelle jääneeseen – Oliver ja River suoriutuisivat varmasti, mutta entä pienikokoinen Dinah? Dinah nyökkäsi itsevarman oloisena saamalleen tehtävälle – hän ei sanonut mitään, mutta nyökkäsi ja loi hymyn Riverille.
”Joo, me hoidetaan tää”, River hymähti kuin lukien Dinahin mielentilan – voitontahto ja halu näyttää muille. Tällä kertaa selvää altavastaajaa ei ollut haasteessa.
Kalabaw loi silmäyksen toisiinsa.
”Norwood, narut?” Peggy otti luontaisesti johtajan aseman joukossa Norwoodin hörähtäessä saadessaan itselleen tehtävä heti ensimmäisenä.
”Mä tekisin palapelin mieluusti”, Erin totesi päättäväisenä, kerrankin hänellä oli heimo, jossa hän pystyi valitsemaan tehtävänsä. Peggy nyökkäsi lyhyesti ilmoittaen olevansa toinen palapelin tekijä – Queenie ja July liittyisivät Norwoodin seuraan naruja ratkomaan.
”Okei, mennään tällä. Muistakaa kommunikointi. Mä ja Erin yritetään olla antamatta neuvoja teille, jotta saatte keskittyy”, Peggy lupasi omalta osaltaan toivoen myös Erinin kunnioittavan tätä päätöstä.
Tandangissa kilpailijat silmäilivät toisiaan tottuneesti. Linda vetäytyi kerrankin taka-alalle, kun siihen oli mahdollisuus.
”Hei, mite ois. Jätkät kiskoo ja naiset tekee sit palapelin?” Dvalinn oli ensimmäisenä äänessä. Kai nyökkäsi lyhyesti, hänelle se kävisi. Kain ainut suunnitelma tällä hetkellä oli sopeutua aukkoon, joka jo valmiissa porukassa olisi jäljellä ja toimisi sen mukaisesti. Wilson nyökkäsi itsevarmana ja näytti jo hauista, että hänellä riittäisi voimaa tähän tehtävään.
”Okei, käy”, Linda kuittasi suunnitelman kuulluksi. Hän tuli toimeen Phoboksen kanssa eikä River ollut nyt huutamassa Phobokselle pää punaisena, joten Phoboksenkin olisi varmasti mieleisempää suorittaa haastetta.
”Ensimmäinen haaste uusilla heimoilla on alkamassa. Kilpailijat valmiina – nyt”, Valerian lähetti kilpailijat liikkeelle. Ensimmäisessä osassa kolme heimolaista oli kiinnitetty naruihin, jotka oli sidottu yhteen ja heidän tehtävänsä oli selvittää narut toisistaan liikkumalla junttiköysien yli ja ali oikeassa järjestyksessä – kommunikaatio ratkaisisi kaiken.
”Matsingilla Oliver, Dinah ja River avaavat junttiköydet ja Agatha ja Shawn suorittavat palapelin, Kalabawilla köysiä avaamassa Norwoog, Queenie ja July, palapelin kimpussa heillä Peggy ja Erin. Tandangilla miehet – Kai, Wilson ja Dvalinn selvittämässä köysiä ja naiset – Linda ja Phobos – ratkomassa palapeliä. Nyt nähdään minkä heimon kommunikaatio toimii parhaiten. Pelissä on maapähkinävoita”, Valerianin ääni kuului kantavasti pauhaavan myrskyn takaa.

Sinisessä Matsingissä Dinah oli hiljaa keräten omaa köyttä oikean kätensä ympärille, jotta naru ei pääsisi liian pitkäksi ja sotkeutumaan uudestaan. Dinahin viereltä oli lähtenyt River, joka kuunteli lähinnä Oliverin sanoja ja neuvoja köyden purkamiseksi heittäen väliin omia huomioitaan. Narut oli kiedottu toistensa ympärille niiden vaatiessa narujen ylittämistä ja alittamista ennen ensimmäistä puomia, jonka ympärille tulisi pyöriä.
