Wyllonin velhosuku

Wyllon on puhdasverinen walesilainen velhosuku, jolla on vanhat Ison-Britannian muihin puhdasverisiin velhosukuihin (mm. Edevane, Huckbee, Llewellyn, Trevelyan) ulottuvat juuret. Heidän sukuvaakunassaan komeilee tumma auguuri, joka on reunustettu mustalla ja hopealla. Auguuri on siihen liitettyjen historiallisten uskomusten vuoksi leimannut suvun mainetta jo pitkään: heihin liitetään toinen toistaan kummallisempia huhuja, joiden paikkansapitävyyttä ei tiedetä varmaksi. Esimerkiksi suvun nykyisen patriarkan Selwyn Wyllonin uskotaan nauttineen yksisarvisen verta tavoitellessaan kuolemattomuutta, mutta huhulle ei ole saatu vahvistusta, koska Selwyn ei näyttäydy julkisuudessa juuri lainkaan. Suku tunnetaan kuitenkin yleisesti puhdasveristen paremmuuteen ja historiallisiin saavutuksiin uskovasta ajattelusta. Heidän sukukartanoaan kutsutaan nimellä Lintukoto ja se sijaitsee Aberaeronissa, Ceredigion kreivikunnassa, Walesissa.



Wyllon haarautui 1000-luvulla monista vanhoista ja nykyään kadonneista velhosuvuista, joiden jälkeläiset olivat Tylypahkan taikakoulussa yleensä Luihuisen tuvan kasvatteja. Suvun perustajajäsen Gerald Wyllon sai 1100-luvulla omistukseensa maata nykyisen Walesin alueella, joka säilyi muodollisesti itsenäisenä 1500-luvun alkuun asti. Hänen jälkeläisillä tiedetään olleen suhteita rahaa ja valtaa omistaviin velhosukuihin, joista moni on tätä nykyä lähes tulkoon kadonnut. Wyllonit tulivat jo varhaisessa vaiheessa tunnetuksi taikaverellisten paremmuuteen liittyvästä ajattelusta. He levittäytyivät onnistuneesti yhteiskunnan eliittiin niin velhojen kuin jästien maailmassa. Lisäksi he vastustivat vuonna 1692 salaisuussäädösten kansainvälistymistä ja katkaisivat sen takia lopullisesti välit jästimaailmaan.

Toisin kuin muut nimekkäät velhosuvut, Wyllonit eivät olleet erityisen kiinnostuneita vastikään perustetusta taikaministeriöstä. Sen sijaan he pysyttäytyivät muodollisen päätöksenteon ulkopuolella ja pyrkivät vaikuttamaan taikaministeriön toimintaan epäsuorilla vaikutuskeinoilla, joihin sisältyi usein laittomuuksia. Heidän on sanottu kuiskailleen kruunupäiden ja virkamiesten korviin toiveitaan ja yrittäneen saada haluamansa läpi juonittelemalla ja usuttamalla vihollisiaan toistensa kimppuun. Historia osoittaa, että he olivat tässä myös äärimmäisen hyviä. On esitetty, että samasta syystä suku omaksui tunnuseläimekseen pahaenteisen auguurin, vaikka se osoittautui suvun myöhemmille edustajille leimalliseksi valinnaksi siihen liitettyjen uskomuksien vuoksi.

Wyllonit elivät monta vuosisataa hyvin rattoisaa elämää ns. "historian oikealla puolella". Vasta Gellert Grindelwaldin nousuun ja tuhoon 1900-luvun alkupuolella ajoittuvat myös Wyllonin velhosuvun merkittävimmät historialliset käänteet. Wyllonit olivat proaktiivisesti mukana Grindelwaldin velhojen ylivaltaan pyrkivässä maailmanvalloitustehtävässä ja omaksuivat määrätietoisesti hänen jästivastaisen retoriikkansa osaksi omaa sukupolvelta toiselle siirtyvää elämänfilosofiaansa, jossa Grindelwaldia ihannoitiin vallankumouksellisena edistysajattelijana. He avustivat häntä mm. telkeämään ideologisia vihollisiaan rakennuttamaansa Nurmengardin vankilaan, jonne vuoden 1945 tappion jälkeen päätyi hänen itsensä lisäksi joitakin suvun keskeisiä yhteistyöhön syyllistyneitä hahmoja, kuten manaliuksia luonut Wynne Wyllon.

Wyllonien osallisuus Lordi Voldemortin aikaisiin tapahtumiin ensimmäisen ja toisen velhosodan aikana 1900-luvun jälkipuoliskolla oli puolestaan vähemmän oma-aloitteisempi. Suku työskenteli toki yhdessä komennuskirouksen alla toimineiden ministeriön virkamiesten kanssa ja hyötyi Voldemortin noususta kiistattomasti - puhumattakaan heidän myötäilevästä suhtautumistaan jästisyntyisiä luetteloivan lautakunnan toimintaan, jonka tarkoitus oli tuomita jästisyntyisiä Azkabaniin. Siitä huolimatta Wyllonit vieroksuivat Luihuisen perillisen ympärille muodostunutta henkilökulttia ja pyrkivät tietoisesti toisen velhosodan loputtua erottautumaan hänen seuraajistaan. Heistä monet välttivät vankilatuomion väittämällä toimineensa komennuskirouksen alaisena.

Vuosisadan lopussa Wyllonien asema oli muuttunut tunnistamattomaksi siihen nähden, mitä se oli ollut hieman ennen Grindelwaldin suurta ja kunnianhimoista maailmanvalloitustehtävää. Heidän holvinsa Irvetassa eivät olleet lainkaan niin täynnä varallisuutta kuin aikaisemmin, eikä suku nauttinut enää samoja etuoikeuksia kuin vielä vuosisadan alussa. Heidän vaikutusvaltansa taikayhteisössä oli vähenemään päin. Taikaministeriössä tehtyjen reformien vuoksi myös yhteys vallanpitäjiin katkesi osittain - Wyllonit lakkasivat kuiskimasta heidän korviinsa ja siirtyivät vastentahtoisesti poliittisten tapahtumien taka-alalle. Suvun nykyinen patriarkka Selwyn Wyllon yhdessä vaimonsa Angharad Wyllonin (os. Llewellyn) kanssa on kuitenkin rautaisella otteellaan pyrkinyt kääntämään kelloja, jotta suku voisi taas nauttia ansaitsemaansa arvostusta.

Suvun nykyinen päähaara perustuu Selwyn Wyllonin ja Angharad Llewellynin avioliiton pohjalta solmitulle liittoumalle, jonka pitkän linjan tavoitteena on pitää kummankin suvun päähaara Walesissa. Tästä syystä suvun jäsenet ovat naineet etäisiä sukulaisiaan pysyäkseen tässä tavoitteessa. Vanhempi sukupolvi puhuu keskenään pääasiassa kymriä. Suvulla on jokseekin mielivaltainen perimysjärjestys: esimerkiksi Selwynin sisarella Hefina Trevelyanilla ei ole sisarusten henkilökohtaisten erimielisyyksien takia minkäänlaista oikeutta suvun holveihin Irvetassa, sen sijaan hänen vaimollaan Angharadilla on, kuten myös heidän lapsillaan. Trevelyanit ovat tästä huolimatta Wyllonien merkittävä liittolainen, koska suvuilla on vuosisatojen taakse ulottuvaa yhteistä historiaa.