Unelmia ja toimistohommia [RPG CANON]

kirjoittaja **Eyon** 20.06.21 11:04

INFO

Unelmia ja toimistohommia on kattava canonsarja tarinoita eri roolipelihahmoistani ja heidän elämästään Tylypahkassa sekä sen ulkopuolella. Sarjassa kurkistetaan niin kulissien taakse, kuin myös raotetaan verhoja lukijalle pelihahmojeni elämästä ja kokemuksista.

Unelmia ja toimistohommia [RPG CANON] SmqF

Unelmia ja toimistohommia [RPG CANON] SmqF

Unelmia ja toimistohommia [RPG CANON] Tumblr_n0529tcAA61qdoecso6_r1_250

Unelmia ja toimistohommia [RPG CANON] Dmxl

Unelmia ja toimistohommia [RPG CANON] Tumblr_inline_mg5aa1AAdx1qg7ing

Unelmia ja toimistohommia [RPG CANON] Tumblr_muxu9treXw1rmdvpwo6_250

Unelmia ja toimistohommia [RPG CANON] Guy-Is-Unstoppable

kirjoittaja **Eyon** 20.06.21 12:44

Varpunen
Rowan Stanford & Abigail Stanford

Unelmia ja toimistohommia [RPG CANON] 98f9d112e81b981160947aa2198729d8_w200

Unelmia ja toimistohommia [RPG CANON] C76b64287df3a804eb0c537fa5491d4b_w200

Ilta-aurinko oli juuri lähtenyt laskemaan horisontissa alemmas tehdäkseen tilaa viilenevälle kesäyölle, kun Abigail Stanford seisoi seitsemännessä kerroksessa rehtorin kanslian oven takana sydän jännityksestä takoen. Hänet oli juuri hetki sitten lajiteltu Tylypahkan uudeksi oppilaaksi Suuressa Salissa Puuskupuhien tupaan, eikä Abigail kyennyt pidättelemään innostuksen mukana tuomaa jännitystä päästä kertomaan isälleen asiasta. Aivan, hänen isänsä oli Rowan Stanford, Tylypahkan noitien- ja velhojen koulun rehtori, joka oli ponnahtanut asemaansa muutama vuosi sitten edeltäjänsä Rachel Middletonin tilalle tämän saatua potkut virastaan. Abigail veti syvää ilmaa keuhkoihinsa. Hän oli tottunut elämään kaukana isästään tämän virka-aseman takia. Lapsuutensa hän oli viettänyt idyllisissä maisemissa brittiläisessä maalaiskylässä Rowanin vanhempien huomassa, koska Abigailin äiti, Allison Stanford oli menehtynyt äkillisesti tytön ollessa alle vuoden ikäinen. Abigail kaipasi isäänsä valtavasti, jonka takia hän vaali muistoja varsinkin perheen yhteisistä jouluista, jolloin Rowan kykeni olemaan tyttärensä elämässä läsnä edes muutaman päivän putkeen. Abigail piilotteli selkänsä takana tuoretta kravattia, jota koristi Puuskupuhien tuvalle ominainen logo keltaisten ja ruskeiden poikkiraitojen lisäksi. Puolipitkät vaaleat hiukset oli kietaistu ylös ponihännälle ja lapsenomaisen pyöreillä poskilla helotti hento puna, joka oli noussut hipiälle jännityksen myötä. Abigail pääsisi tapaamaan pitkästä aikaa isäänsä kasvotusten, eikä hänen tarvitsisi enää kirjoitella miehelle kirjeitä kotipuolesta, sillä nyt myös hänen matkansa Tylypahkassa oli päässyt vihdoin alkamaan.

Pieni käsi nousi ylös kohti jykevää tammiovea, johon Abigail koputti varoen kolme kertaa. Kaksiosaiset ovet narahtivat hitaasti auki, paljastaen takaansa ensimmäisenä pienen, eteisen tapaisen käytävän jonka perältä kajasti valoa. Abigail astui sisälle kansliaan hämmentyneenä. Hän oli kuullut paljon tarinoita Tylypahkasta ja sen linnaan kätketyistä huoneista, mutta jos Abigail oli itselleen rehellinen, ei hän ollut koskaan osannut edes villeimmissä mielikuvissaan kuvitella näyn olevan jotain tällaista. Vaaleaverikkö asteli pienen käytävän lävitse kohti itse kansliaa, jonka pyöreä muoto yllätti hänet seuraavaksi. Kirjahyllyjä toistensa perään notkumassa tavaraa aina kirjoista omituisiin pulloihin ja erikoisiin esineisiin asti, kookkaita muotokuvia entisistä rehtoreista nukkumassa työtuoleissaan seinillä ja lopuksi orrella, aivan massiivisen kirjoituspöydän tuntumassa istui pöllö, jonka Abigail tunnisti isänsä huuhkajaksi.

"Vau", Abigail henkäisi ikään kuin vahingossa, kunnes kuuli sivultaan pienien rappusten tuntumasta tutun äänen.
"Abigail", miesääni sanahti ehkä jopa hivenen häkeltyneen oloisena, jolloin tyttö käänsi katseensa puhujan puoleen.
"Isä!" Abigail hihkaisi ja vastoin kaikkia mahdollisia etikettisääntöjä hän suuntasi puolittaiset juoksuaskeleensa kohti Rowania. Rowan joutui kyyristymään hieman, jotta sai kopattua esikoisensa halaukseensa. Tätä päivää hän oli odottanut, mutta myös jollain tapaa pelännyt.
"Olet kasvanut taas hurjasti", Rowan tokaisi liikuttuneena, kunnes päästi tyttärensä irti halauksesta. "Muistutat päivä päivältä yhä vain enemmän ja enemmän äitiäsi", hän jatkoi vaimeasti hymyillen. "No, mihin tupaan sinut lajiteltiin?"