”Dinah, ali. River, yli ja sit mä ali”, Oliver nautti saadessaan olla johtajan asemassa edes kerran ja edes yhdessä haasteessa. Tuntui hyvältä, kun muut kuuntelivat mitä hän sanoi. Dinah syöksähti junttiköysien alitse Riverin astuessa vasemmalle narujen ylitse jättäen Oliverin keskelle ja Oliver astui puolestaan oikealle Dinahin siirtyessä keskelle. Dinah ei puhunut mitään, hän silmäili hiljaisena naruja ja kuunteli ohjeita niin Riveriltä kuin Oliverilta, vaikka mieluiten hän olisi kuunnellut vain Riverin ohjeita. Tällä kertaa hän ei ruvennut asiasta valittamaan ja tekemään numeroa, mutta hän nauttisi sitten, kun jäljellä koko kilpailussa olisi vain naisia. River oli tyytyväisenä hiljaa, hän oli ollut riittävästi valokeilassa alkuperäisen Kauneuden joukoissa ja nyt hän sai asettua hetkeksi taka-alalle ja se jos mikä tuntui violettipäisestä naisesta ihanalta ja rentouttavalta. Koko heimon kohtalo ei kerrankin olisi hänen harteillaan ja River huomasi Oliverin nauttivan olosta vallankahvasta – sitä voisi hyödyntää myöhemmin ja saada Oliver tähtäimeen, jos oma päänahka olisi vaarassa. Kukaan ei pitänyt johtajista.

Kalabawin riveissä Julyn ja Queenien äänet kantautuivat voimakkaimmin Norwoodin hiljentyessä kuuntelemaan naisten sanoja ja ohjeita. Norwood piti siitä, että hän sai pitkästä aikaa osallistua haasteeseen eikä tarvinnut istua sivussa sen vuoksi, että hän oli hän. Norwoodin lempeillä kasvoilla viipyili hymy ilosta osallistua haasteeseen – vanhan miehen kasvoilla oli lapsenomainen hymy, kun hän pääsi osallistumaan haasteeseen eikä tarvinnut istua vain katsomassa. Julyn ja Queenien kommentit olivat kuitenkin ajoittain ristiriidassa keskenään toisen käskiessä mennä ali ja toisen käskiessä mennä yli. Kalabaw ei tällä kertaa kiitänyt haasteessa eteenpäin vain he etenivät yhtä hitaasti kuin etana. Norwood kuunteli enemmän Julyn kuin Queenien ohjeita. July naureskeli ajoittain sotkeutuessaan junttiköyteen pahemmin kuin oli tarkoitus Queenien pyöräyttäessä silmiään.
”Nyt keskity July. Me halutaan maapähkinävoita”, Queenie tiuskaisi Julyn luodessa pitkä katse Queenieen tuhahtaen. July keskittyi, hän ei vain ollut yhtä täydellinen kuin mitä Queenie uskoi olevansa.
”No, prinsessa on hyvä ja kertoo mitä tehdään, kun uskot olevas mestari”, July tiuskaisi Queenielle. Peggy pudisti edempää päätään odottaessaan heimolaisiaan saapuvaksi ja vetäväksi heille palapelinpalat. Tällä menolla he eivät saisi koskaan palapelinpaloja.
”Kalabaw jää jälkeen muista heimoista”, Valerianin tilannekatsaus ei myöskään helpottanut Kalabawin riitelevän naiskaksikon tilannetta.
”Okei, johda sä July”, Queenie myöntyi – joukkueen etu oli hänen etunsa edellä ja joukkueen etu oli pitää kaikki tyytyväisinä rooleihin, jotka heillä oli. Hän voisi itse myöntyä kuuntelemaan Julyä, ei July niin huono voinut olla johtajan asemassa. July virnisti tyytyväisenä ja punatukkainen tuntui syttyvän energiasta.
”Ali, ali ja sit yli kolmesti!” Julyn pirteä ääni kaikui ukkosen jyrinän takana. Sade teki junttiköydestä entistä raskaamman ja köysi suorastaan raahasi painavaa ja puoleensa vetävää hiekkaa vasten.

