Hunterien velhosuku

Hunterit ovat Iso-Britanniaan 1800-luvun loppupuolella muuttanut puhdasverinen velhosuku, jonka puhdasverisyys on julkisesti hyvin kyseenalaistettu ja harvemmin Hunterin jäseniä kutsutaan esimerkiksi puhdasveristen sukujen kokoontumisiin. Huntereiden puhdasverisyyden määrä on siksi kärsinyt vuosien mittaan, kun harva puhdasverinen suku on halunnut naittaa puhdasveristä sukuaan Huntereiden sukuun, ja nykyään vain muutama satunnainen sukuhaara on aidosti puhdasverinen.

Suvun tämänhetkinen virallinen pää on Daniel Hunter, jonka luona Skotlannin Sarvenrinne-naapurustossa suku kokoontuu tarvittaessa. Daniel on vuosien mittaan heikentynyt huomattavasti, eikä tällä hetkellä ole vielä tiedossa, kuka jatkaa suvun päänä Danielin jälkeen; Danielin lapset eivät ole jatkaneet puhdasveristä sukua ja Danielin sisarusten lapset ja lapsenlapset ovat avioituneet toisiin sukuihin, vaikka olisivat puhdasverisiä. Suvun kohtalo on siis monellakin tapaa vaakalaudalla.

Hunterit ovat itsekin todenneet olevansa kuoleva suku; suvun jäsenet ovat avioituneet jästisyntyisiin ja puoliverisiin velhoihin ja noitiin ja moni avioon puhdasverisen kanssa astuneista on naisia, jotka ovat ottaneet miehensä sukunimen. Puhdasverisiä suvun jäseniä, jotka kantavat edelleen sukunimi Hunteria on jäljellä enää kourallinen.

Elossa olevat Hunter-nimeä kantavat puhdasveriset jäsenet:

- Aella Hunter, 22 ; Kihloissa jästisyntyisen kanssa
- Eleanor Hunter os. Ajax, 41
- Enoch Hunter, 22
- Frieda Hunter os. Greengrass , 72
- Gaetan Hunter, 8
- Galene Hunter, 28
- Kaden Hunter, 41 ; Naimisissa ja lapsia jästisyntyisen kanssa ; Ainoa puhdasverinen tytär otti äitinsä sukunimen
- Lucan Hunter, 47 ; Naimisissa ja lapsia puoliverisen kanssa
- Monroe Hunter, 20 ; Liitos sukuun katkennut äidin kuoltua, muuttanut Bulgariaan
- Peter Hunter, 50



Diederick Yeager, matkusti 1800-luvulla Iso-Britanniaan paremman elämän perässä perheineen ja aloitti Hunterien brittein haaran.
Euchasia Hunter, Impoon Ampiaisissa pelannut pitäjälupaus, pelasi tyttönimellään Nott. Lopetti uransa loukkaantumisen johdosta vuonna 1920.
Lilith ja Ewald Hunter, kuolonsyöjien murhaama pariskunta 1980-luvulla, syytettynä verenpetturuudesta Ewaldin avioiduttua jästisyntyiseen noitaan.
Peter Hunter, tutkii työkseen jästi-ilmiöiden vaikutusta velhoyhteiskuntaan ja on julkaissut tästä useamman kirjan. Toimii tällä hetkellä lähinnä pohjois-Aasiassa keräämässä tietoa seuraavaan teokseensa.
Basil Featherhill, Brasiliassa nimekäs vampirismin tutkija - tunnetaan kaikesta huolimatta Hunterien suvun outolintuna.
Ivan Hunter, 47-vuotiaana Taikaministeriön vapautustaistelussa menehtynyt velho.
Millie Fairfax, 24-vuotiaana Taikaministeriön vapautustaistelussa menehtynyt noita. 


Alla oleva on pitkälti perimätietoa Hunterien itsensä keskuudessa, vain osa tiedoista on julkisia suvun ulkopuolisille.