Abigail velmuili leikkisästi, kunnes toi kätensä näkyviin selkänsä takaa ja esitteli ylpeänä isälleen Puuskupuhien uutta tupakravattiaan. Se sai Rowanin palaamaan hetkeksi aikaa takaisin menneisyyteensä ja siihen päivään, kun hän oli tutustunut tulevaan vaimoonsa Allison Bennettiin, Puuskupuhien tuvan neljännen luokan oppilaaseen. Aivan, kuin se päivä olisi ollut vasta eilen, vaikka todellisuudessa siitä oli aikaa jo yli kaksikymmentä vuotta.

"Sovit täydellisesti Puuskupuheihin", Rowan sanahti lopulta ylpeänä ja halasi uudemman kerran Abigailia. "Herra Lacethorn on loistava tuvanjohtaja, tulet varmasti pitämään hänestä sekä uusista tupatovereistasi", mies jatkoi rohkaisevasti.
"Missä herra Lacethornin kanslia sijaitsee?" Abigail uteli, Rowanin siirtyessä porrastasanteelta istumaan nyt työpöytänsä taakse korkealle työtuolille. "Tarvitsen ainakin lukujärjestyksen ja Suuressa Salissa sanottiin, että sellaisen saa omalta tuvanjohtajaltaan", tyttö jatkoi ääni intoa selvästi huokuen.
"Hänen kansliaansa pääsee keittiökäytävältä, läheltä tupatilojanne", Rowan opasti rauhallisella äänensävyllään. "Herra Lacethorn toimii tuvanjohtajuuden lisäksi Taikuuden historian oppiaineen professorina."
"Historianprofessori?" Abigail toisti äänensävynsä nyt ehkä hieman lannistuen. "Ei kai herra Lacethorn ole sellainen tylsä, ikivanha papparainen joka tykkää kuluttaa aikaansa homehtuneen pataleivän sekä kulahtaneiden kirjojen parissa?"

Rowan naurahti tytön mielikuvalle Aronista, joka oli miehen itsensä mielestä kaikkea muuta, kuin Abigailin juuri kuvailema mies.

"Annan sinun elää tuossa mielikuvassa hänestä enkä siis paljasta sinulle totuutta", Rowan vastasi lopulta hymyn säestämänä. "Käy tapaamassa häntä, saatat nimittäin yllättyä" mies rohkaisi vielä loppuun.
"Hyvä on", Abigail vastasi huokaisten. Hänen oli turha lähteä kiskomaan totuutta herra Lacethornista isältään, sillä Rowanin tuntien hän tykkäsi pitää tyttärensä jännityksessä ja toivoi tämän ottavan aina itse selvää asioista.
"Sen verran voin kuitenkin paljastaa, että mitä ikinä mieleesi tuleekaan koskien joko opintojasi tai vapaa-ajanaktiviteetteja Tylypahkassa, käänny vain rohkeasti herra Lacethornin puoleen", Rowan sanahti salaperäisesti. "Ja tottele häntä sekä muita professoreita. Vaikka olenkin isäsi ja Tylypahkan rehtori, en voi suosia tai ajaa sinun etujasi täällä, vaikka kuinka haluaisinkin. Tämä on nyt sinun matkasi, sinun opintopolkusi ja mitä ikinä haluatkaan siltä niin muista, että lupaan kuitenkin tukea sinua valinnoissasi ja opastaa sinua parhaani mukaan hakemaan oppia juuri niiltä ihmisiltä, jotka tuntevat mielenkiinnon sekä kiinnostuksen kohteesi parhaiten", Rowan jatkoi. Nyt hänen äänestään huokui jollain tapaa määrätietoisuus.
"Teen parhaani, isä" Abigail vastasi ja loihti nyt kasvoilleen leveän hymyn. Tuo hymy huokui itseluottamusta, ylpeyttä sekä puhdasta intoa. "Lähdenkin tästä tapaamaan herra Lacethornia saman tien!" tyttö julisti innoissaan, käännähtäen puolittain ympäri aikeinaan poistua ulos kansliasta.
"Onnea matkaan, Abigail" Rowan lausahti lempeästi työpöytänsä takaa. "Äitisi olisi sinusta ylpeä juuri nyt."
"Hän olisi ylpeä meistä molemmista", Abigail korjasi varovaisen kujeilevasti, väläyttäen lapsenomaisen hymyn isälleen vielä ennen, kuin poistui ulos kansliasta.

Rowan seurasi loittonevaa selkää sekä vaaleiden hiusten vilahtamista ulos työhuoneensa ovesta, kääntäen lopulta katseensa hetkeksi työpöydälle asetettua, liikkuvaa valokuvaa kohti. Kuvassa hymyili vaaleahiuksinen nainen sylissään alle vuoden ikäinen tyttövauva vilkuttamassa katsojalleen. Rowan veti syvää henkeä keuhkoihinsa kun kuuli tammiovien kolahtavan kiinni Abigailin perässä.

"Niin hän toden totta olisi."

Unelmia ja toimistohommia [RPG CANON]

Unelmia ja toimistohommia [RPG CANON]

Vs: Unelmia ja toimistohommia [RPG CANON]