Tandangin riveissä oli vieläkin enemmän meteliä Dvalinnin ja Wilsonin huutaessa ohjeita ristiin ja Kain ilmaistessa omaa mielipidettään asiasta. Heidän eronsa riitelevään Kalabawiin oli se, että Tandangin miehet etenivät. He kiskoivat köysiä yhdessä Kain lähinnä seisoessa keskellä ja kerätessä omaa naruaan, kun kaksi muuta miestä syöksähtelivät narujen ylitse ja alitse. Jos jotakin, niin ääntä ainakin irtosi Tandangin puolelta. Linda tuijotti tonnin setelinä miehiä, jotka selkeästi yrittivät selvittää köysisotkua.
”Me voitetaan, me voitetaan!” oli lähinnä ainut ulosanti, mitä Wilson sai suustaan eikä hän edes tajunnut, että nyt olisi hänellä ollut sauma olla johtajana. Dvalinn kirosi sadetta ja myrskyä ja sitä, että hän ei ollut vain märkä vaan myös aivan hiekassa ja hän löytäisi kauniista kutreistaan hiekkaa varmaan vielä viiden vuoden päästä. Kai yritti antaa ohjeita kahdelle entiselle Kauneuden jäsenelle hänen äänensä meinatessa jäädä heidän äänien alle. Jotakin Wilson ja Dvalinn selkeästi rekisteröivät, sillä he eivät jäänet junttiköysiin jumiin, vaan onnistuivat välttämään törmäyksiä ja liikkumaan edes takaisin estäen naruja sotkeutumasta enempää.
”Noni, nyt. Kuunnelkaa tai me ei voiteta”, Kai korotti ääntään ensimmäisen puomin lähestyessä. Puomilla heidän narunsa voisivat sotkeutua entisestään, jos he eivät keskittyisi riittävästi. Jokaisen naru oli erillään toisista kiedottu useamman kerran puomin ympärille vaatien puomin ylittämistä ja alittamista useampaan kertaan ja jos he tekisivät siinä jotakin väärin, heidän narunsa olisivat entisestään solmussa. Wilsonin lause ”me voitetaan” jäi kesken hänen sulkiessa suunsa käskystä ja Dvalinnin valitus hukkui jyrinän alle miehen tuijottaessa hämillään ympärilleen, kun naru alkoi selkiintyä ja puomi lähestyi jokaisen liikkeen kautta.

”Matsing ja Tandang saapuvat ensimmäisenä puolille, Kalabawilla on ongelmia”, Valerianin sanat tuntuivat hukkuvan pauhaavan, aina vain voimistuvan, myrskyn alle. Tandangin keltaisissa tuubihuivessa Wilson ja Dvalinn pyörivät ensimmäisenä puomin ympärillä Kain odottaessa kahden muun miehen olevan valmis ennen kuin hän ahtautuisi pyörimään puomille. Wilson ja Dvalinn heittäytyivät vuoron perään puomin yli, sukelsivat sen ali vain ylittääkseen sen uudelleen. Radan toisella laidalla sinisissä huiveissa Matsingin jäsenet pyörähtivät peräjälkeen yli ja aina ali ylittäen puomin uudelleen. Oliver ylitti puomin ensimmäisenä, pienikokoinen Dinah kampesi itsensä seuraavana ja River viimeisenä heidän edetessä hallitussa järjestyksessä.
”Kalabaw saavuttaa puomin myös, pitää kiirettä!” Valerianin sanojen myötä kaaokseen vaipunut punainen heimo aloitti puomin ylittämisen huomattavasti paremmassa järjestyksessä kuin missä narujen avaaminen oli sujunut. July ylitti puomia ensimmäisenä avaten oman köytensä puisen puomin ympäriltä päästäkseen Queenien seuraavana puomin kimppuun ja viimeisenä heistä Norwood pyörisi itsensä vapauteen.