Ensimmäiset selkeämmin erottuvat tapahtumat Hunterien osalta alkavat vuoden 1750 tuntumassa - tällöin läntisessä Preussissa sillä hetkellä majailevat De Jagerit alkoivat järjestäytyä kunnolla; tätä ennen pitkälti nomadeina pitkin Eurooppaa kulkenut järjestäytymätön suku asettui vihdoin aloilleen nykyisten Alankomaiden alueelle. Aiemmin De Jagerit eivät uskaltaneet asettua aloilleen mihinkään paikkaan turhan pitkäksi aikaa, sillä Euroopan noitavainot seurasivat kuin verikoira suvun jalanjäljissä; vasta, kun 1740-luvun loppupuolella tilanne alkoi rauhoittua, oli aika asettua yhteen paikkaan. Gerry De Jager otti käyttöön sukunimen De Jager oman lohikäärmemetsästyksensä yhteydessä, sukunimen jonka myös Silke Pelletier otti omakseen parin avioituessa. Utrechtin ulkoreunalle pariskunta rakensi suvun ensimmäisen sukutalon, joka pian täyttyi pienillä jaloilla; Timotheus, jota nykyään pidetään Hunterien suvun ainoana virallisena jatkajana, perheen myöhemmin syntyneiden tyttöjen avioituessa muihin sukuihin, jatkoi suvun perinnettä lohikäärmeenmetsästyksen parissa. Muutama sukupolvi ehti vierähtää Utrechtin sukutalossa, joka ajan myötä alkoi muistuttaa enemmän kartanoa kuin pientä taloa joenmutkassa. Nämä sukupolvet kiinnostuivat tieteistä, joita jästit läheisessä kaupungissa kehittivät, joka ajoi suvun maineen enemmän tieteilijöiden ja tutkijoiden, kuin hurjien metsästäjien suuntaan.

Vuosien mittaan De Jager-sukunimi muotoutui Yeageriksi, kun perhe joutui pitämään matalaa profiilia keski-Euroopan seuratessa Yhdysvaltojen ja Brittein kiistelyä, kunnes vuonna 1864 kävi jästien aiheuttama konflikti Preussin ja Tanskan välillä levisi myös velhoyhteisöön. Yeagerit joutuivat kilpailevan puhdasveristen velhojen silmätikuksi ja lopulta välienselvittely sukukartanossa kasvoi niin huomattavaksi, että muutama jästikin eksyi paikalle; vaikka noitavainot olivat jo kuolleet edellisellä vuosisadalla, eivät Utrechtin jästit sietäneet sellaista takapihallaan. Jästit polttivat vanhan sukukartanon, murhaten samalla Yeagerien matriarkan Gerdan sekä monia muita perheenjäseniä - joskin myös kilpailevan suvun kaksi perijäpoikaa. Selvinneet Yeagerit päätyivät etsimään parempaa elämää Iso-Britanniasta. Räjähdysmäisessä kasvussa oleva Lontoo tarjosi Diedrick ja Philomena Yeagerille sekä ainoalle selvinneelle poikalapselle, Josefille, sopivan piilopaikan ja elintason, jolloin Diederick ja Philomena velhoyhteisön suhteita ja nimeään hyväksikäyttäen saivat ostettua pläntin maata Lontoon ulkoreunalta Hounslowista, Lower Felthamista.