”Tandang suorittaa puomin ensimmäisenä – edessä on viimeinen pätkä köysien selvittelyä ja yksi puomi. Matsing pääsee jatkamaan matkaansa!” Tandang lähti ensimmäisenä seuraavaan, huomattavasti lyhyempään osuuteen, jossa narut oli kiedottu yhteen ja vaativat selvittelyä. Tandang oli löytänyt hyvän vauhdin ja rytmin junttiköysien kanssa miesten edetessä hymysuin myrskystä huolimatta – he olivat voitonnälkäisiä ja halusivat voittaa itselleen maapähkinävoileipiä. Matsing haastoi ensimmäistä kertaa muita joukkueita kunnolla heidän pysytellessä edelleen toisella sijalla. Narut he olivat selvittäneet hienosti ja vieneet kerälle olkapäilleen, jotta narut eivät sekaantuisi toistamiseen. Ensimmäistä kertaa viimeistä sijaa piti Kalabaw, jonka kemiaan heimojen sekoittuminen oli vaikuttanut kaikista eniten, vaikka muutoksia ei juuri ollut tapahtunut jäsenrakenteessa.

”Nyt Tandang, nyt Matsing!” juontajan ääni antoi luvan kahdelle joukkueelle jatkaa seuraavaan etappiin lähes yhtä aikaa. Tandangin Kai ja Matsingin Oliver ottivat renkaisiin kiinnitetyt köydet haltuunsa lähtien lassoamaan vähän matkan päässä olevia kelkkoja, joissa palat palapeliin olivat kyydissä. Ensimmäiset lassoamisyritykset molemmilta joukkueilta menivät ohi tai jäivät vajaiksi edessä olevan kelkan tapeista, joihin renkaan oli helppo pysähtyä.
”Nyt Kalabaw!” Valerianin sanojen myötä Queenie asettui lassoamaan kelkkaa itselleen – mitään ei ollut menetetty, ennen kuin Valerian ilmoittaisi haasteen päättyvän, siihen asti he olivat kilpailussa mukana ja tulisivat voittamaan haasteen. Queenien ensimmäinen yritys jäi vajaaksi muiden tavoin – kuka ikinä saisi ensimmäisenä lassottua kelkan, saisi etumatkan palapelin ratkomiseen.
”Nyt nappas!” Oliver huudahti saatuaan sinisen kelkan narunsa jatkeeksi. River ja Dinah tarttuivat junttiköyteen miehen takaa heidän ryhtyessä kiskomaan Oliverin huutojen tahdissa kelkkaa märällä hietikolla eteenpäin. Puisen kelkan vetäminen kuivalla hiekallakaan ei olisi helppoa, saati sitten märällä ja painavalla hiekalla, joka ei antanut sitä vähääkään liukua. Hyvin pian Matsingin onnistumisen jälkeen punaisessa Kalabawissa kuului hurraahuutoja ja ähkimisen ääniä Queenien onnistuttua lassomaan samoin kuin heidän toisella puolella Tandangin leirissä onnistumisen myötä. Jokainen heimo kiskoi kelkkaa nyt merkkiviivaa kohden, jotta kylmissään odottavat palapelin tekijät pääsisivät rakentamaan pystysuoraan tulevaa palapeliä – palat tulisivat vieri viereen puomilla olevaan koloon, ei päällekkäin kuten olisi saattanut olettaa.
”Matsing saa palansa ensimmäisenä!” Matsingin Agatha ja Shawn ryhtyivät välittömästi palapelin kimppuun sormet kohmeisina. Agatha latoi paloja kelkan kyydistä alustalle, jolle palapeli rakentuisi ja Shawn aloitti niiden läpikäymisen pystyttämällä paloja riviin vieritysten – palat olisi helppo vaihtaa oikeille paikoilleen, kun kaikki palat olisivat näkyvillä.
”Nyt Tandang!” Tandangin Phobos ja Linda kyykistyivät vieritysten kelkan viereen ja alkoivat hahmottelemaan palapeliä ensin hietikolle ennen palojen nostamista paikoilleen laudalle.