Diederick ja Philomena muuttivat sukunimensä pian Hunteriksi, peläten Alankomaihin jääneen velhosuvun kostoa, asettuen pieneen kivitaloon lähinnä irlantilaisten jästien ja velhojen jakamalle asuinalueelle. Talo nimettiin Harmaahäkiksi, perheelle tärkeän Erdhenne-olennon mukaan. Taloon asettui myöhemmin Josef Hunter vaimoineen ja lapsineen, jotka olivat lopulta ainoa asia, joka pelasti Hunterien suvun. Hercule Hunter nosti suvun taas paremmin loistoonsa, tämän lapset saaden taas suvun nimen kuuluviin. Tämä ei kuitenkaan käynyt päinsä Lontoon ikivanhoille velhosuvuille; Hunterien vanhat sukutaulut ja todisteet puhdasverisyydestä jäivät mantereelle, eikä Huntereita alun alkaenkaan hyväksytty täysin puhdasverisiksi todisteiden puuttuessa.
Vähitellen Felthamissa sijaitseva sukutalo tyhjeni lasten lentäessä pesästä ympäri brittein saaria, jääden ränsistymään pieneen kuolevaan naapurustoon, jossa se edelleen seisoo Hunter-suvun nimissä.

Hunterien oli aina hankalaa tehdä muiden puhdasveristen kanssa naimakauppoja, sillä suku kyseenalaistettiin joka askeleella. Kun Josefin pojanpoika Ewald Hunter avioitui jästisyntyiseen noitaan Lilith Winstoniin, oli suku pitkään naurunalainen; lopulta puhdasveristä elitismiä ajaneet velhot murhasivat Lilith ja Ewald Hunterin vuonna 1982, kaksikon lapset säästyen vain koska olivat tällöin hoidossa serkkujensa, Featherhillin perheen, luona. Kun Millicent Featherhill, omaa sukua Hunter, palasi Ewaldin ja Lilithin talolle lasten kanssa, oli vastassa vain verilöyly; se oli viimeinen todiste Hunterien suvulle, että he eivät olleet tervetulleita, sillä yhden jäsenen "harha-askel" jästisyntyisen kanssa aiheutti sellaisen reaktion. '

Tämän vuoksi vuodesta 1982 suku on jakaantunut enemmän tai vähemmän kahtia; osa suvusta on hyvin tarkka, että lapset avioituvat vain puhdasveristen sukujen kanssa, jotta tragedian toistumiselta vältyttäisiin, lähtien usein ulkomaille asti etsimään puhdasveristä verta, kun brittein saarten suvut eivät ole niin vastaanottavaisia. Toinen puoli suvusta on hyväksynyt roolinsa puhdasveristen sukujen mustana lampaana ja käy esimerkiksi kauppaa jästien kanssa, tai on muuten hyvin jästimyönteisiä, sillä loppujen lopuksi jästit ovat ainoa pakopaikka sen jälkeen jos velhoyhteisö päättäisi hylätä Hunterit lopullisesti.



Erdhenne on Bavariasta ja Alppien alueella tunnettu kansantaru ja olento, joka on muodostunut Hunterien suvulle tärkeäksi omaksi symboliksi. "Harmaakana" (vapaa suomennos) on kotona vaikuttava henki, joka yhdistetään enteisiin - usein kuolemasta ja sairaudesta varoittajaksi. Erdhennestä tuli suvulle tärkeä jo ennen 1700-lukua Hunterien liikkuessa pitkin nykyistä Saksan ja Itävallan aluetta nomadeina. Ei ole tarkkaa tietoa, onko tähän liittynyt jokin erikoinen kohtaaminen, mutta jokainen Hunterien suvun lapsi on kuullut tarinoita Erdhennestä ja siitä, kuinka sen on koettu suojelevan perhettä ja ilmoittavan onnettomuuksista ennen niiden tapahtumista. Tämän vuoksi Diederick ja Philomena nimesivät harmaakivisen talon siihen muuttaessaan Harmaahäkiksi (eng. Greyed Coop) toivoen, että mantereen suojelijaolento olisi tällöin seurannut sukua tähän kauhistuksen kanahäkkiin, jota Felthamiksi kutsuttiin.

---

Suvun vastuuhenkilö: Weka-kitty / suku ottaa vastaan uusia jäseniä, jos kiinnostuit, ota ehdottomasti yhteyttä!
Pelissä aktiiviset suvun jäsenet: Aella Hunter, Clayton Wells, (Enoch Hunter)