”Nyt Kalabaw!” lupa viimeiselle heimolle tuli lähes yhtä aikaa Tandangin kanssa. Peggy ja Erin molemmat nostivat paloja hyllylle yrittäen löytää niille suoraan oikean paikan. Nyt kyse oli vain siitä, keiden palapelinratkojat saisivat nopeimmin muodostettua paloista kirjoituksen Äly vs Kauneus vs Voima kauden teeman mukaisesti. Paloissa oli heimotunnuksen väriset reunat ja kirjoitus. Kirjoitus näytti lepäävän beigen viirin päällä. Heimoilla oli 24 identtistä palapelinpalaa, joita ei ollut värien tai koon mukaan mahdollista pistää paikoilleen vaan palapeli olisi ratkottava puhtaasti piirrettyjen kuvioiden mukaan. Jokainen heimo edistyi omalla tyylillään tasaiseen tahtiin kilpailun pysyessä tiukkana. Kommunikointi pysyi hiljaisena parien kesken, etteivät muut vain saisi osviittaa siitä, mitä he olivat tekemässä ja mikä oli heidän mielestään oikea ratkaisu palapelin suhteen.
”Matsingilla hienoinen johto – ottaako Matsing ensimmäisen voittonsa?” Valerianin ääni kuului selkeänä ja kuuluvana. Matsingin laudalla oli jo puolet paloista nostettuna oikeille paikoilleen Shawnin ja Agathan tehdessä tottuneesti yhteistyötä – mitään muuta he eivät olleet tehneet kuluneita yhdeksää päivää, kun yhteistyötä keskenään ja siitä oli etunsa. Kalabaw oli edistynyt toiseksi eniten heidän latoessa kirjainpaloja paikoilleen yksi kerrallaan tietämättä, mitä paloja oli vielä tulossa. Erin ja Peggy eivät juuri kommunikoineet keskenään molempien suorittaessa palapelin ratkaisua itsenäisesti. Tandangilla oli vähiten näkyvää edistystä heidän kootessa palapeliä hietikolle laudan sijasta ja pitäen edistyksensä piilossa muilta. Phobos hyräili itsekseen Lindan antaessa ohjeita heimolaiselleen, joka tuntui itsekin tietävän, mitä oli tekemässä.
”Okei, aletaan nostamaan”, Linda totesi heidän liikkuessa niin nopeasti kuin pystyivät nostaessa paloja hietikolta laudalle suunnittelemaansa järjestykseen – hietikolla palat olivat oikein. He tiesivät, ettei Kalabaw hitaalla puhumattomalla tekniikalla olisi heille uhka, mutta Matsingin Shawn ja Agatha olivat edistyneet liian hyvin ja liian helposti.
”Valmis!” ensimmäinen huuto kuului Matsingin Shawnin suusta hänen kohottaessa kätensä ylös ja peruuttaessa Agathan rinnalla heimonsa siniselle matolle.
”Valerian!” Phoboksen ääni kantautui myrskyssä hänen seisoessa heimonsa rinnalla matolla.
”Matsing voittaa palkinnon ensimmäistä kertaa!” Valerianin huuto kaikui ukkosen jyrinän rinnalla. Agatha ja Shawn kietoutuivat halaamaan toisiaan onnellisina – se oli vaatinut yhdeksän päivää ja heimojen sekoittumisen, ennen kuin heille oli suotu ensimmäinen voitto. Tandangin riveissä pudisteltiin päitä – heidän palapelinsä oli oikein rakennettu, he olivat vain olleet muutaman sekunnin liian hitaita. Kalabawin July polki maata pettyneenä häviöstä ja Erin viskaisi kädessään olevan palan maahan – ei vieläkään voittoa hänelle.
”Matsing, onnittelut voitosta. Palkinto odottaa teitä uudessa leirissänne, toivottavasti siitä on iloa myrskynkin keskellä”, Valerian ilmoitti ensimmäisenä voittaneen joukkueen tuloksen. Voitonriemuisena ja maapähkinävoileipiä himoiten sininen Matsingin heimo lähti leiriään kohden.
”Maapähkinäleipiä!” Oliverin huuto kaikui vielä pitkään heidän käännettyä selkänsä haasteen hävinneille joukkueille. Mikä olisikaan parempi tapa tutustua uusiin heimolaisiin kuin tuoreen leivän äärellä.
”Tandang, Kalabaw, teille minulla ei ole mitään. Voitte palata uusiin leireihinne”, Valerianin sanojen myötä keltainen ja punainen heimo lähtivät omia leirejään kohden kärvistelemään myrskystä ja tutustumaan uusiin heimolaisiinsa, vaikka muutoksia ei heidän kokoonpanoissansa juuri ollut tapahtunut.